En muista olenko missään kohtaa täällä blogissa maininnut, että ilmottauduin koiratanssin koulutusohjaajakurssille (piti ainakin mainita :D) tuossa vuoden vaihteessa, mutta sellainen kurssi tuli nyt ainakin käytyä! Ja pitkä, raskas mutta NIIN antoisa viikonloppu se olikin! Varoitan siis jo etukäteen, että tulen purkamaan tähän nyt koko viikonlopun vaiheet ja ajatukset, eli tekstiä tulee riittämään. Tämän avulla lähinnä käsittelen saamani informaation, sillä vaikka muistiinpanot viikonlopulta löytyy niin näin saan käsiteltyä asiaa kuitenkin jälleen vähän pidemmälle. Laitan tuonne väliin Einon pentukuvia ettei olisi ihan tasapaksua tekstiä vain. 🙂 Kouluttajamme oli koiratanssin koulutusohjaaja ja ylituomari Johanna Saariluoma, joka oli muun muassa PM-kilpailuissa tuomarina ja tulee olemaan tuomarina vuoden 2019 MM-kisoissa! Kokemusta löytyy siis kotimaan kisojen lisäksi Suomen rajojen ulkopuolelta. Koulutus järjestettiin Turun Murrella eli meidän tutulla treenihallilla, ja tuttu paikka lievittikin sunnuntain jännitystä kun ei ihan vieraassa hallissa tarvinnut pitää koulutusta. Viikonloppu oli jaettuna niin, että lauantaina meillä oli päivä teoriaa ja sunnuntaina oli käytännön opetusta eli kaikki oppilaat pääsivät pitämään koulutuksen. Lauantaina päivän päätteeksi oli tentti, josta tuli päästä läpi että pääsi suorittamaan toista päivää. Ja jotta sai pätevyyden koiratanssin koulutusohjaajaksi, tuli molemmista osioista päästä läpi.

Lauantai

Osallistujia oli yhteensä 12, ja alkuun esittelimme itsemme ja kävimme hieman läpi mitä kurssi tulee pitämään sisällään. Sen jälkeen heti ensimmäiseksi meiltä kysyttiin, millainen on hyvä koulutusohjaaja. Olen yrittänyt miettiä tätä jo itsekin aiemmin, ja yrittänyt nyt parina viime kuukautena poimia ylös piirteitä joita haluaisin oppia eri kouluttajilta, jonka opeissa olen käynyt. Piirteet jotka nousivat ylös, olivat hyvin lähellä näitä joita olen itsekin miettinyt. Eli hyvä koulutusohjaaja on kannustava, ymmärtäväinen, osaa kuunnella, auttaa ohjaajaa ymmärtämään omaa ongelmaansa vähän eri näkökulmasta, kouluttaa ohjaajaa, osaa lukea ihmistä, tekee aina parhaansa, tiedostaa oman rajallisuutensa, on hyvä diplomaatti, osaa olla kiltti mutta jämäkkä, pitää huolen että koulutustilanne on koiralle miellyttävä eli osaa lukea koiria, auttaa ohjaajaa löytämään koiran henkiset ja fyysiset rajat, ei saa kangistua tai kangistuttaa ohjattaviaan kaavoihin, kehittää koirakkoa eteenpäin, eikä aseta itseään koulutettavien yläpuolelle tai kohtele oppilaitaan eriarvoisesti. Tiedostan itse, että en osaa olla välttämättä tarpeeksi jämäkkä ja olen vähän turhan varovainen ja kiltti. Oli myös huojentavaa kuulla, että koulutusohjaajan ei tarvitse olla täydellinen ja osaaminen saa olla rajallista, kunhan on vain halua kehittyä ja auttaa koirakoita.

Koirien oppimisesta sai myös paljon lisää ajatuksia, sillä vaikka asiat periaatteessa olivat tuttuja esim. liikkeet tulee rakentaa palaisista, konkretisoitui tämä tässä osiossa. Koiranlukutaitoa painotettiin etenkin tässä osiossa, ja että tulee lukea koko koiraa. Esimerkiksi koiran heiluva häntä ei kerro että tämä olisi välttämättä iloinen ja onnellinen, tai häntä jalkojen välissä ei kerro että tätä ahdistaisi. Koiran ilme ja muu kropan asento ja ryhti näissä kahdessa eri tapauksessa vaikuttavat todella paljon miten hännän asentoa tulisi tulkita. Koiran terveyttä treeneissä ja kilpailuissa myös painotettiin, eli esimerkiksi pidetään huoli, että ohjaajat eivät rasita koiriaan liikaa (esim. harjoitellaan peruutusta –> vain pieni osa treenataan peruutusta, sillä liike rasittaa aivan uudella tavalla lihaksia) tai yritä opettaa koiralle mahdollisesti haitallisia liikkeitä (esim. koiran kokoon nähden vaarallisia tai haitallisia).

HTM:n positioiden vaatimukset käytiin myös ihanan kattavasti läpi, ja siihen sai itselle paljon ajatusta miten lähteä ihan itse opettamaan Einolle eri positioita ja miltä niiden tulee näyttää. Myös positioiden opetuksista tuli paljon asiaa, eli ensin opetetaan sijainti, sitten vasta liike positioon. Seuraamisen tulee olla myös systemaattista joka positiossa, eli koira on yhtä kaukana ohjaajasta joka positiossa. Aloin opettamaan torstaina vai perjantaina Einolle kutos positiota, eli koira on poikittain edessäni naama minun vasenta kohti, ja tämän yhden treenin jälkeen Eino nojasi minuun vielä todella vahvasti. Onneksi tämän saa treenattua pois, sillä Einolla on sellainen rallyyn sopiva 10-15cm väli minuun nähden vas. ja oik. seuruussa muutenkin. HTM osiossa käytiin myös läpi vaatimukset eri luokissa, ja mitä eri suuntia tai liikeratoja voidaan hyödyntää HTM:ssä.

Luennolla käsiteltiin myös eri ohjaamisvirheitä, ja millaisilla treeneillä niitä voidaan yrittää estää ja välttää. Koiratanssissa etenkin ajoitus ratkaisee hyvin paljon, jolloin käskyn on tultava oikeaan aikaan. Ehkä yleisin virhe, jota itsekin edelleen ajoittain harrastan, on sanoa käsky sillä hetkellä kun tempun pitäisi jo tapahtua. Einolla on välillä vähän pidemmät piuhat eikä reaktio tule todellakaan heti käskyn jälkeen, jolloin usein myöhästytään sitten myös musiikista. Myös esimerkiksi koiraa auttavista eleistä ohjelman aikana vs. houkuttelusta keskusteltiin. Motivoinnista puhuttiin myös melko pitkät pätkät, eli on löydettävä koiralle toimiva palkka ja että se on koira, joka päättää mikä on tälle paras palkka. Palkan suunnalla ja miten palkka annetaan on myös suuri merkitys. Myös jos jollekin koiralle jokin temppu on erityisen palkitseva, voi sen asettaa strategisesti johonkin kohtaan ohjelmaa. Tätä varten tulee kuitenkin tuntea koiransa tarpeeksi hyvin, sillä kisatilanne on aina eri kuin treenatessa jolloin esimerkiksi peruutus ei välttämättä ole se lempparitemppu.

Koiratanssissa tavoitellaan sujuvaa ja toisia auttavaa ja tukevaa yhteistyötä, jossa molemmat keskittyvät toisiinsa ja tekevät tasaista suoritusta. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen keskustelun aihe, sillä vaikka aihe sinänsä on tuttu ja asiat ovat suhteellisen itsestään selviä, ei koiratanssissa vaadittu “yhteistyö” ole välttämättä avautunut ihan niin tarkasti kuin lauantaina. Suorituksessa on oltava tiettyä rentoutta ja koirakolla tulee olla hyvä olla. Ohjaajan tehtävä on olla hyvä tuki ja tausta koiralle, ja osattava nostaa koiran lahjakkuus esiin. Ohjaamiseen ja temppujen opettamiselle saimme hyvät harjoitteet ja apuvälineet, ja miten varautua ohjattaviemme kompastuskiviin. Temppu-osiossa painotettiin vahvasti, että temput eivät saa olla koirille fyysisesti tai henkisesti haitallisia tai jopa vaarallisia. Juttelimme myös “helpommista” ja “vaikeammista” liikkeistä, ja vaikka tämä onkin todella koirakohtaista voi lähtökohtaisesti ajatella, että vaikea liike muodostuu useammasta eri palasesta (esim. koira on kentän toisessa päässä ohjaajaan nähden ja ottaa sivuaskeleita). Temppu-osiossa keskusteltiin myös temppujen opettamisesta, jossa etenkin häivytys ja kriteerin nostaminen ovat tärkeässä asemassa ettei koira jää ns. jumiin käsiapuihin. Tässä uskon olevani aidosti jollekulle hyödyksi tulevaisuudessa, sillä näissä asioissa olen itse kamppaillut hyvin paljon. 😀

Koreografia-osuudessa keskustelimme ohjaajan, koiran ja musiikin sovittamisesta yhteen. Saimme myös vinkkejä mitä tulee ottaa huomioon myös kehänkäytön näkökulmasta, ajoituksesta ja musiikin tyylistä, ja miten saada esimerkiksi pientä koiraa korostettua. Koiratanssissa ei myöskään tarvitse olla tarinaa esityksessä, mutta tietty teema on hyvä ja on myös hyvä, jos teema ja idea välittyy katsomoon! Esimerkiksi jos ohjelma kertoo vuorelle kiipeämisestä, harmaalla kankaalla vuorattu pesuvati ei mene siitä mainitusta vuoresta. Ohjelman ei siis tule vaatia selitystä vaan olla sellaisenaan ymmärrettävä. Myös esineiden käytöstä keskusteltiin sen verran, että niitä on suotava käyttää vähintään kahdesti ohjelman aikana ja hieman eri kohdissa ohjelmaa.

Rakentavan palautteen annosta keskusteltiin pitkään, ja tämä oli todella hyvä asia. Tässä teimme myös harjoituksen, jossa katsoimme videon kolmesta eri suorituksesta, ja annoimme sitten palautteen Johannalle joka esitti koiran ohjaajaa. Tähän keksin jälkeenpäin noin kymmenen asiaa lisää jotka olisi pitänyt sisällyttää palautteeseen ja miten olisin voinut muotoilla sanomani paremmin, mutta ihan hyvin meni silti. 😀 Ihmislukutaito korostuu todella hyvin tässä osiossa, sillä koulutusohjaajan on todella tiedettävä miten kyseiselle henkilölle voi antaa palautetta. Kestääkö tämä että asia esitetään vähän suoremmin, vai on kuten minä ja vaatii vähän pehmeämmän otteen. 😀 Treenien suunnittelusta oli myös ihanan pitkät pätkät asiaa, ja kerrottiin myös mitä eri tasoiset koirakot tarvitsevat kehittyäkseen. Samoja teemoja voi käyttää kaikkien kanssa, mutta vaikeustaso ja harjoitteet riippuvat paljon koirakon tasosta.

Teorian jälkeen meillä oli tentti, jossa oli kuusi kysymystä. Tentti saatiin takaisin vasta sunnuntaina iltapäivällä, mutta voin tässä kohtaa paljastaa että kirkkaasti läpäisin sen kivoilla pisteillä, ja kivat lyhyet kommentitkin oli Johanna laittanut parin vastaukseni perään. 🙂 Tentin jälkeen sai tietää seuraavan päivän ohjaajaparinsa, koulutettavat ja koulutuksen teeman. Sain parikseni Elinan joka on ollut myös äitini koiratanssi-tunneilla, ja oli kiva saada tuttu pari! Meidän ryhmä oli heti ensimmäiseksi sunnuntaina kello 9, ja teemana oli musiikin käyttö ja heittäytyminen. Suurimmalla osalla meidän koulutettavista ei ollut koiratanssitaustaa, joten kun suunnittelimme nopeasti rungon koulutuksellemme ennen kotiin lähtöä yritimme ottaa myös tätä huomioon tehtävissä joita laadimme. Siitä piti sitten nopeasti jo lähteä, sillä ystäväni järjestivät yhteiset 50 v. (25+25) synttärijuhlat. Näistä juhlista oli kyllä todella vaikea lähteä ajoissa pois, mutta Einon käyttämisen ja kaiken jännittämisen, sekä keskellä yötä heräämisen myötä unta kertyi ehkä sen neljän tunnin verran… Olo ei siis ollut ihan kaikkein virkein sunnuntaina, mutta yritin pitää mielessä että adrenaliinin voimalla mennään ja sen voimin siitä päivästä lopulta selvisinkin!

Sunnuntai

Toisena päivänä oli meidän käytännön opetuksen päivä. Oloni oli todella outo kombinaatio pohjatonta väsymystä ja samaan aikaan olin täynnä virtaa ja adrenaliinia. Pitihän minun pitää päivän ensimmäinen koulutus, joka on samalla elämäni ensimmäinen koulutus! Hetkittäin olin kateellinen kaikille joilla oli aiempaa koulutustaustaa, sillä koulutus muiden arvostellessa ja katsoessa ei ollut mitään herkkua. 😀 Taisin olla myös kurssin nuorin Jaoimme Elinan kanssa koirat jo etukäteen edeltävänä päivänä omiin ryhmiin, mutta yhden poissaolon vuoksi ryhmät menivät vähän uusiksi ja minulle jäi kaksi koiraa koulutettavaksi, kun Elinan puolella oli kolme koiraa. Kokoonnuimme kaikki alkuun juttelemaan vähän koiratanssista mitä se on sillä kaikilla ei ollut kokemusta ennestään, ja kerroimme päivän teemasta eli heittäytymisestä ja musiikin käytöstä. Sitten siirryimme omalle puolelle halliamme, jossa heti innoissani päästin ohjaajat suorittamaan ensimmäistä tehtävää: eri tunteisiin heittäytymistä! Tämän kamalan vaikean ja ahdistavan tehtävän jälkeen taisin teettää vielä yhden harjoituksen, ennen kuin muistin kysyä ohjaajilta koiriensa nimet, iät ja kokemukset. 😀 Tämä olisi sopinut hyvin tunne-heittäytymisen jälkeiseksi kun jää on rikottu, mutta kontakti-harjoitus sen jälkeen oli vähän kyseenalainen ja siinä kohtaa oli selvää että olin unohtanut pyytää ohjaajia esittäytymään. Mutta noh, meni se ihan kivasti silti.

Hetkeksi ehdin pelästyä, että meiltähän loppuu tekeminen kesken, mutta sain sitten ihan hyvin venytettyä tehtäviä kunnes oli aika siirtyä takaisin toiselle puolelle ja kokoontua lopuksi yhteen. Nyt jälkeenpäin keksin kyllä taas tehtäviä joita siinä olisi voinut teettää jos aikaa olisi ollut ihan liikaa jäljellä, mutta muutenkin jännittävässä tilanteessa, viiden muun koulutusohjaajakoulutettavan arvostellessa minua ja Johannan pomppiessa huoneessa aina ajoittain, pää löi aivan tyhjää ja tuntui etten edes kovinkaan järkevää palautetta keksinyt sanoa ohjattavilleni. Tuntui myös, että joka välissä oli typerä hiljainen hetki jota en osannut täyttää puheella, mutta eivät ne varmaan niin pitkiä sitten lopulta olleet sillä kyllä sitä tuli aina välillä keksittyä jotain sanottavaakin. Lopulta sitten kokoonnuimme toiselle puolelle ja keskustelimme etenkin ensimmäisestä heittäytymis-tehtävästä, joka oli ollut kaikkien mielestä todella epämiellyttävä – ja syystä! Sitä se onkin, mutta koiratanssi vaatii heittäytymistä ja meidän ryhmäläiset heittäytyivät kyllä todella hienosti tunteisiin. 🙂

Joka koulutuksen jälkeen oli 15min aikaa keskustella edeltävästä koulutuksesta, ja sain palautetta minun koulutusta seuranneilta ohjaajakoulutettavilta eri aiheista. Aiheet kiersivät koulutettavien kesken, ja aiheita joihin piti keskittyä olivat ajanhallinta, koulutuksen rakenne, palautteen anto, asiantuntemus sekä ryhmän hallinta ja treenifiilis. Sain todella kivaa palautetta, miinusta sain juuri niistä asioista jotka tiedostan itsekin puutteikseni eli rohkeutta ja jämäkkyyttä tarvitsen lisää. Ystävällisestä, empaattisesta ja rauhallisesta kiireettömästä tyylistä tuli positiivista palautetta, ja olin kuulemma ihan onnistunut antamaan itse rakentavaa palautetta ja konkreettisia ohjeita koulutettaville. 🙂 Sunnuntai-ilta meni miettiessä mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla tai paremmin, mutta onneksi nyt on jo vähän armollisempi fiilis itseä kohtaan. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen koulutus, ei silloin voikaan mennä vielä kaikki ihan nappiin!

Koulutuksia oli mielenkiintoista seurata koko päivän ajan, sillä oman koulutuksen jälkeen sain alkaa seuraamaan muiden koulutusta ja antamaan heille palautetta. Harmittaa että tosi moni koulutus jäi väliin toisesta koulutusohjaajaporukasta, mutta meidänkin puolella oli todella valaisevia koulutuksia, niistä oppi itsekin oivaltamaan asiat eri tavalla ja oppi itse paremmaksi kouluttajaksi. Oli myös tärkeää, että antoi pelkän positiivisen palautteen lisäksi myös jotain kriittistä palautetta, jota oli välillä todella vaikea etsiä koulutuksesta. Oli myös hauska koulutuksia seuratessa huomata eri koulutustyylejä. Itselläni on vähän varovaisempi, tunnustelevampi ja pehmeämpi tyyli kun taas toisesta laidasta näimme myös todella “kovia” ja suoria koulutuksia. Mutta näitä eri tyylejä onneksi tarvitaan, sillä tarvitsen myös itse sen pehmeämmän tyylin omalta kouluttajaltani!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa ja informaatiotäytteinen! Asiat ja muistiinpanoja joita opin ja otin ylös on vielä paljon enemmän kuin mitä tässä näkyy, mutta tämänkin kirjoittamiseen meni kaksi päivää että sain koottua itseni ja ajatukseni, niin ehkei asiaa tarvitse olla enempää. 😀