-
Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä
Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀
Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!
Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.
Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂
Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀
-
Mahtava noutotreeni!
Olemme viettämässä viikonloppua Yläneellä, ja tietty piti jälleen ottaa damit mukaan. Täällä kun treenimaastoa riittää! Tiina Mursulan koulutuksesta innostuneena päätin haastaa Einoa ihan kunnolla, ja teettää tälle oikeasti aika haastavan tehtävän. Otin Peksun mukaan, ja mentiin metsään. Ensin kävimme viemässä Einon kanssa kanidamin muistinoutona vähän matkan päähän. Kanidami siksi, ettei tehtävä menisi heti liian vaikeaksi ja Einolla olisi oikeasti kova draivi sinne muistidamille. Samasta syystä tein noudon muistina, että Eino oikeasti uskaltaisi lähteä siihen suuntaan.
Sitten lähetin Peksun parinkymmenen metrin päähän heittelemään dameja ja pitämään ääntä. Eino alkoi vinkumaan heti, ja käskin Peksun lopettamaan. Hetken odottelun päästä laitoin vielä heittämään molemmat damit kerran ilmaan, keräämään ne ja tulemaan takaisin. Tälle heittoalueelle ei siis jäänyt dameja, ja tarkoitus olikin saada Eino luopumaan tästä alueesta ja lähtemään siihen suuntaan, mihin lähetin tämän, eikä menisi tarkistamaan kiinnostavaa lentävien damien aluetta. Eino vinkui ja vänisi, halusi niin kovasti sinne lentävien damien alueelle. On myös mielenkiintoista, että aiemmin Peksun heittelemät damit eivät ole saaneet Einoa vinkumaan!
Hetken rauhallisen hengailun jälkeen käännyimme kohti kanidamia, eli noin 90 astetta. Eino vilkaisi silloin vielä lentävien damien aluetta, mutta kun otimme askeleen kohti kanidamia, muisti tämä sen jälleen ja katse kiinnittyi eteenpäin. Lähetyksestä Eino ampaisi suoraan kanidamille, löytyi mainiosti korkeiden mustikanvarpujen seasta ja palautettiin suoraan käteen. Hetki oltiin ihan rauhassa noudon jälkeen, otin Einon sivulle, ja sitten vasta heitin palkkapallon. Oli niin näppärä poika taas, sai laskettua kierroksensa ihan itse ja vielä luopui vaikeasta lentävien damien ihmemaasta. <3 Tänään kokeiltiin sivuaskeleita vasemmassa ja oikeassa seuruussa, mutta kokeiltiin tällä kertaa koiraa päin meneviä askeleita. Ja jestas kun ne lähti näppärästi tulemaan! Huomasin treenin lopussa myös sen, että olin huomaamatta pidentänyt omaa askelta todella paljon treenin aikana. Alkuun pidin namit Einon naaman edessä, mutta vas. seuruussa pystyin tekemään lopulta treenin myös ilman houkuttelevaa palkkakättä edessä. Nyt vasemmassa seuruussa meidän heikoin suunta on eteenpäin, en tiedä onko se surullinen vai positiivinen ongelma.. 😀 Kutospositio on myös lähtenyt parin päivän tauon jälkeen toimimaan paljon paremmin, toki olen auttanutkin paljon käsiavuilla. Kutosposition peruutuskin lähti sujumaan pitkästä aikaa, Eino nimittäin lähtenyt peruuttamaan oik. seuruuseen eikä ole pysynyt edessäni. Postauksen kuvat viime kesältä, kun olen läppärini kanssa liikenteessä eikä tässä ole sen uudempia kuvia laittaa. Pakko silti laittaa jotain piristettä tekstin sekaan, ettei ole ihan pelkkää Einon ylistys-lätinää. 🙂
-
Pääsiäisen noutojutut
Viime perjantain tanssikilpailuiden jälkeen me menimme Yläneelle, jossa vietimme pari päivää. Molempina aamuina kävin Einon kanssa pitkällä lenkillä, ja oli ihanaa viettää se 1,5 tuntia ihan vain Einon kanssa luonnossa. Molempina aamuina kamera oli tietty mukana, mutta lauantaina otimme selvästi enemmän kuvia. Tämän postauksen kuvat ovatkin tältä päivältä. Lauantaina poseerausten ohella teimme myös yhden damin noudon niin, että Eino näki mihin dami piilotettiin. Pienenä twistinä dami upotettiin sammaleessa olevaan pieneen koloon, ja päälle heitin pari risua ja käpyä. Dami oli kirkkaan punainen, joten se oli käytännössä näkymätön punavihersokealle koiralle. Hetken säntäilyn jälkeen dami löytyikin, kunhan Eino vain alkoi käyttämään nenäänsä! Dami palautui sieltä sitten vauhdikkaasti, ja koska nouto meni niin hyvin, jätettiin noutotreenit siihen ja keskityttiin vain kävelemään. 🙂
Sunnuntaina teimme vähän pidemmän lenkin, ja tähän lenkkiin tehtiin myös parit noudot. Tällä kertaa en antanut Einon nähdä mihin vien damin, vaan jätin tämän puuhun kiinni ja lähdin itse viemään damia. Nyt en piilottanut damia, mutta ihan kunnon matkan päähän vein sen silti. Puussa kiinni ollut Eino haukahti kerran pari protestiksi, ja Einolla oli kovin kiire päästä noutamaan kun sain tämän haettua. Lähtöpaikalla oltiin rauhassa, odoteltiin pari hetkeä ennen kuin päästin tämän noutamaan. Ja sieltä se dami löytyi upeasti! Noudon jälkeen päästin Einon taas vapaaksi, ja Eino meni matkallamme heti pörräämään sen puun ympärille, jossa tämä oli äsken ollut kiinni. Ei ollutkaan niin kamalaa olla puussa kiinni, kun sen jälkeen pääsi noutamaan! 😀 Toistimme tämän vielä kerran, ja tosiaan, Eino jäi ihan hiljaa odottamaan koska tulen hakemaan tämän. Tämä dami vietiin kauemmas, ja se näkyi myös Einon hakutyöskentelyssä. Eino ei lähtenyt ihan niin kauas kuin olisi tarvinnut, ja kun tämä kiersi kauempaa, liikkui Eino vain sinkoillen eikä käyttänyt nenäänsä. Lopulta tämä kuitenkin tajusi etsiä damia hajun perusteella. Sitten se dami jo löytyikin. Teen noudot yleensä aika avaraan metsään, jossa yli puolet ajasta näen Einon hakutyöskentelyä. Nenää käyttäessä Einon olemus muuttuu keskittyneemmäksi ja vauhti hidastuu.
Olemme nyt tehneet noutoja todella riistarikkaissa metsissä, tai vaihtoehtoisesti metsissä, joissa liikkuu paljon muita ihmisiä ja koiria. Eino on hienosti pystynyt luopumaan kaikista muista häiriöhajuista, ja tietää mitä kuuluu tehdä ja sitten vielä tekee juuri mitä pitääkin! Sunnuntain lenkillä nähtiin myös hirvi, tai minä näin ja Eino ei onneksi nähnyt.. Tai toisaalta, tämän viikon tiistaina Eino näki ensimmäistä kertaa peuran ja vaikka peura pomppi karkuun, Eino tuli hetken pällistelyn jälkeen luokseni kun huusin paniikissa kaikki luoksetulokäskyt läpi. 😀 Mutta hirvi sai siirtyä toisiin maisemiin vain vähän häirittynä. Kun hirvi kuuli minun askeleet lähti tämä karkuun, mutta niin äärettömän hiljaisesti tassutellen että siitä ei kuulunut mitään. Eino ihan tyytyväisenä istui paikallaolokäskyn alla vähän matkan päässä autuaan tietämättömänä hirvestä. Hetken pidin kuitenkin Einoa kiinni, sillä jos tällä hirvellä olisi ollut vasa jossain lähistöllä, en missään nimessä halunnut itseä tai Einoa sen lähellekään…
Sunnuntaina illalla lähdimme Einon kanssa Nousiaisiin isäni luokse. Einon oli aluksi vaikea rauhoittua siellä, mutta lopulta väsymys painoi päälle sen verran, että tämä malttoi nukkua. Maanantaina teimmekin Nousiaisissa vielä yhden hakutreenin, kun pistin pikkusiskoni viemään kahdet damit meidän hakuruutuun. Sitten mentiin Einon ja isäni kanssa lähetysalueelle, ja pikkusiskoni kävi kunnon taippari-kokeen omaisesti heittämässä kolmannen noudettavan damin vähän matkan päähän. Kun tämä oli tullut takaisin, päästin Einon noutamaan. Ensin heitetty dami (ihan ilman pureskelua, vaikka asetelma oli todella kiihdyttävä Einolle!), sitten lähempänä meistä viistossa oleva dami ja kolmas haku oli kaikkein kauin. Eino ei tajunnut lähteä oikeaan suuntaan etsimään damia, ja koska meillä ei ole mitään vasemmalle tai oikealle lähettäviä pillikäskyjä, lähetin pikkusiskoni auttamaan Einoa sillä tämä tiesi missä dami on. Tämän avustuksella Eino sai suunnasta kiinni, ja dami palautui suoraan minulle käteen, kuten kaikki muutkin damit. Oli todella hauska päästä näyttämään perheelle, mitä meidän noutotreenit oikein ovat! Tässä saatiin myös jo todella kokeenomainen asetelma aikaiseksi yleisöllä ja kaikella, vaikka nyt yleisönä olikin ihan vain tuttuja ihmisiä.
Maanantaina meillä oli vielä omatoimitreenit, jossa Eino sai suurimman osan ajasta vain odotella sivulla kun itse yritin hahmottaa tulevaa HTM koreografiaamme. Kokeilimme toki myös Einon kanssa eri juttuja, ja 6. position kaikki suunnat (paitsi koiraa päin menevät sivuaskeleet) onnistuvat jo todella mainiosti! <3 Vielä täytyy treenata paaljon ennen kuin tämä on kisoihin valmis, mutta eteneminen on ollut nopeaa. Tiistain rally-tokotreeneissä tehtiin vain alku vähän rallya ulkona, ja sitten siirryttiin sisätiloihin kropankäyttötreeniin. Ensin venyteltiin koira, sitten tehtiin juttuja tasapainotyynyllä ja lopulta leikittiin dobo-pallon kanssa! Emme ole ikinä doboilleet Einon kanssa, ja oli kyllä hauskaa. Kunhan kalenterista vapautuu vähän aikaa, täytyy varmaan mennä Einon kanssa doboilemaan sillä tämä tajusi sen pallon päällä istumiset, maahanmenot ja kierähdykset vaikka kuinka nopeasti. Tai kierähdyksen Eino teki ihan omatoimisesti. 😀 Tässäkin pidettiin Einon kanssa paljon taukoja, ja kun Eino oli tauolla menin itse leikkimään dobo-pallolla ja tasapainotyynyllä. 🙂
-
Treeniä treenin päälle sekä virallista ja epävirallista kilpailua
Viime viikko oli todella täynnä kaikkia eri treenejä, aloittaen maanantain kimppatreeneistä. Viikonloppunahan olivat olleet sekä näyttelyt että noutotreenit, joten tein melko paljon itsekseni tanssiohjelmia läpi. Treenattiin myös rally-juttuja, eli juosten pujottelua sekä hyppyä tiiviillä esteellä josta ei näe läpi. Nämä ovat olleet Einolle vaikeita, ja Eino juoksikin pari kertaa siitä ohi eli oli todella hyvä ottaa vielä se kertauksena! Teimme myös vähän juttuja meidän uuteen ohjelmaan, jota edelleen kaavailen ja yritän suunnitella. Alku meillä on jo valmiina siihen, mutta loppu ohjelmaan sopisi pelkkää juoksemista eikä me voida vain juosta sitä seuruussa. Tarkoitus olisi ihan FS ohjelma tehdä nimittäin, ei HTM. 😀 Juostessa Einon positio pysyy kuitenkin todella kauniisti, se on kehittynyt hurjasti kuukausien aikana!
Tiistaina meillä oli rally-treeni, jossa treenattiin houkutuksia. Olin kysellyt jo aiemmin saisinko ottaa omia houkutuksia mukaan, niin tuo treeni tuli kuin tilauksesta! Eli treeneissä heti kun Eino onnistui luopumaan esineistä jotka oli asetettu etukäteen lyhyiden ratojen vierelle, kävin laittamassa omat houkutukset paikalle. Eli damit. 😀 Damit olivat todella paha häiriö Einolle, ja tiesin sen jo etukäteen. Näitä sitten naksuteltiin LAT tekniikalla, käveltiin häiriöiden ohi ja tehtiin helppoja tehtäviä vieressä kun Eino pystyi luopumaan dameista. Olin äärettömän ylpeä Einosta, sillä treenin loppuun mennessä Eino pystyi kääntymään mm. valkovuokko-käännöksen kohti damia, ja silti jatkoi seuruussa kanssani! Mukanani oli myös minulle vahingossa jäänyt Inkan makuualustahuopa, jonka kävin laittamassa damien lisäksi viimeiselle rastille häiriöksi. Loppu tunti peruuteltiin, sekä sivulla että harjoiteltiin MES-luokan tehtävää jossa koira tulee eteen seisomaan ja pakittaa kolme itsensä mittaista matkaa. Eino tekee tämän tehtävän aavistuksen vinoon, mutta peruutuksen matkassa ei ole ongelmia.
Keskiviikkona minulla oli vain omat nykytanssitreenit, mutta torstaille olin varannut Murrelta hallin tunniksi. Ajattelin, että tehdään Einon kanssa alkuun vähän rally-juttuja radan muodossa, ja sitten loppu aika harjoitellaan uusia liikkeitä tanssiin + käydään ohjelmat läpi. HTM on edelleen vähän epävarma meille, en tiedä mikä sivuaskeleissa nykyään on ettei ne ihan toimi. En usko, että Eino on jo niin jumissa että se siitä johtuisi, joten täytyy vaan olla tarkkana kriteereistä. Treeni meni kuitenkin vähän eri tavalla, sillä Murren omistaja Katja tarjoutui jäämään katsomaan meidän radan suoritusta ja katsomaan josko siinä olisi jotain korjailtavaa! Olimme “väärällä” puolella Murrea, eli sillä puolella jossa Eino ei ole pitkään aikaan ollut. Niinpä meidän rata meni haisteluksi. 😀 Olisi pitänyt muistaa taas omasta koirasta se, ettei sitä voi ottaa suoraan autosta treeniin ja olettaa että menee hyvin.. Eino kaipaa alkulämmittelynsä. Katja sai kuitenkin huomautettua radalta meidän pyörähdyksestä sen verran, että minä en saisi hidastaa sen aikana. Lisäksi minun täytyy muistaa antaa Einolle tilaa käännöksissä, sillä nytkin 270 asteen käännöksessä vasemmalle Eino oli kaataa kyltin pyllynsä kanssa kun tuli vähän ahdasta. 😀
Tehtiin rata pienin muutoksin uudestaan, laitettiin sinne pari kylttiä lisää ja tehtiin rata meille vähän haastavammaksi kun muistin parit tehtävät, jotka ovat olleet Einolle vaikeita. Tämäkin meni haistellen, mutta itse tehtävissä ei ollut ongelmaa. Katja sitten kysyi, että ollaanko tehty sellaista että Eino pääsisi palkaksi haistelemaan. Eli en olisi haistelun estäjä, vaan mahdollistaja. Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että Einon vapautuksen jälkeen (jolloin sai mennä haistelemaan) lähdin kävelemään eri suuntaan, ja kun tämä tuli luokseni pidettiin hirveät bileet ja Eino sai superlelunsa palkaksi. Sitten kun otin lelua pois vapautus jne. Kun tämä onnistui, napattiin siitä vauhdissa joku kyltti jota alettiin suorittamaan ja taas bileet kun se onnistui. Tällä saisi varmasti rakennettua sellaisen mielentilan, että kun työskennellään niin työskennellään, mutta kun ollaan vapaalla niin saa haistella. Katjalta myös todella ihanaa että jäi siihen meitä katsomaan ja opettamaan! Eino oli todella väsynyt tämän jälkeen, mutta ihan muutaman toiston ajan tein tehtävää jossa Eino kiertää suurta ympyrää ympärilläni. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan kunnolla sillä Eino oli niin väsynyt, niin jätettiin se treeni sitten siihen. Tein yksin kuitenkin vielä ohjelmat läpi samalla kun Eino seurasi mitä oikein teen. 🙂
Perjantaina oli noutotreenit pienellä porukalla ja vieraassa maastossa. Tekee hyvää Einolle vaihtaa vähän maisemaa aina välillä, ettei mene liian tutuksi tuo homma. Jälleen tein sen virheen, että otin Einon suoraan autosta tekemään töitä, tällä kertaa hakuruutua. Tai no, käytiin me vähän juoksemassa metsässä mutta ihan liian vähän aikaa ja Eino oli edelleen kierroksilla, kun tultiin takaisin. Olin myös sanonut, että damit saa laittaa sammaleen alle ja vastaaviin piiloihin, sillä sunnuntain treeneissä se oli onnistunut niin hyvin. Mentiin hakuruutu-alueelle huutaen ja kiskoen ja kiljuen, vaikka Eino ei ollut edes nähnyt toista koiraa tässä kohtaa. Tiesi sitten kuitenkin mistä on kyse, ärsyttävää. 😀 Siinä sitten odoteltiin hetki että Eino rauhoittuu, ennen kuin päästin sen hakuun. Meno oli aika takkuilevaa, innokasta kyllä mutta lähinnä juoksentelua työskentelyn sijaan. Eino kävi haistamassa damien paikat, mutta ei lähtenyt tuomaan vaikka olikin päässyt hajulle. Taippareissa onneksi tällaisen kanssa ei ole väliä. Palautukset eivät myöskään tulleet suoraan, vaan tiputellen ja ihmetellen. Niinpä kolmannen damin tuonnin jälkeen lopetettiin meidän treeni siltä osin siihen, tarkoituksena ottaa toinen setti myöhemmin.
Mentiin kävelylle Einon kanssa, ja kävely oikeasti rauhoitti Einoa todella paljon kun päästiin kauemmas alueelta, jossa Eino tiesi että tapahtuu kaikkea hauskaa. Tein yhden noudon Einolle metsässä kävelyllämme siten, että kävin piilottamassa sen Einon näkiessä mitä teen. Laitoin damin vähän sammaleen alle jemmaan, jotta Eino joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä. Ja ei mitään ongelmaa tämän kanssa, todella upea nouto ilman mitään törttöilyä. 🙂 Käveltiin sitten vielä vähän matkaa ennen kuin palasimme autoille. Einolta alkoi heti mopo keulia ja kiskominen sekä vinkuminen alkoi. Mentiin sitten muutenkin pois, sillä meitä ennen menisi vielä yksi koirakko tekemään hakuruudun. Seurattiin menoa muutaman kymmenen metrin päästä kävelytieltämme puiden läpi, ja jälleen olin ylpeä Einosta. Tämä pystyi seuraamaan (joskin hyvin kaukaa) toisen koiran noutotyöskentelyä, eikä sanonut yhtään mitään! Eli vaikka edelleen Eino kiljuu ja huutaa noutopaikalle saapuessa, on edistystäkin tullut ihan äärettömän paljon. Välillä täytyisi oikein muistella mistä lähtökohdista oikein ollaan lähdetty liikkeelle, ja miltä se näyttää verrattuna tähän päivään.
Meidän saapuminen hakuruutu-alueelle pellon läpi oli jälleen aika ärsyttävää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Käännyttiin pois aina kun Eino haukkui, ja lähdettiin hakuruudun alueelle kun Eino käyttäytyi. Damit eivät olleet ihan yhtä piilotettuja tällä kertaa, mutta silti hieman että vähän täytyy käyttää nenää eikä voi vain juostessa vahingossa kompastua damiin. Eino toimi todella, todella paljon paremmin tällä kertaa tuoden dameja metsästä nopeasti suoraan luokseni, ja vieläpä suoraan käteeni! Meillä oli kolme henkilöä vieläpä yleisönä, eikä se haitannut Einoa lainkaan. Kolmannen noudon jälkeen päätettiin, että nyt riittää sillä Eino toimi niin upeasti. Myöhemmin otettiin vielä varista Einolle näytille, mutta koska siihenkin Eino otettiin autosta suoraan niin ei siitäkään oikein mitään tullut. Mutta, positiivista on että Eino ei rikkonut riistaa eikä ollut ihan ällöttynyt puolisulasta variksesta! Vihdoin alkaa tämä noutoharrastuskin näyttää joltain, Einolta nimittäin intoa ja sisua löytyy, täytyy vain oppia valjastamaan se oikein!
Lauantaina suuntasimme Saloon, jossa järjestettiin rally-tokokilpailut. Meidän ihan ensimmäinen startti AVO-luokassa ja ihan ensimmäinen luokkanousu! 🙂 Jännitin näitä kisoja enemmän kuin pitkään aikaan olen mitään jännittänyt, mutta nämä olivat samalla ensimmäiset viralliset kisat sille vuodelle niin kai se siitäkin tuli… Halli on kuitenkin onneksi meille tuttu ja oli ihanan rauhallinen, ja saatiin aika vapaasti lämmitellä. Tultiin paikalle silloin kun VOI-luokkalaiset tutustuivat rataan eli joskus ennen 12, kun meidän luokan arvioitu rataantutustuminen oli 13:20, mutta tällainen aikainen saapuminen tuntui sopivan meille oikein hyvin. Käytiin siinä sitten lenkillä, ja sitten yritin opetella rataa ulkoa samalla kun seurasin VOI-luokan menoa. Radalla oli vaikeina mm. houkutus, joka valitettavan monen koiran hyvännäköisen työskentelyn tyssäsi. Houkutuksessa oli sukat ja suljettu purkki jossa oli joku purutikku sisällä. Yksi flätti (en muista oliko AVO vai VOI luokassa) kävi noutamassa houkutuksessa olleet sukat ohjaajalleen heti ensimmäisen tehtävän aikana.. Jotenkin niin hellyttävää. 😀 <3
Meidän suorituksen kuvasi ihanasti Anna Fälden, kiitos! Video kyllä auttoi todella paljon, sillä en muistanut enää jälkikäteen missä meillä meni vikaan, (muistin vain, että jossain kohtaa olisi pitänyt uusia mutta en uusinut) mutta video paljasti että Eino istui kahdesti tullessaan eteeni istumaan. En käsitä, miksen uusinut tätä, mutta mitäpä sellainen kevyt -10p haittaa.. 😀 Toinen on sivuaskel oikealle istumisten kanssa, josta sain -3p ohjaajavirheestä (OV). En edelleenkään käsitä mikä siinä oikein meni vikaan, vaikka olen katsonut sen ehkä parikymmentä kertaa läpi, mutta kaipa se oli tuo pieni asentoni korjaaminen? Muuten rata menikin sitten monesta kohtaa haistellen, mutta näistä tuli vain -1p (puutteellinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä, ekassa tehtävässä myös OV). Lopulta kuitenkin saatiin 79p! Todella hyvä startti avoimeen luokkaan, sillä tehtävät meillä on ollut jo pitkään hallussa, nyt enää täytyy saada se muu kuntoon.
Mietin, että olisin ottanut videolta äänet pois sillä en pidä lainkaan minun paniikkisista “jätä” ja viimeisen liikkeen “MENNÄÄN!!1” huudosta, mutta houkutuksessa kuulee todella hyvin kun Eino katsoo vuoroin purkkia tai sukkia, ja sanon rauhallisesti “jätä”, niin Eino myös luopuu siitä heti eikä ole aikeissakaan karata tutkimaan niitä lähempää. Kommenteiksi saatiin “Hienot käännökset ja maahan meno”. Ensi lauantaina olisi jo seuraavat kilpailut samassa hallissa, eli toivottavasti haistelu ei ole ihan samanlaista. Eino saattoi myös reagoida jännittämiseeni, ja senkään en usko jylläävän niin pahasti kuin näissä kisoissa. 🙂 Ja olihan tämä jo paljon kauniimpaa menoa kuin joulukuussa kisatessamme epävirallisessa AVO-startissa!
Sunnuntaina herättiin aivan liian aikaisin, talviaikaan kello 5 aamulla… Kellot siirrettiin tämän yön aikana joten oikeasti herättiin kello 6, mutta ei niitä tunteja tullut liian montaa nukuttua… Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja perillä Tampereella koiratanssin möllikisoissa oltiin joskus puoli kympin aikaan taas. Meidän piti olla paljon aiemmin jo paikalla, sillä halusin Einolle kunnon lämmittelyn, mutta nyt meille jäi ilmoittautumisen ja lenkin jälkeen reilu vartti aikaa lämmitellä ennen kehääntutustumista. Siellä palkkailin Einoa helpoista jutuista superlelun eli aave-vinkulelun kanssa, sekä palkkasin myös aina kun tämä nosti naamansa ylös lattiasta. Kumirouheinen ruohomatto oli kyllä nyt erityisen kiinnostava Einosta, ja ehdin jo hieman huolestua miten meidän kisasuoritus tulee oikein menemään.
HTM meni todella hyvin loppujen lopuksi, Eino suoritti kaikki positiot suorana ja puhtaasti, pysyen positiossa ja saatiin myös vasemmat sivuaskeleet suoritettua todella kauniisti. Yksi säätö siihen tuli, kun vas. seuruusta piti pyörähtää ja tulla jalkojen väliin, mutta sitten siinä kävi kaikkea ja lopulta Eino oli oikealla puolellani. 😀 Siinä improttiin hetki sen kanssa, kunnes saatiin Eino onnistuneesti jalkojen väliin ja ohjelma pystyi jatkumaan suunnitelmien mukaisesti. Kerran myös meinasi tulla kiire, ja vahingossa astuin Einon yli tehden position vaihdosta oli todella, todella tylsän ja huonon! HTM ohjelmasta ei ole videota, mutta parin viikon päästä saadaan sellainenkin kun startataan virallisesti Salossa! Einon kontakti oli kuitenkin todella upea, kerran ohjelman lopussa tämä hyppäsi minua päin ja veikkaan tämän johtuvan loppuasentomme ennakoinnista. Loppuasennossa Eino hyppää käsivarrelleni etutassuillaan. Se sättääminen nyt vähän harmittaa, mutta oikeastihan Eino suoriutui ohjelmasta todella tyylikkäästi. Luokassamme oli viisi koirakkoa, ja päästiin HTM ohjelmamme kanssa kolmannelle sijalle! Palkinnoksi saadut herkut ja etenkin lelu olisi kelvannut Einolle siltä istumalta. 😀
HTM mölli kommentit tuomarilta Minna Kellomäki: Parille sopiva musiikki ja ohjelma. Olitte hyvännäköisiä kehässä. Hyvä, katkeamaton kontakti. Positioita riittävästi, varsinkin kun suuntia oli jo vaikeampiakin mukana. Tempon vaihto erinomainen ja todella selkeä. Laita siirtymässä koira töihin, älä tee työtä sen puolesta (älä nosta jalkoja vaan pyydä koira liikkumaan). Koreografia toimi hyvin tilankäytöllisesti ja myös liikkeiden sijoittelun puolesta. Upea ja näyttävä loppuliike, jonka ajoitus tänään onnistui erinomaisesti – juuri kuten pitää. Olette jo kisoihin valmis tekemisen puolesta! Onnea matkaan!
FS kilpailevien luokassa oli 10 osallistujaa, ja sen kehääntutustumisessa kävin vain itsekseni tekemässä ohjelman pariin otteeseen musiikin kanssa. Kokeilimme ihan kokonaan uutta aloitusta, jonka sijoittelua piti hetken aikaa miettiä. Liikkeiden sijoittelu tulee varmasti vielä elämään, sillä nyt meiltä jäi kokonaan yksi nurkka kehästä käyttämättä. Lämmitellessä tehtiin melkein kaikki liikkeet läpi, etenkin vadin kiertämistä ja sen päällä pyörimistä lämppäiltiin. Alkuasennossa ei ollut ongelmaa, ja pakittaessa huomasin että yksi käsky kerrallaan riittää, jos käskyä toistaa Eino alkaa pomppimaan ihmeellisesti, (kuten alla videolla tekee, vaikka sanoin kyllä vain yhden käskyn) mutta yhdellä käskyllä peruutus on siistin näköistä.
Ohjelma itsessään meni ihan kivasti, ei ihan Salon möllien veroisesti mutta paljon paremmin kuin mitä meillä on oikeissa kisoissa mennyt. Ei minkäänlaista ongelmaa kontaktin kanssa, paria vilkaisua yleisön suuntaan lukuunottamatta. Einolla tuntui oikeasti olevan hauskaa! Vähän siellä hypittiin päin, jätettiin kiertämättä ja muuta säätöä, mutta Einolla oli selvästi hyvä mieli ohjelman ajan ja teki töitä mielellään ihmettelemättä kummempia. Itselle jäi vähän “äh” fiilis sen kaiken sättäämisen vuoksi ja kun meidän niin varma loppuasentokaan ei onnistunut, mutta oikeasti tästä jäi hyvä fiilis ja fiilis on parempi joka kerta kun katson videon uudestaan. FS:n kanssa siis vain tarkkuutta tekemiseen ennen kisoja! Sijoille ei päästy, mutta olihan meillä iso luokka johon mahtui monta todella hyvää suoritusta! 🙂
FS ALO kommentit: Kiva, menevä ohjelma ja musiikki. Musiikin sydän-teema huomioitu hyvin. Asu erinomainen ja helman korkeus täydellinen koiralle (sopivan ylhäällä). Liikkeitä erittäin hyvä määrä, niiden suoritustäsmällisyys ja ajoitukset musiikkiin toimivat erinomaisesti. Joitain liikkeitä meni “pummiin” mutta vain vähän määrällisesti. Pidin ohjaajan liikkumisesta, sujuvaa ja vaivatonta. Loppuliike aivan herkku; herttainen ja hellää suhdetta kuvastava. Kuulutuksessa sanottu kontaktiongelma on havaittavissa. Koira vilkuilee yleisöä usein ja jää jopa katsomaan. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois kehästä. Lisää harjoitusta, toki oletan tuloksen jo näkyvänkin. Tarkista itse onko koira aina “käskyn alla” eli onko sillä koko ajan tiedossa mitä sen tulisi tehdä. Se kun teki HTM:ää isommalla intensiteetillä eli kontakti pysyi koko ajan.
Tuomarimme Minna Kellomäki kirjoitti todella pitkät kommentit, ja oli ihanan kattavasti ottanut eri osa-alueita huomioon! Minna kertoi FS palkintojenjaossa, että oli kirjoittanut omia mietteitä kuulutusten perusteella kuultuihin ongelmiin, eli meidän kohdalla tuohon kontaktiin. Ja oli kyllä todella hyvä huomio, että minun tulisi tarkistaa onko Eino käskyn alla koko ajan. Sillä ei kyllä taida olla! 😀 Useat siirtymät taitaa mennä ihan vain sillä, että sanon “mennään” ja juostaan vain paikasta toiseen.
Pakko myös kehua Einon käytöstä kisapaikalla. Tämä saa häkissä aina kongin jossa on jäädytetty tämän lihoja, joita saa jäädä jäystämään. Tämän avulla Eino on ollut ihan hiljaa häkissään koko viikonlopun, mutta etenkin Tampereella käytös oli todella hienoa. Lämmittely-alue oli myös todella suuri ja tilava, joten uskalsin pitää Einoa vapaana lämmittelyalueella. Treeneissä olen pitänyt Einoa vapaana nyt muutaman kuukauden ajan, mutta en ikinä vieraassa kisapaikassa niin, että vieraat koirat on vain muutaman metrin päässä. Otin vain häkistä ja Eino tulee siinä kontaktissa odottelemaan että mitä nyt tehdään. <3 Todella monet koirat myös rähisivät kisapaikalla, mutta Eino ei mennyt rähinöihin mukaan ja juuri ja juuri edes mitään inisi! Aamulla metsässä omistajalta karannut (tai näin oletan, koska hihna oli kiinni) russeli tuli meistä metrin päähän murisemaan Einolle, mutta Eino vain tuijotti russelia kunnes russeli palasi omistajansa luo. Toki sitten kun tilanne oli ohi ja lähdin liikkumaan, hajosi Einon pakka vähäsen kuten aina kun tämä on kiihtynyt, ja tulee jotain koiria vastaan. Russeliomistaja ei myöskään missään kohtaa pyytänyt anteeksi irti juoksevaa koiraansa, joka olisi ollut ihan asiallista, vaikka olisikin ollut vahinko…
Nyt vietetään Einon kanssa vapaapäivää, ja tämä viikko on muutenkin vähän rauhallisempi verrattuna edeltävään viikkoon. 🙂 Postauksen kuvat ovat jotain vanhempia arkistojen kätköistä!
-
Tehoviikko treeniä
Meillä oli edeltävä viikko hyvin hektinen, ja tämä viikko ei näytä olevan yhtään sen helpompi Einolle. Tulevien tapahtumien listasta voi huomata, että tahti loppukeväälle on kisojen osalta kiristymässä, ja tänään ilmoittaudutaan vielä huhtikuussa järjestettäviin rally-tokon tuplakisoihin toivoen, että mahdutaan mukaan. Vuokatin jälkeinen viikonloppu otettiin rauhassa, jotta Eino jaksaisi sitten maanantaina treenata. Aloitettiin yhteistreenit tanssiporukalla Tuijan koirakoululla, ja tänäänkin suunnataan illalla sinne treenailemaan ja muistuttelemaan tanssiohjelmia meille molemmille, jotta ne viikonlopun kisoissa onnistuvat. Maanantain treenivuorossa emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, veikkasin että Eino on aika jumissa niin se vähän rajoitti tekemistä. Sivuaskeleissa Eino lähti poikittamaan, ja peruutusta en edes viitsinyt yrittää. Tulevaa ohjelmaamme varten treenattiin kuitenkin kyljeltään makuuta niin, että voin kävellä Einon ympärillä. Eino nousee siitä hyvin herkästi makaamaan, sillä onhan se todella avuton asento josta ei näe ympärille, mutta hyvin saatiin rakennettua kestoa tälle liikkeelle. Myös tassun anto sujui vieraassa ympäristössä, vaikka treenattiin sitä ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella. 🙂
Tiistaina Hanna Maines tulikin sitten hieromaan Einon auki, ja vaikka kuukausi sitten olimme käyneet fyssarilla, löytyi sieltä taas ihan älyttömiä jumeja. Hanna kuitenkin totesi, että nämä tuskin ovat rakenteesta johtuvia jumeja, sillä Einon jumin kohta vaihtuu joka kerta. Jos olisi aina sama paikka joka jumiutuu, voisi syy olla rakenteellinen. Saatiin myös ohjeet oikean takajalan jumppaamiselle, ja näitä harjoituksia ollaan nyt tehty muutamana aamuna. 🙂 Vuosi sitten Einon oikea takajalka oli paljon vahvempi joten treenattiin vasenta, ja nyt vasen on paljon vahvempi ja oikea jalka heikompi.. Selvästi treenit ovat olleet vuosi sitten liian tehokkaat. 😀
Perjantaina pääsimme Einon kanssa oppilaiksi rally-tokon opettajamme Anniinan näyttökokeeseen, joka oli todella mielenkiintoinen kokemus! Oltiin siis käsittääkseni ongelmakoirakko näyttökokeessa, ja tosiaan meidän ongelmana oli ohitustilanteet. Eino ohittaa suhteellisen hyvin koirat silloin, kun vastapuoli on hiljaa, mutta jos toinen räkyttää tai omistaja päästää liian lähelle, keittää Einolla yli ja lopputuloksena Eino ulisee tai haukkuu. Etenkin, jos Eino on itse valmiiksi kiihtyneessä tilassa, Eino alkaa haukkumaan. Alkuun tämä oli selvästi epävarmuudesta haukkumista, mutta nykyään haukkuminen tuntuu olevan ihan vain kutsuhuutoa, että tule leikkimään kanssani!
Näyttökokeessa on kuitenkin ilmeisesti todella tarkkaa, että stressitaso ei nouse liian korkeaksi koirilla, ja siten sopivan koiran saaminen aamupäivällä osoittautui liian vaikeaksi. Meidän ohitettava koira oli siis valtava pehmokoira, joka ei kyllä mikään helppo rasti ollut! Saatiin ihan kokonainen tunti itsellemme, jossa käytiin läpi muun muassa Einon ruokintaan liittyviä juttuja ja pientä fiksailua sieltä löytyi. Treenin alla oli siis luopuminen Anniinasta ja pehmokoirasta, sekä treenin lopussa hihnan paineeseen vastaaminen katsekontaktilla. Luopumista tehtiin LAT-harjoituksena, eli aina kohdetta katsoessa naksahdus ja palkka. Pehmokoira oli jo huomattavasti vaikeampi kuin Anniina, mutta sekin onnistui lopulta niin hyvin että saatiin tehtyä ihan ohituksia pehmokoiran kanssa, eli myös pehmokoira liikkui ohitsemme. Näitä oppeja käyttämällä saadaan varmasti meidän ohitukset kuntoon! 🙂
Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa treenaamassa Vakka-Suomen noutajien treeniporukassa, ja aavistelin että koko treeni tulee menemään pelkäksi huutamiseksi ja ulisemiseksi ja kiskomiseksi. Joskus se kuitenkin on aloitettava taas se yhteistreeneissä käynti, ja nyt sunnuntaille osui hyvä hetki tehdä niin. Lunta ei näkynyt enää juuri lainkaan ja sää oli mukavan lämmin, joskin hieman tuulinen. Päästin Einon alkuun vähän juoksemaan vapaana, jotta pahimmat kierrokset olisi purettu ennen treeniä. Eino sinkosi joka suuntaan eikä näyttänyt yhtään väsymyksen merkkejä, vaikka edeltävä päivä oli mennyt näyttelyissä. 😀 Tottis-osio meni ihan ok, Eino olisi voinut kyllä pitää vähän enempi kontaktia kun nyt juuri ja juuri vilkaisi minuun. Toiset koirat ovat kuitenkin todella paha häiriö Einolle, etenkin kun Eino tietää jo tämän asetelman ja siten osaa odottaa, että kohta päästään tekemään noutojuttuja… Kun muut tekivät luoksetuloja, me mentiin pois ettei Eino ota turhaan kierroksia muiden juoksemisesta.
Odottelun myötä Eino kuitenkin lopulta oli aika täpinöissään kun päästiin tekemään töitä, ja koska muut lähtivät vähän aiemmin liikkeelle, jäi Einolle fiilis että jää jälkeen muista ja sieltä se huutohaukku tulikin sitten. Päästiin tekemään Heidi Vainion opastuksella hakuruutua, ja kun Heidi kävi täyttämässä ruutua me Einon kanssa vähän muisteltiin miten damia kannetaan. Olisin tehnyt nostoja, mutta heti ensimmäisestä nostosta Eino oikein hyökkäsi damin kimppuun ja ajattelin, että kanto on hieman rauhallisempaa kuin nostot. Heidille palautettiin kuitenkin rei’itetty dami, eli kovin rauhoittavaa se meidän kanniskelu ei ollut… Hakuruudulle Eino kiskoi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, mutta siihen ruudun alkuun jäätiin sitten hetkeksi hengailemaan ja juttelemaan Heidin kanssa. Einon kierrokset laskivat hitaasti, mutta lopulta se mahdoton piippailu ja tärinä loppui, ja päästiin työskentelemään. Kokonaan niitä kierroksia kun ei saisi laskettua, mutta edes vähän ettei touhu mene aivan mahdottomaksi sinkoiluksi ja Eino keskittyy tekemään töitä.
Ruudussa oli kolme damia, kaksi n. 20m päässä ja yksi vähän kauempana ehkä 30m päässä, jos osaan yhtään arvioida etäisyyksiä. Eino kävi ensin tekemässä suuremman kaaren ruudun läpi, mutta kun tämä juoksi meidän taakse kutsuin Einoa ja lähetin lennosta uudestaan kohti damia. Eino löysi damin, ja lähti niin nätisti tuomaan sitä luokse! Vähän kuului ääniä damin pureskelusta, mutta niitä ei tullut onneksi enää kahdella viimeisellä ruudun damilla eli piti vain loputkin turhaumat saada purettua. Seuraavaksi Eino kävi hakemassa toisen lähellä olevan damin, joka palautettiin myös siististi jalkoihini. En lähtenyt pyytämään käteen palautusta, joka on kyllä yksin treenatessa onnistunut, mutta nyt oli jo tarpeeksi kaikkea uutta että ei lähdetä ihan viilaamaan ensimmäistä kertaa porukkatreeneissä jokaista yksityiskohtaa. Kolmas dami löytyi myös todella nopeasti, vaikka Eino ei ole ihan loistanut näissä hauissa joissa yksi dameista on vähän kauempana kuin muut. Noutoetäisyyteen keskityttiin kyllä viimeksi treenatessa, kun Eino stoppasi siihen 30m etäisyyteen ja alkoi etsimään damia siitä, kun dami oli siitä reilusti vielä kauempana.
Viimeiseksi harjoitteeksi Heidi ehdotti meille sellaista, että tehdään muistinouto vähän pidemmälle kuin missä kolmas dami oli. Kävin viemässä damin, ja tein saman kuin nyt jo monesti että heitin viimeiset metrit, ettei Eino pysty minun jälkiäni pitkin seuraamaan matkaa damille. Etäisyydestä ja jälkien puuttumisesta huolimatta Eino kävi hakemassa damin niin hienosti, suoraan juosten damille ja takaisin, että pieni ylpeyden hetki siinä koettiin. <3 Siinä olivat Einon treenit siltä osin, eikä edes tullut houkutusta tehdä vielä paria noutoa vaan kerrankin tuli lopetettua oikeaan aikaan! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja jatkaa kevään aikana porukkatreeneissä ja yksin. Vaikka lokakuussa uhosin, että puolitoista tai kaksi vuotta odotetaan ennen kuin mennään uudestaan kokeilemaan taippareita, on jo syksyn kalenteri tsekattu läpi… Vajaan puolen vuoden päästä Eino saattaisi olla jopa valmis, kunhan vire ja riistakäsittely saadaan vielä kuntoon. Vireeseen mennään hakemaan apuja tolleriyhdistyksen järjestämästä vireenhallintapäivästä joka järjestetään Einon 2v. syntymäpäivänä, ja riistaan mennään tutustumaan Turun tollereiden aluetoiminnan riistapäivään huhtikuun lopussa. Nyt tuntuu, että näistä noutojuttujen tekniikkahaasteistakin aletaan päästä hitaasti mutta varmasti yli, ainakin sen verran mitä taippareissa tarvitaan osaamista.
En muuten ole tainnut edes mainita blogin puolella, että olen nykyään yksi Turun Murren kouluttajista! 🙂 Pidän kerran viikossa koiratanssituntia siellä, kurssin ollessa tällä hetkellä vielä tutustumiskurssi mutta kohta vaihtuu jatko- tai vakikurssiksi. Tuntien pito on ollut kyllä hauskaa ja ihan uudella tavalla haastavaa, sillä sitä osaamista jota on oman koiran kanssa kerryttänyt joutuu käyttämään eri tavalla, sillä ei kaikki koirat toimi kuten Eino. Tällä viikolla pidän yhteensä kolmet tunnit, kun äitini on kouluttautumassa eikä pysty pitämään perjantain koulutuksiaan, niin hyppään ohjaksiin väliaikaisesti! Olen myös käynyt tammikuusta asti aikuisten nykytanssi-tunneilla ihan vain parantaakseni omaa liikkuvuutta, joka on kyllä tuntunut todella hyödylliseltä koiratanssia ajatellen. On kyllä myös ihan hauskaa harrastaa jotain ihan yksin, ilman koiraa, koska muita harrastuksia joissa Eino ei olisi osallisena ei ole.. 😀