Tässä tulee nyt useampi päivitys lyhyen ajan sisään, mutta ehkä se ei haittaa niin paljoa, kerrankin kun muistan ja on motivaatiota kirjoittaa! Olemme siis juuri tulleet lenkiltä, johon olin ottanut variksen ja damin mukaan. Tuossa aiemmin aamupäivällä mietin, että tänään on vapaata eikä minulla ole yhtään mitään syytä miksi ei pidettäisi tänään varistreeniä. Niin nappasin variksen sulamaan, ja reilu pari tuntia myöhemmin ajoimme Mapsista katsomalle lenkkialueelle kriteerinä “tuossa on paljon metsää”. Niin pakkasin koiran, itseni, damin, variksen ja kasan lihapullia autoon, ja suuntasimme kohti merenrantaa Ispoisissa. Siellä oli luontopolkua ja tietä mitä pitkin kävellä, sekä hetken etsinnän jälkeen myös sellaista maastoa jota olin etsinyt. Asteen vaikeakulkuisempaa metsää, mutta ei kuitenkaan liian haastavaa ainakaan alkuun.

Eino innostui todella paljon, kun metsässä aloin pakkaamaan treenitaskuuni lihapullia ja parhaimpia leluja, ja tein muutamat helpot harjoitteet Einon kanssa nostaakseni tämän virettä oikeaan suuntaan ja nostaakseni tämäm itsevarmuutta. Kun löydettiin hyvä kohta, otin variksen pussista ja näytin sitä Einolle. Tämä innostui heti, ja lähti perään kun heitin sen. Teimme tätä pari kertaa, ja Eino lähti myös kantamaan varista! Sitten tapahtui kuitenkin jotain aivan kamalaa, joka pilasi Einon treeni-moodin täysin. Nimittäin lintu alkoi laulamaan jostain vähän matkan päästä. Ja siihen meni kaikki keskittyminen ja itsevarmuus, Eino näytti todella epävarmalta ja mietin josko tämä näki tai haistoi jotain muuta. Hetken ihmettelyn jälkeen pakkasin kamat takaisin kasaan, ja jatkettiin matkaa jotta Eino unohtaisi kammonsa. Ja niin kävikin, parin minuutin päästä oltiin uudessa kohdassa jossa otin taas variksen esiin, ja nyt Einon keskittyminen pysyi itse tekemisessä.

Pitäessäni Einosta kiinni heitin variksen, Eino ampaisi perään kun päästin tämän ja toi sen takaisin!! Palkaksi muutama lihapullan palanen ja vuolaat kehut. Toistettiin sama, ja Eino teki täysin saman. En pitänyt kiirettä variksen ottamisessa, mutta en myöskään vaatinut että Eino osaisi antaa variksen käteeni. Nouto oli kuitenkin todella siisti, palautuksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa eikä Eino lähtenyt omimaan varista itselleen. Tätä toistettiin muutamia kertoja aina eri paikoissa, ja aina yhtä hyvää työskentelyä. Meillä on siis vielä toivoa taippareiden kanssa, vaikka treenit onkin laiminlyöty jo usean kuukauden ajan! Eino ei myöskään lähtenyt lainkaan jäystämään varista tai repimään, joka on kuitenkin aika yleistä. Toki Eino ehtii vielä oppia kyseisen tavan ja olihan varis vielä aika kohmeessa, joka voi myös vaikuttaa siihen, ettei sitä tehnyt mieli repiä. Nouto-otekin oli suurimmassa osassa noutoja todella hyvä, pari kertaa ote oli hieman pinnallinen.

Varisten jälkeen jatkoin vielä samalla tavalla damien kanssa, mutta niiden kanssa tein muistinoutoja jotka meille opetettiin silloin kun viimeksi noutotreeneissä oltiin ja joita yritin Yläneelläkin tehdä. Nyt Eino oli kuitenkin oikeassa mielentilassa, ja se näkyi myös tässä tehtävässä. Veimme damin, kävelimme takaisin, ja lähetin Einon hakemaan “hae” sanalla. Sinne ampaisi poika, haki damin ja toi sen tässäkin treenissä luokseni! En ehkä saisi olla näin yllättynyt, mutta Einolta ei tullut lainkaan mitään omimista tai sen tapaistakaan, vaan iloisena jätti damin jalkoihini. Jos tämä juoksi ohi lähdin vain kävelemään toiseen suuntaan jolloin Eino toi damin luokseni ja sai lihapullia palkaksi. Eino toi myös vaikeammat damit, jotka oli viety hieman kauemmas ja joita ei näkynyt siihen kohtaan josta Einon lähetin noutoon. Teimme myös aivan loppuun pari noutoa, jolloin Eino oli varmasti väsynyt lenkistämme. Se ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan intoon, vaan poika nouti damin samalla tarmolla myös väsyneenä.

Lenkkimme meni myös muuten hyvin, löysimme pienen rantakaistaleen jossa Eino lähti hieman kahlaamaan veteen. Paljoa en viitsinyt antaa tämän kahlata ettei tämä jäädy, vesi kun ei ollut lämmintä, mutta kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan aikaan! Taippareiden suorituskin vaikuttaa jälleen paljon todennäköisemmältä, ja ihmettelen, miten en ennen ole tätä tehnyt. Kai se kynnys lähteä oli vain liian suuri, mutta nyt kynnys on madaltunut ja treenaamaan lähtö vaatii vain jaksamisen. Mutta koska Eino täytyy joka tapauksessa lenkittää ja tämä toimii myös yleisillä reiteillä hyvin, ei ole mitään syytä ottaa vaikka vain dami mukaan metsäreissuille. Vastaantulijat ohitettiin hyvin, ja luoksetulo oli vahva vaikka tämä oli nähnyt edestä tulevan toisen ihmisen. Kummallista miten ylpeä oikein olen tällä hetkellä tästä ja miten onnistuneet treenit saatiinkaan aikaiseksi, sillä kyllähän Eino osaa myös rally-tokossa ja loistaa osaamisellaan muutenkin joka paikassa (tajusin jälleen tänään, että minulla on oikeasti helppo koira). Mutta uskon, että ylpeyteen vaikuttaa myös se, että taippareihin treenaaminen on kuitenkin sellaista jota en itsekään osaa, jolloin tämä on täysin uutta. Rally-tokosta monet liikkeet ovat kuitenkin sellaisia jotka olisin itsekin osannut opettaa, vaikka toki en lainkaan yhtä teknisesti tai taitavasti kuin mitä nyt olen ohjatuissa treeneissä oppinut.

Aamulla tein vähän seisomis-treeniä näyttelyitä ajatellen, ja otettiin myös (viikkoa myöhässä) Einosta 7kk seisotuskuva. Takakulmauksista ei ole tietoakaan, vaikka tiedän että Einolta ne kyllä löytyy. Näyttelyihin mennään kuitenkin varmaan suorakinttuisen ja takakorkean pennun kanssa, sillä tämä on seissyt todella hyvin lähinnä ollessaan vapaana, eikä aseteltuna. Toivon, että hieronta parin viikon päästä tuo tähän kuitenkin apua, ja tämä johtuu vain jumeista! Toisaalta on Eino myös vasta kehittyvä nuorukainen, joten ei tämän valmillta kuulukaan näyttää. Hiljaa hyvä tulee. Eino myös punnittiin muutama päivä sitten, ja painaa nykyään 21kg. Koti-mittauksessa näytti olevan hieman noin 50-51cm korkea, joskin tämä tulee vielä todennäköisesti nousemaan vielä. Mutta ei Eino enää mikään ihan pikkuinen ole, vaan alkaa saavuttaa aikuisen mittoja!