-
Sehän alkaa näyttää aikuiselta!
Viimeisetkin pentumaiset piirteet alkavat olla selätetty, ja tästä on kasvanut oikein komea nuori poika. Einon korkeuskasvu alkaa olla loppumilleissä, sillä parit viime mittaukset Einon on ollut noin 51-52cm korkea. Kovin tarkkaa mittaa tästä kiemurasta saa, mutta sen verran paikallaan tämä pysyi että tämän mitan sai otettua. Painoa on noin 22-23kg, eli ei Eino ole enää mikään pikkuinen poika! Korkeuden sijaan turkki on nyt selvästi lähtenyt kasvamaan kovemmalla vauhdilla, häntään on tullut tuuheutta ja karvan pituus on kasvanut. Ensimmäinen karvanlähtökin koettiin tässä jokin aika sitten, jolloin karvaa sai tosiaan nyppiä irti tupoittain. Onneksi sekin on loppumassa, ja uusi aikuisturkki on alkanut tulla tilalle!
Mitä taas kuulumisiimme tulee, niin olemme kyllä ahkerasti treenanneet ja tehneet kaikenlaista päivitysten vähyydestä riippumatta. Viimeksi kerroin ensimmäisistä rally-toko kisoistani, niin siitä 10 päivän päästä kävimme kokeilemassa uudestaan miltä kilpaileminen tuntuu. Noh, pakko sanoa, että ensimmäiset kisamme menivät huomattavasti paremmin vaikka pisteitä saimmekin enemmän tästä radasta. En saanut lämmiteltyä Einon kanssa kunnolla ennen kuin meidän vuoromme jo olikin, ja rata menikin aika pitkälti sähläämiseksi ja Einon haisteluksi. Saimme radan kuitenkin ihan kunnialla loppuun ja opin jälleen enemmän koirastani.
Liikkeet menivät myös suhteellisen puhtaasti siitä huolimatta, että jouduimme uusimaan monet Einon ampaistessa kyltin ohi haistelemaan, joka tarkoittaa että Eino lähti jo pois suoritusalueelta ja liikkestä tulee siten -10 pistettä. Uusimisen jälkeen saimme korjattua parit liikkeet kyllä. Hauskaa oli kuitenkin sähläämisestä huolimatta! Olen myös ylpeä Einosta siitä, että minun mennessä tutustumaan rataan (olimme Einon kanssa kahdestaan kisapaikalla) Eino jäi yksin häkkiin, ja tämä oli aivan hiljaa siellä, vaikka toiset koirat menivät ohi metrin päästä! Nyt meillä on ollut pieni kisatauko, mutta seuraavat kisat on jo merkitty valmiiksi kalenteriin vaikka ilmoittautumista en olekaan vielä laittanut.
Treeneissä olemme treenanneet tekniikkaa, tarkkuutta ja AVO-luokan liikkeitä. Erityisesti kääntymiset, eteen- ja sivulle-tulot ovat olleet tekniikkatreenien aiheena ja voi kuinka rankkoja nämä treenit voivatkaan pienelle koiralle olla! Olipa yhdet treenit, joissa Eino pyysi päästä tauolle kun tämä ei enää jaksanut treenata. Eteentulot ovat hyviä, mutta hieman vinoja. Sivulle taas Eino on alkanut tulla todella hyvin, käyttäen hyvin takaosaansa kääntyessään sivulle. Käännöstreeneissä olemme alkaneet painottaa tiukempaa käännöstä, joka vaatii koiran lihaksistolta enemmän. AVO-luokan liikkeistä olemme tehneet käännöksiä niin, että ennen ja jälkeen käännöksen on tullut istuminen. Eino hieman karkasi oikeassa käännöksessä aiemmin, mutta kun käännöksen jälkeen tulee heti jälleen sivulletulo, oppi Eino nopeasti pysymään koko käännöksen ajan lähellä saadakseen mahdollisimman nopeasti namin. Vasemmalle käännökset eivät mene vielä aivan niin ketterästi, mutta sitä olemme ehtineet treenata vain kerran, joten kotona jatketaan sen parissa!
Kotitreeneissä on ollut kyllä mahdottoman kätevää treenata meidän uuden pyöreän alustan kanssa, joka on leikattu Einon raatelemasta eteisen matosta. Tämän kanssa olemme treenanneet kotona käännöksiä ja sivulletuloa. Treenien lisäksi arkeemme on kuulunut lenkkeilyt vapaana, varsinkin nyt kun päivät ovat pidentyneet. Olemme myös menneet läheiselle kentälle usein iltalenkin yhteydessä ja päästäneet Einon pinkomaan edes hetkeksi aikaa. Maanantaina kävimme jälleen ulkoilemassa metsässä, ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan lenkille. Harmittavasti silloin oli melko hämärää jo, ja hämäryys ei ole oikein sopiva valaistus pinkovan koiran kuvaamiselle. Osa kuvista oli kuitenkin ihan onnistuneita, ja jälleen tuli napattua kuvia joissa Einon naama ei pysy vauhdin mukana! Meidän seiso+paikka käsky alkaa myös olla oikein toimiva, sillä alla oleva seisotuskuva on otettu niin, että Eino sai seistä paikallaan sen aikaa kun otan kuvaa! Eikä tämä kuva ollut suinkaan ensimmäinen otos, sillä vaikka raajat eivät liikkuneet mihinkään, Eino kyllä kurkki minua kohti pariin otteeseen kysyvällä katseella “kuinka kauan tässä joutuu oikein olemaan”. 🙂
Eino on päässyt myös töihin mukaan, ja on kyllä ollut hauska seurata miten kaksi ja puoli vuotias lapsi ja Eino tulevat niin hyvin toimeen! Heillä on ihan omat leikit, muun muassa he molemmat juoksevat talon päädystä päätyyn hakien leluja, ja sitten juoksevat takaisin näyttämään mitä kävivät hakemassa. Eino on myös jättänyt yllättävän hyvin tälle kuulumattomat lelut huomiotta, vaikka pari kertaa joutuikin kieltämään ottamasta esimerkiksi pehmolelua lattialta tai lelua suoraan kädestä. Olimme myös jokin viikko sitten Einon kanssa vahtimassa isosiskoni lapsia, ja päivä menikin ulkoillen ja temppuja tehden. On mukava huomata, että 4 ja 8-vuotiaat lapset saavat myös käskyttää Einoa ja tämä tottelee silmää räpäyttämättä!
-
Ensimmäiset rally-toko kilpailut
Lähes kolme viikkoa on jälleen vierähtänyt viime päivityksestäni, ja paljon on jälleen tapahtunut. Olemme treenanneet ahkerasti, kävimme Yläneellä ja muutenkin käyneet ahkerasti metsässä niin, että Eino on päässyt juoksemaan vapaana. Einon tuhoamis-vaihe jyllää edelleen, joskin on hellittänyt kun tälle on jättänyt luun ja heittänyt aamiaiset lattialle “etsittäväksi”. Kävimme myös fysioterapiassa jokunen viikko sitten, ja ei ihme että takakulmaukset olivat hetken aikaa hukassa! Eino oli täynnä jumeja, joita hieman yliajalle korjailtiin ja availtiin. Käsittelyn jälkeen pojalla oli jalat hakusessa, ja saatiin ohjeeksi pitää hihnassa parin päivän ajan jotta Eino löytää jalkansa jälleen (eikä esimerkiksi yritä hypätä kovassa vauhdissa, eivätkä jalat toimikaan oletetulla tavalla) sekä “näyttely ravuuttaa” parin viikon ajan, että Eino saa kunnolla ojennettua jalkansa taakse ja alkaa hakea jaloilleen asentoa takaata. Muutaman päivän päästä otimme 8kk seisotuskuvan, joka näyttää, että tuloksia todella on tullut ja Eino näyttää jälleen sille kuin kuuluukin. Kuva löytyy Eino-välilehdestä.
Treeneissä on mennyt hyvin, vaikka jotenkin olen jumahtanut opastamaan Einoa turhan paljon liikkeissä ja “varmistelen” liikaa, että liikkeet todella menevät läpi. Esimerkiksi sivulle- ja eteentulot teen todella ohjatusti, vaikka tällä treenimäärällä pitäisi osata jo vähentää käsiliikkeitä ja antaa Einon itse tajuta mitä tältä pyydetään. Seuruu ei myöskään ole ollut kovin vahvaa, vaan olen sortunut houkuttelemaan Einoa turhan paljon siinäkin. Treeneissä tästä onkin tullut sanomista, kun olemme tehneet ratatreeniä. Viime treeneissä olimme Turun Murren tilojen toisella puolella tekemässä ratatreeniä, eli Einolle täysin uudessa hallissa ja tilassa. Eino kuunteli hyvin, hieman motivaatio loppui radan loppua kohden ja tämä jäi haistelemaan parissa kohdassa, mutta todella vähän loppujen lopuksi. Tämä antoi hyvän tuntuman viikonlopun kisoja varten, jotka kävimme suorittamassa tänään!
Eino on viimeisten päivien aikana alkanut selvästi ymmärtämään enemmän tyttöjen ja eri hajujen päälle, joka näkyy lenkeillä kiskomisella ja sillä, ettei tämä oikein malta irrota näiltä hajuilta pitkänkään haistelun päätteeksi. Odotukseni kisoihin eivät siis olleet kovin korkealla, tai ainakin oli odotettua, että haisteluksi se menisi. Lisäksi kyseessä oli jälleen aivan uusi tilanne Einolle, vieras halli vierailla koirilla. Kyseessä olivat tosiaan rally-tokon epäviralliset kilpailut Raisiossa Raision Koirakoulussa, nami-ALO luokka joka on siis alokas-luokka, jossa koiraansa saa palkata kilpailusuorituksen aikana. Osallistuminen tehtiin todella lyhyellä mietinnällä, kun vain satuin yhtäkkiä löytämään nämä kilpailut. Olen myös osallistunut Turussa 20.2. järjestettäviin kilpailuihin, eli seuraavat kilpailut on jo merkitty kalenteriin!
Rata oli todella hyvä ja selkeä, mutta haastava ja pitkä (tai siis, ihan normaalin mittainen 13. tehtävällä, mutta meille se oli pitkä). Tässä linkki rataan. Siinä oli monipuolisesti eri liikkeitä ja tehtäviä, ja kun sai mennä tutustumaan rataan, kävin sen moneen otteeseen läpi kerratakseni itselleni kaikki ne kohdat, joiden ajattelin olevan meille ja erityisesti minulle vaikeita. Treenasimme hieman ennen vuoroamme, muistuttelin Einolle paikallaoloja ja käännöksiä ennen kuin meidän vuoromme koitti. Ja se meni aivan odotusten mukaisesti, eli haistellen ja hieman hakien. Olen todella tyytyväinen suoritukseemme, sillä haisteluista huolimatta Eino teki todella hyvin silloin, kun oli mukanani ja keskittyi tehtävään. Meille tuli kyllä aika montakin virhettä radalla, yhteensä 40 pistettä tuli miinusta väärin suoritetuista tehtävistä. Uusin pariin otteeseen tehtävät jotka menivät pieleen, mutta uusimisen jälkeenkin ne menivät virheellisesti.
Virheitä tuli muun muassa siitä, että liike, jossa piti mennä liikkeestä maahan (3.) ja siitä suoraan liikkeelle, Eino ehti nousta istumaan ja vasta sitten lähti liikkeelle. Saimme myös virhepisteitä meidän bravuurimme, eli liikkeestä jossa koira jää paikalleen omistajan kiertäessä koiran (10.), Eino oli lähtemässä mukaani kun lähdin kiertämään tätä. Oli meillä kuitenkin hyviäkin hetkiä, sillä seuruu oli parempaa kuin koskaan ennen! Treeneissä se ei mielestäni ole näyttänyt noin hyvältä. Eino myös jaksoi koko radan loppuun hyvin, teki liikkeet nopeasti ja tuli pois hajuilta jatkaen sen jälkeen seuruussa hajun ohi. Meillä meni myös erityisen hyvin mielestäni liike 6. jossa koira tulee ensin eteen, ja sitten oikealta puolelta sivulle josta jatkuu seuruu. Pujottelun me suoritimme myös hyvin, ja käännökset menivät paria haistelua lukuun ottamatta todella hyvin.
Yhteensä saimme 50 pistettä eli puolet kaikista mahdollisista pisteistä (50p/100p), jolloin tuloksemme oli hylätty (kaikki alle 70 pisteen suoritukset ovat hylättyjä). 4 virhepistettä tuli kiristyneestä taluttimesta (-1p/kiristynyt hihna), sekä siksi että itse kiristin sitä liikaa kuin myös Einon haisteluiden vuoksi. Kuusi virhepistettä tuli liikkeen uusimisesta (-3p/uusiminen) ja kymmenen virhepistettä lähti jokaisesta virheellisesti suoritetusta liikkeestä. Olen hieman yllättynyt ettei virhettä tullut siitä, kun hihna meni Einon toisen etujalan alle hetkeksi, sillä se selkeästi vaikutti suoritukseemme ja Einon liikkeeseen. Ei kuitenkaan ilmeisesti virheen verran! Talutinta ei kuitenkaan saa ottaa pois jalan alta, sillä koiraan koskemisesta tulee hylkäys. Jatkossa täytyy olla tarkempi hihnan kanssa, sekä siitä ettei se kiristy ja siitä, ettei se mene jalan alle. Kommenteiksi saimme “Iloinen ohjaus 🙂 Uusi paikka uudet hajut, tsemppiä treeneihin!“.
Tästä jäi todella hyvä fiilis, ja innolla odotan jo seuraavia kilpailujamme! Einon käyttäytyminen muuten kisapaikalla meni ihan hyvin, vaikka vähän tästä lähti ääntä vinkumisen ja haukkumisen muodossa. Silloin vasta ääntä lähtikin, kun Eino pääsi tutustumaan meidän vieressämme olevaan sievään kooikerhondje-narttuun, eikä Eino meinannut pysyä enää pöksyissään sen jälkeen. Kesti melko pitkän aikaa että Eino palautui tästä, mutta muun aikaa Eino joko odotti käskyä tai oli pitkällään muiden kulkiessa ohitse. Kisapaikan 2. kuva minusta ja Einosta on Peksun ottama.