• Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä

    Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀

    Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!

    Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.

    Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂

    Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.

    Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀

  • Tahtitassujen koulutusviikonloppu

    Huh kun on pitkä aika, että olen kirjoittanut tänne viimeksi! Olemme ehtineet touhuta Einon kanssa vaikka mitä tässä välissä tavallisten treeniemme lisäksi, mutta samalla nauttineet parista viikonlopusta, kun ei ole mitään koirajuttuja. 🙂 Ollaan ihan nautittu kesästä uimisen ja koirakavereiden merkeissä, mutta myös treenailtu taipparijuttuja sekä käyty 12 kilometrin retkellä! Tarkoituksena olisi mennä tekemään yhden yön retkiä lähitulevaisuudessa, ja koska Eino osoitti olevansa mainio retkikumppani jo tällä meidän lyhyemmällä päiväreissulla, uskaltaa sen kanssa varmuudella lähteä tekemään myös pidempiä reissuja!

    Viime viikonloppuna osallistuimme jälleen Tahtitassujen viikonloppukoulutukseen, josta saimme taas paljon ajatuksia ja vinkkejä tulevaan. Paikalla oli paljon tuttuja (nopeasti sitä oppiikin tuntemaan ihmisiä, kun vuosi sitten leirillä oli vain pari tuttua!) mutta viime vuodesta poiketen emme käyneet hallilla jo perjantaina. Minulle iski joku ihan ihmeellinen pikatauti, joka tuntui auringonpistokselle, mutta en ollut viettänyt tavallista aamulenkkiä ihmeellisempää aikaa ulkona (ja siitäkin oli jo useampi tunti siinä kohtaa), eikä minulla mikään nestehukkakaan voinut olla. Pelkäsin jo, meneekö leiri sivu suun, mutta iltaan mennessä olo sitten koheni sen verran, että pystyin seisomaan ilman että oksetti. En kyllä tiedä millainen näky olin, kun kävin siinä sitten illan aikana vielä kaupassa ja Einon kanssa pihalla köpötellen ihan minivauhtia, ettei huono olo iske jälleen. 😀

    Lauantaina oli kuitenkin taas kaikki hyvin, ja lähdettiin ajamaan kohti Yläneen Kuralan kartanoa. Olimme lauantaina heti ensimmäisessä ryhmässä Marjaanan koulutuksessa, jossa meillä oli aiheena etenkin yhteistyö ja vire, eli samaa mihin ollaan aiemminkin pyydetty apua Marjaanalta. Marjaana antoi jo ennen koulutusten alkua ohjeeksi ottaa koiran kontakti jo heti häkiltä lähtiessä. Annan Einon helposti lähteä haahuamaan, mutta täytyykin ryhdistäytyä sen suhteen ja ottaa asenne, että kun häkiltä lähdetään niin ollaan heti töissä eikä ihmetellä maisemia. Vähän ennen vuoroamme otinkin Einon lämmittelemään ja hakemaan kontaktia, sillä Eino vaatii pienen lämmittelyn. Lämmittelyssä Eino haistelee useammin ja etenkin tuossa ympäristössä ajattelin tämän ihmettelevän vain hälyä. En siis halunnut tuhlata koulutusaikaamme lämmittelyyn, kun tiedän, ettei Eino ole vielä silloin parhaimmillaan. Mutta mitä vielä, Eino oli lämpästä asti tosi hyvin kuulolla ja mukana! 🙂

    Koulutusaikaa oli vajaat 20min. Alkuun taisimme vain palkata kontaktista ja hyvästä työskentelystä, mutta pian aloimme treenaamaan siirtymistä kehän keskelle. Eli kehän nurkalta siirryimme keskelle kehää, ja siellä palkkaa hyvästä työskentelystä. Kun Eino pysyi kuulolla, lähdettiin pyytämään tältä jotain helppoja temppuja, josta taas palkkaa. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään sellaista harjoitusta, jossa jätin treenitaskun kehän laidalle, ja siirryimme Einon kanssa kehän keskelle. Einolle tämä näytti siltä, että palkat jäivät nyt kehän laidalle, mutta pieni poika jaksoi silti todella hyvin! Tehtiin muutama liike keskellä kehää, palattiin taskulle hakemaan nameja, ja Eino sai namit matkalla kehän keskustaa. Eino jaksoi todella hyvin, teki upealla vireellä ja pystyin vain nauttimaan meidän yhteistyöstä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut ihan koko koulutuksen ajan, ja loppua kohden Eino selvästi väsähti jolloin haistelu palasi.

    Olen hitaasti alkanut ottaa eri asennetta Einon haistelua kohtaan. Onhan se rasittavaa, mutta nyt kun olen analysoinut sitä jo jonkun aikaa niin Eino haistelee oikeasti todella selvistä syistä. Joko väsymyksestä, kun tehtävä tai tilanne on liian vaikea, jännitän itse tai liikkeeseen on opittu “plaah” mielentila (Einolla ohjaajan kierto myötäsuuntaan & vas. seuruu). Nämä tulivat näin alkajaisiksi mieleen. 😀 Eli mistään helposta työmaasta ei ole kyse, mutta kaikkiin pystyy silti vaikuttamaan! Ja kuten Tampereen tanssikisat osoittivat, se täydellinen mielentila on saavutettavissa myös kisoissa. Vasenta seuruuta olemme nyt lähteneet työstämään ihan kunnolla, sillä sen rakoilu on ilmennyt etenkin rally-kisoissa. Koiratanssissa tapahtuu ilmeisesti Einon mielestä tarpeeksi koko ajan, että siinä kontakti ei tipahda. Tai sitten Eino ei tykkää siitä, että keskelle seuruuta tulee jotain tehtäviä. 🙂

    Marjaanan kanssa keskusteltiin sitten vielä aikamme lopussa. Marjaana sanoi todella hyvin Einon olevan väsynyt, koska tämä on joutunut tsemppaamaan niin paljon. Ihana tapa kuvata sitä, että Eino on joutunut luopumaan nameista ja keskittymään vahvasti minuun, eli tsempannut itseään. 🙂 Marjaana myös totesi, että Eino vaikutta koiralta joka toimii hyvin kun tätä vähän haastaa. Eli jatkossa juuri tällaisia taskuttomia treenejä ja palkka haetaan vähän ajan työskentelyn jälkeen, mutta vastapainona myös treenejä, jolloin jokaisesta oikeasta käytöksestä tulee palkkaa.

    Toinen leirin kouluttajista oli Leena Inkilä, jonka koulutus meillä oli vasta iltapäivällä. Sitä ennen hän piti kuitenkin luennon vihjeistä lounaan jälkeen, jolla oli paljon tieteeseen perustuvia ajatuksia ja opetuksia lähteineen. Tällä oli myös hyvä ajatus, että kun annetaan koiralle vihje, näytetään tälle vihreää valoa. Vihreä valo tarkoittaa, että vihjeen antamisen jälkeen koiralla on mahdollisuus saada palkkaa! Pidin paljon tästä erittäin positiivisesta otteesta ja ajatusmallista, verrattuna annetaan käsky ja jos koira tottelee, se saa palkkaa ja annetaan vihje, joka on mahdollisuus koiralle saada palkkaa. Leena demonstroi myös cockerinsa Piin kanssa koulutusta, josta nousi myös paljon hyviä ajatuksia. Kouluttaessa voi siis melko nopeasti jo ottaa häiriöitä mukaan, esim. aivan toisenlaisia liikkeitä harjoiteltavan liikkeen sekaan. Leena myös palkkaili Piitä aivan paikallaan olosta liikkeiden välissä, eli kun Pii odotti rauhassa tulevaa vihjettä.

    Luennolla puhuttiin myös missä kohtaa lisätään vihje (kun koira sujuvasti tarjoaa käytöstä), ja miten vihje voidaan liu’uttaa paikalleen (alkuun vihje sanotaan liikkeen aikana, ja muutamalla toistolla siirretään vihje tulemaan ennen liikettä). Vihjeiden vaihtoon tuli myös hyviä uusia ajatuksia, eli kun olen itse häivyttänyt esimerkiksi käsimerkkiä, olen vain pienentänyt käsiliikettä hitaasti sanoen samalla vihjeen. Leena kouluttaa itse kuitenkin siten, että hyödynnetään koirien ennakointia. Eli ensin annetaan uusi vihje, sitten vasta vanha, eli ei samanaikaisesti. Näiden lisäksi tuli myös paljon hyviä ajatuksia koirien ennakoinnista, miten lisätään häiriöitä koulutukseen niin, että vihje toimii edelleen. Puhuimme myös myrkytetyistä vihjeistä, ja uskon, että jotain tällaista on tapahtunut meidän ohjaajan myötäsuuntaan kierrolle.

    Luennon jälkeen jouduttiin hetki odottelemaan, ennen kuin oli meidän vuoromme päästä Leenan koulutukseen. Jälleen ennen koulutusta käytiin nopeasti läpi mitä tultaisiin treenaamaan, ja minä otin eteenlähetyksen tyhjään. Tuntui, että selitin todella huonosti meidän tilanteen, mutta Leena tuntui silti ymmärtävän jotain selityksestäni. Lähdimme Einon kanssa vahvistamaan katseen suuntaa, alkuun tekemällä harjoituksia, jossa edessä olevalla alustalla oli nami ja Eino jalkojeni välissä lähellä. Heti kun Eino katsoi sinne, tuli vapautus palkalle. Kun Eino tajusi tämän, otettiin alusta pois ja heti kun Eino katsoi eteen, heitettiin palkka eteen. Hallilla oli todella kova häiriö, joten Leena sanoi, että meidän kannattaa jatkaa tämän treenaamista kotona. Jatkettiin kuitenkin samaa vielä, mutta nyt niin, ettei oltu yleisöä kohti vaan Eino sai juosta nurkkaa kohti. Nyt Eino seisoi vieressäni, ja kun katse kääntyi, tuli taas vapautus. Tässä jo lähdin siirtymään Einon taakse, jossa Einon tuli edelleen kääntyä katsomaan edessä olevaa alustaa.

    Kun nämä harjoitukset olivat menneet niin hyvin, niin otettiin vielä kokeiluja pysäytyksellä niin, että Leena on edessä näyttämässä käsimerkkiä vahvisteena minun sanalliselle vihjeelle. Muistuteltiin alkuun pysähdyskäskyä niin, että Eino oli edessäni, ja sitten siirrettiin Eino taas viereeni, vapautuksen jälkeen pysäytys-käsky, ja siitä vapautus palkalle. Eipä se niin hyvin mennyt, ja Eino ei reagoinut kuin vasta toisella tai kolmannella pysäytys-käskyllä, jolloin tämä oli jo ihan palkan vieressä. 😀 Mutta hei, ainakin vauhti hidastui käskystä! Tätä lähdetään treenaamaan sitten kotona eteenpäin, ja oli kyllä mukava saada vahvistusta sille, että ollaan tehty ihan oikeita päätöksiä tähän asti! Toki Nadja auttoi talvella jo paljon tämän kanssa, josta lähdettiin rakentamaan nykyistä mallia, mutta kun tämän treenaaminen on tuntunut niin toivottomalle ettei sitä ole edes oikein tullut tehtyä. Mutta ilmeisesti olen nyt vain valinnut vaikean liikkeen, eli ei ihmekään että siihen menee aikaa eikä ole mitään oikoreittejä. Katseen suuntaa en ole tajunnut vahvistaa. Nyt olen heti pysähdyksestä vapauttanut nopeasti, kun olen huomannut Einon lähtevän kääntämään katsetta ja toivonut, että monella toistolla se katse lopulta jäisi eteen. Mutta miten se sinne jäisi, jos se ei ole kriteerinä. 🙂

    Otettiin vielä nopeasti kutospositiota kun Eino alkoi väsymään niin paljon eteenlähetyksistä ja sen vaatimasta ajatustyöstä. Siihen saatiin liuta vinkkejä, mutta jokaisen jälkeen sain todeta, että ollaan tätä jo yritetty. Leena oli kuitenkin samaa mieltä kanssani, että tyynyn kanssa kannattaa nyt vähän muistutella sitä liikettä, Eino kun nyt valuu todella helposti eteen tai taakse. Tosi hyvä vinkki tähän oli, että antaa palkan molemmista käsistä! En ole tullut ajatelleeksikaan tätä, vaan tuskastellut vain miten Eino lähtee heti valumaan eteen tai taakse riippuen siitä, kummalla kädellä on viimeksi palkattu. 😀

    Koulutusten jälkeen lähdettiin Anniinan kanssa käymään kaupassa, ja heitettiin molemmat koirat takaluukkuun. Eino ja Anniinan Kaiku ovat tavanneet kyllä lenkkien merkeissä, eli ihan vieraita nämä eivät olleet. Eino oli silti ihan liimaantuneena auton toiseen seinään ilmeellä “hui, hui tyttö, hui”, mutta hyvin kaksikko pärjäsi lyhyen reissun. Kauppareissun jälkeen kävimme pikaisesti hallissa, ja kävin läpi seuraavan päivän koreografian ilman Einoa. Otin myös Einon tämän jälkeen vähän tekemään jotain höntsäilyä, ja kun oli supervingut mukana palkkana, Eino teki aivan täysillä töitä niiin mahtavassa kontaktissa! En kiusannut kuitenkaan Einoa kauaa, vaan päästin tämän sitten lepäämään. Ilta meni grillatessa, ja monta tuntia siihen saatiinkin menemään! Grillailun ajan Eino oli häkissä, ei ollut kyllä kovinkaan tyytyväinen tästä järjestelystä. Päästin Einon vielä uimaan siinä illan aikana kun grillailut oli hoidettu ja ruuat syöty, ja Eino sai uimakaverikseen Sannan Rinin. Sanna ei ollut niin tyytyväinen tähän järjestelyyn, Rinillä kun on tapana hörppiä vettä aika paljon uidessa jolloin yö menee aina ulkona ravaamiseen, mutta Eino ja Rin viihtyivät oikein mainiosti! 😀

    Sunnuntai alkoi yhteisellä liikuntaosuudella, jonka Anniina veti meille. Tästä sai kyllä paljon eri ideoita jälleen omaan liikkumiseen, miten käyttää eri osia itsestään korostamaan omaa ja koiran liikettä entisestään. Luennon tavoin tämä tunnin mittainen koulutus meni todella nopeasti! Sen jälkeen alkoi jokaisella treeni, jossa käytiin läpi ohjaajan liikkumista jokaisen omaan musiikkiin. Harmikseni aikaa oli vain 6-7 minuuttia varattuna jokaiselle, olisin itse voinut käyttää tähän paljon enemmän aikaa! Kävimme läpi meidän tulevan FS AVO musiikin ja siihen eri liikkeitä. Tuntuu, että koreo muuttui paljon kauniimmaksi, vielä kun saa Einon toimimaan näistä kaikista minun liikkeistä huolimatta. 🙂 Kävimme myös läpi HTM VOI kappaletta, sillä vaikka emme ole vielä lähelläkään voittajaluokkaa ja sen vaatimaa tasoa, niin meidän ohjelmasta tulee sen verran haastava ja vaativa minulle ohjaajana, että sen treenaaminen ja suunnittelu on jo aloitettu. Koska eihän sitä mitenkään voi tehdä asioita itselleen helpoksi. 😀

    Päivän päätteeksi oli vielä kisatreeni, mutta Einon mielestä päivä olisi voinut loppua jo aamupäivällä.. Tämä ei meinannut lainkaan pysyä nahoissaan, vaan haukkui häkissä vaatien toimintaa. Tämä oli myös niin rättiväsy tässä kohtaa eikä kuumuus myöskään varmasti auttanut, niin minulta meni kisatreenin seuraaminen vähän sivu suun ja lähinnä meni keskittyminen Einoon. Meidän kisatreeni oli silti onnistunut, vaikka Eino olikin todella väsynyt siinä kohtaa. Tehtiin meidän 6min kisatreenissä alkuun ihan vain kehäänmenoja, eli siirryttiin kehän laidalta keskelle kehää, ja kontaktista lelupalkka. Liikuttiin seuruussa, mutta Eino yritti karata seuruusta keskelle kehää. Kehän keskusta on siis ainakin tunnistettu Einon mielessä mieluiseksi paikaksi, jes! 😀 Tehtiin myös ohjelma ainakin puolittain läpi, sen voi nähdä alla videolta. Tehtiin ohjelma ainakin jotenkin sinne päin, mutta monet asiat jäivät tekemättä ja keskityin vain palkkaamaan hienosta kontaktista ja työskentelystä. Ja todella nättiä menoa se olikin siihen väsymystasoon nähden!

    Olen myös huomannut itsessä jännän piirteen. Minua voi jännittää kehään mennessä ja kehässä, mutta se katoaa kun musiikki lähtee käyntiin. Sitten pääsen siihen kuplaan, jossa ollaan vain me Einon kanssa, ja tehdään meidän koreo läpi. Ehkä siksi Einonkin on helpompi olla koiratanssissa kanssani verrattuna rally-tokoon, jossa minun on todella vaikea pitää oma jännitys kurissa. Mutta musiikkiin on niin helppo uppoutua, että unohtuu kaikki jännitys. Kuinkahan kiellettyä mahtaa olla laittaa kaiuttimesta musiikkia ennen rally-radalle menoa.. 😀

    Leiri oli kyllä jälleen huippu <3 Harmi, että se kestää vain viikonlopun, ja sitten on taas palattava arkeen. 🙂 Kuvista kiitos Saila Rappumäki ja Kaisa Heikkinen, videosta kiitos Saara Uljas!

  • Tahtitassut koulutusviikonloppu 2018

    // Tätä kirjoittaessa olen ehtinyt muun muassa matkustamaan Kreikkaan ja tullut takaisin, aloittanut uudet työt, ja selvittämään miten saan pöytäkoneeni jälleen henkiin. Tässä on siis ehtinyt tapahtua kaikenlaista, vaikka leiristä on jo paljon aikaa. 🙂

    Osallistuimme Einon kanssa Tahtitassujen järjestämään koulutusviikonloppuun 19-20.5., joka siis keskittyi suurimmin osin koiratanssiin. Tämä järjestettiin Yläneellä Kuralan Kartanotilalla, josta oli lyhyt ajomatka Peksun vanhempien luokse, jossa myös majoituimme viikonlopun ajan kurssipäivien päätyttyä. Olimme myös sopineet Peksun kanssa, että jos Eino ei kestä olla kokonaisia päiviä paikalla, niin tämä tulee hakemaan Einon pois minun jäädessä kuuntelemaan.

    Koulutuksia oli kolme, Nadja Böckermanin temppukoulu, Jenni Laineen koreografia-treeni ja Liisa Tikan koulutus koiran käytökseen liittyen. Saavuimme paikalle jo perjantaina, jossa menimme katsomaan hieman tiluksia valmiiksi ja tutustumassa koulutushalliin. Einolle on alkanut kehittyä tapa haukkua epävarmuuttaan, ja tiesin, että tämä alkaa haukkumaan hallissa jos siellä on paljon koiria. Ja niin Eino haukkuikin, ja seisoimme pitkän aikaa ovella tutkailemassa tilannetta ja odotimme tilan vapautumista sillä hallissa oli kaksi harjoittelemassa silloin. Odottelimme siinä että päästäisiin Einon kanssa hieman kokeilemaan treenaamista ja tunnustelemaan tilaa valmiiksi, että se ei olisi niin jännittävää seuraavana päivänä.

    Eino pääsi järkytyksestä yli ja tottui tilanteeseen aika nopeasti, nopeammin kuin mitä esimerkiksi viime mätsäreissä johon osallistuimme. Hallilla oli nimittäin myös koira joka haukkui, mutta Eino ei lopulta enää reagoinut siihen. Pääsimme lopulta hieman treenaamaan, ja Eino toimi todella hyvin! En oikein uskaltanut treenata ilman hihnaa siinä pelossa, että Eino karkaa tekemään lähempää tuttavuutta hallin toisessa päädyssä oleviin koiriin, mutta meni se hyvin näinkin. Sain varmuuden Einosta, että se pystyy keskittymään uudessa tilassa nopeasti, ja Eino sai tutustua halliin valmiiksi.

    Lauantai alkoi Jennin aamujumpalla, joka oli ilman koiria. Eino haukkui pariin otteeseen häkissä mutta hiljeni itsekseen, kun ketään ei tullut haukkumisesta huolimatta paikalle. Aamujumppa kesti 30min ja kylmä halli tuntui yhtäkkiä kovin lämpimälle! Aamujumpan jälkeen meillä alkoi heti Nadjan koulutus Einon kanssa. Otin hieman ennen meidän vuoroa Einon hengailemaan ja tutustumaan tilanteeseen, kun molemmissa päissä hallia oli koulutukset meneillään ja se oli aluksi hieman jännittävää pienen pojan mielestä, ja aivan syystäkin, minuakin jännitti! Eino ei oikein pystynyt rentoutumaan, mutta oli kyllä ihanteellisessa mielentilassa muuten. Tämä ehdotti temppuja ja suoritti kaiken pyytämäni heti, ikään kuin laittaen kaikki ajatuksensa minun kanssa työskentelyyn ympäristön ollessa liian kuormittava, että siihen voisi keskittyä.

    Nadjan koulutukseen olin pyytänyt opeteltavaksi minun kiertämisen ja sitten sen, että Eino hyppää selälleni niin että istun itse, ja Einon etutassut tulevat minun olkapäille. Aloitimme minun kiertämisellä, ja Eino osasi sen aivan älyttömän hyvin heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien. Sitä sai nopeasti lähteä vaikeuttamaan, ja en ole itseasiassa ennen edes näin nopeasti nopeuttanut harjoitusta. Tämä saattaa olla syy, miksi joudun niin monessa liikkeessä edelleen turvautumaan käsiapuihin! Lopulta saimme tehtyä kaksi kierrosta niin, että itse liikuin vähän paikasta toiseen ja Eino kiertää minua.

    Siinä kohtaa vaihdoimme temppua, ja Eino sai alkaa loikkia selkääni vasten. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että korvat irtoaa Einon rämähtäessä olkapäilleni, mutta se lähti sujumaan sujuvammin joka kerta. Tähän tarvittiin apulainen (Nadja) tekemään ensin houkuttelun ja palkkauksen heti kun Eino nousee takajaloille, ja nopeasti saatiin lisättyä kestoa niin, että minäkin pääsin palkkaamaan. Kuvissa muuten näkyy jälleen hyvin tämä Einon ilmeikkyys! Lopulta siihen tarvittiin enää Nadjan puolelta pientä houkuttelua, kun Eino jo keksi mitä kuuluu tehdä. Teimme parit minun kierto-harjoitukset välissä, ja jälleen selkää vasten -hypyt ennen kuin aikamme loppui. Eino sai paljon kehuja Nadjalta nopeasta oppimisesta ja siitä, miten tämä pystyi keskittymään niin hyvin häiriöistä huolimatta. Olin kyllä itsekin yllättynyt ja erittäin ylpeä pienestä noutajastani, joka niin taitavasti suoritti ja oppi uutta!

    Lounaan ajaksi Eino pääsi autoon odottelemaan, ikkunat auki varjossa. Nadjan koulutuksen jälkeen Einoa ei oikeastaan enää “tarvittu”, mutta koska tämä pärjäsi niin hyvin häkissä koulutuksen jälkeen, sai tämä jäädä paikalle edelleen. Lounaan jälkeen oli Jennin koulutus, joka siis suoritettiin ilman koiria. Koulutuksen tarkoituksena oli oppia liikkumaan paremmin oman musiikkinsa tahtiin ja saada ideoita oman ohjelmansa suoritukseen. Minulla kun ei vielä ollut ohjelmaa, sain vinkkejä yleisesti ottaen ohjelman rakentamiseen ja miten minun kannattaa esiintyä roolissani. Treeni oli hyödyllinen ja sain paljon vinkkejä, kuten sen, että vähemmän on enemmän ohjelmaa rakentaessa, varsinkin ALO luokassa!

    Sinä päivänä ei minun osaltani enää tapahtunut mitään, vaan loppu päivä meni toisten koulutuksia kuunnellessa. Kävimme Einon kanssa ulkona useaan otteeseen ja viereisellä ruohokentällä teimme pientä treeniä odotellessamme illan aktiviteettejä. Illalla oli nimittäin tiedossa grillausta! Grillailussa menikin nopeasti koko ilta, ja Eino pärjäsi koko ajan hyvin. Tämä oli muutaman metrin päässä puuhun sidottuna, joutuen osallistumaan grillailuun etänä. Sen lisäksi, että Eino pärjäsi loistavasti vähän matkan päässä hyvien tuoksujen leijaillessa ohitse, viereiseen puuhun saapui cockeripoika Voltti. Siitä huolimatta Eino oli muutamaa piipahdusta lukuunottamatta täysin hiljaa, ja se oli aivan mahtavaa!

    Sunnuntai alkoi kisatreenillä, ja olin tietysti edeltävänä iltana harjoitellut omalta osaltani meidän koreografiaa minun ja Einon iltalenkillä niin pitkälle kuin suinkaan siinä ajassa pystyin. Vaikka kyseessä oli kisatreeni, oli se silti jännittävää astella kehään tietämättä mitä tulee oikein tapahtumaan, miten Eino reagoi tilanteeseen ja tuleeko se ylipäätään pysymään kehässä. Jokaiselle osallistujalle annettiin 5min “kisa-aikaa”, jonka sai käyttää miten itse tykkäsi. Osa teki oman ohjelmansa loppuun asti, osa treenasi pientä pätkää palkaten aina välillä. Itse olin päättänyt tehdä koko ohjelman, ja kenties toistamiseen jos vain ehdimme.

    Musiikkimme on Muumien Teatteri-kappale, jossa minä esitän siivoavaa teatterirotta Emmaa, ja Einolla on sitten hieman epämääräisempi rooli. Roolini mukaisesti lavalla tulee aikanaan valmiissa versiossa olemaan myös luuta, mutta jätin sen nyt pois selkeyttääkseni kaikkea minulle ja Einolle. Meillä oli kuitenkin mukana ämpäri, jonka Eino osaa kiertää. Kiertämistä ollaan tehty joskus kauan sitten, mutta oikeastaan vasta leirillä opetin siihen hieman etäisyyttä ja 1m sijaan Einon pystyy lähettämään kiertämään ämpäriä 4m päästä.

    Kun meidän vuoromme tuli, menin itseä rauhoitellen, lihapullat molemmissa käsissä Einon kanssa valmiiksi menemään kehään. Otin hihnan irti ja sitten mentiin! En itse esiintymistä muista lainkaan, muuten kuin sen että Eino oli aivan mahtavan taitava ja kaikki keskittymiseni meni Einoon, enkä muistanut itse liikkua musiikkiin mitenkään. Muutamat virheet meille sattui ettei Eino suoraan kiertänytkään, mutta aivan mahtavasti se meni. Einolla oli täysi keskittyminen minuun eikä lainkaan haaveillut karkuun juoksemisesta.

    Ensimmäinen esiintymisemme meni “koreografian” mukaisesti, mutta toinen meni hieman väärinpäin. Sen ei kuitenkaan ollut mitään väliä, eihän näitä arvosteltaisi eikä mitään sijoituksia jaeta. Toinen esiintymisemme meni myös mahtavasti, Eino jaksoi koko ohjelman läpi samalla innolla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ohjelmien välissä kävin hakemassa lisää nameja, ja hetken mielijohteesta mentiin molemmat Einon kanssa niin, että tämä oli vapaana. Siinä me käveltiin Eino vapaana toisten koirien ja ihmisten ohitse, Einon keskittyessä minuun täysillä. Parasta viikonlopussa olikin se, kuinka hyvin teimme Einon kanssa yhteistyötä ja miten hyvin toimimme!

    Esiintymisen jälkeen odotimme loput kisasuorituksista ennen kuin oli meidän viimeisen koulutuksen aika, Liisa Tikka kouluttajana. Olin tähän koulutukseen valinnut treenikuplan jossa Eino keskittyy vain minuun, eikä esimerkiksi haistelisi lattiaa. Saimme kuitenkin paljon muita vinkkejä ja vahvistusta tekemiseemme, mutta emme itse asiaan jota pyysin opeteltavaksi. Eino nimittäin oli oikein esimerkillinen mallioppilas ja teki aivan loistavaa työtä keskittyen pelkästään minuun. Eino ei karannut haistelemaan myöskään esineitä joita laitettiin lattialle häiriöksi.

    Treenin toinen osio tehtiin ulkona, jotta saatiin vähän enemmän häiriötä. Siellä olikin jo enemmän haasteita, ja se treeni menikin seuruun opetteluun joka meillä on hieman kärsinyt viime aikoina. Sitä ollaan nyt myös kotona vahvistettu eri tilanteissa, että Eino seuruussa ei käännä katsettaan pois vaan pitää kontaktin.

    Viikonloppu oli erittäin antoisa ja raskas meille molemmille, herättäen paljon ajatuksia ja odotuksia tulevaisuudelle! Meidän tanssiura saattaa alkaa jo tänä kesänä, nyt on enää vain aika hioa koreografia kuntoon ja alkaa lähetellä ilmoittautumisia! 🙂

    Kuvat © Saila Rappumäki (lukee kuvissa), Peksu (ne joissa on minun nimeni) ja Laura Lindeman (ne, joissa ei lue mitään).