Huh kun on pitkä aika, että olen kirjoittanut tänne viimeksi! Olemme ehtineet touhuta Einon kanssa vaikka mitä tässä välissä tavallisten treeniemme lisäksi, mutta samalla nauttineet parista viikonlopusta, kun ei ole mitään koirajuttuja. 🙂 Ollaan ihan nautittu kesästä uimisen ja koirakavereiden merkeissä, mutta myös treenailtu taipparijuttuja sekä käyty 12 kilometrin retkellä! Tarkoituksena olisi mennä tekemään yhden yön retkiä lähitulevaisuudessa, ja koska Eino osoitti olevansa mainio retkikumppani jo tällä meidän lyhyemmällä päiväreissulla, uskaltaa sen kanssa varmuudella lähteä tekemään myös pidempiä reissuja!

Viime viikonloppuna osallistuimme jälleen Tahtitassujen viikonloppukoulutukseen, josta saimme taas paljon ajatuksia ja vinkkejä tulevaan. Paikalla oli paljon tuttuja (nopeasti sitä oppiikin tuntemaan ihmisiä, kun vuosi sitten leirillä oli vain pari tuttua!) mutta viime vuodesta poiketen emme käyneet hallilla jo perjantaina. Minulle iski joku ihan ihmeellinen pikatauti, joka tuntui auringonpistokselle, mutta en ollut viettänyt tavallista aamulenkkiä ihmeellisempää aikaa ulkona (ja siitäkin oli jo useampi tunti siinä kohtaa), eikä minulla mikään nestehukkakaan voinut olla. Pelkäsin jo, meneekö leiri sivu suun, mutta iltaan mennessä olo sitten koheni sen verran, että pystyin seisomaan ilman että oksetti. En kyllä tiedä millainen näky olin, kun kävin siinä sitten illan aikana vielä kaupassa ja Einon kanssa pihalla köpötellen ihan minivauhtia, ettei huono olo iske jälleen. 😀

Lauantaina oli kuitenkin taas kaikki hyvin, ja lähdettiin ajamaan kohti Yläneen Kuralan kartanoa. Olimme lauantaina heti ensimmäisessä ryhmässä Marjaanan koulutuksessa, jossa meillä oli aiheena etenkin yhteistyö ja vire, eli samaa mihin ollaan aiemminkin pyydetty apua Marjaanalta. Marjaana antoi jo ennen koulutusten alkua ohjeeksi ottaa koiran kontakti jo heti häkiltä lähtiessä. Annan Einon helposti lähteä haahuamaan, mutta täytyykin ryhdistäytyä sen suhteen ja ottaa asenne, että kun häkiltä lähdetään niin ollaan heti töissä eikä ihmetellä maisemia. Vähän ennen vuoroamme otinkin Einon lämmittelemään ja hakemaan kontaktia, sillä Eino vaatii pienen lämmittelyn. Lämmittelyssä Eino haistelee useammin ja etenkin tuossa ympäristössä ajattelin tämän ihmettelevän vain hälyä. En siis halunnut tuhlata koulutusaikaamme lämmittelyyn, kun tiedän, ettei Eino ole vielä silloin parhaimmillaan. Mutta mitä vielä, Eino oli lämpästä asti tosi hyvin kuulolla ja mukana! 🙂

Koulutusaikaa oli vajaat 20min. Alkuun taisimme vain palkata kontaktista ja hyvästä työskentelystä, mutta pian aloimme treenaamaan siirtymistä kehän keskelle. Eli kehän nurkalta siirryimme keskelle kehää, ja siellä palkkaa hyvästä työskentelystä. Kun Eino pysyi kuulolla, lähdettiin pyytämään tältä jotain helppoja temppuja, josta taas palkkaa. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään sellaista harjoitusta, jossa jätin treenitaskun kehän laidalle, ja siirryimme Einon kanssa kehän keskelle. Einolle tämä näytti siltä, että palkat jäivät nyt kehän laidalle, mutta pieni poika jaksoi silti todella hyvin! Tehtiin muutama liike keskellä kehää, palattiin taskulle hakemaan nameja, ja Eino sai namit matkalla kehän keskustaa. Eino jaksoi todella hyvin, teki upealla vireellä ja pystyin vain nauttimaan meidän yhteistyöstä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut ihan koko koulutuksen ajan, ja loppua kohden Eino selvästi väsähti jolloin haistelu palasi.

Olen hitaasti alkanut ottaa eri asennetta Einon haistelua kohtaan. Onhan se rasittavaa, mutta nyt kun olen analysoinut sitä jo jonkun aikaa niin Eino haistelee oikeasti todella selvistä syistä. Joko väsymyksestä, kun tehtävä tai tilanne on liian vaikea, jännitän itse tai liikkeeseen on opittu “plaah” mielentila (Einolla ohjaajan kierto myötäsuuntaan & vas. seuruu). Nämä tulivat näin alkajaisiksi mieleen. 😀 Eli mistään helposta työmaasta ei ole kyse, mutta kaikkiin pystyy silti vaikuttamaan! Ja kuten Tampereen tanssikisat osoittivat, se täydellinen mielentila on saavutettavissa myös kisoissa. Vasenta seuruuta olemme nyt lähteneet työstämään ihan kunnolla, sillä sen rakoilu on ilmennyt etenkin rally-kisoissa. Koiratanssissa tapahtuu ilmeisesti Einon mielestä tarpeeksi koko ajan, että siinä kontakti ei tipahda. Tai sitten Eino ei tykkää siitä, että keskelle seuruuta tulee jotain tehtäviä. 🙂

Marjaanan kanssa keskusteltiin sitten vielä aikamme lopussa. Marjaana sanoi todella hyvin Einon olevan väsynyt, koska tämä on joutunut tsemppaamaan niin paljon. Ihana tapa kuvata sitä, että Eino on joutunut luopumaan nameista ja keskittymään vahvasti minuun, eli tsempannut itseään. 🙂 Marjaana myös totesi, että Eino vaikutta koiralta joka toimii hyvin kun tätä vähän haastaa. Eli jatkossa juuri tällaisia taskuttomia treenejä ja palkka haetaan vähän ajan työskentelyn jälkeen, mutta vastapainona myös treenejä, jolloin jokaisesta oikeasta käytöksestä tulee palkkaa.

Toinen leirin kouluttajista oli Leena Inkilä, jonka koulutus meillä oli vasta iltapäivällä. Sitä ennen hän piti kuitenkin luennon vihjeistä lounaan jälkeen, jolla oli paljon tieteeseen perustuvia ajatuksia ja opetuksia lähteineen. Tällä oli myös hyvä ajatus, että kun annetaan koiralle vihje, näytetään tälle vihreää valoa. Vihreä valo tarkoittaa, että vihjeen antamisen jälkeen koiralla on mahdollisuus saada palkkaa! Pidin paljon tästä erittäin positiivisesta otteesta ja ajatusmallista, verrattuna annetaan käsky ja jos koira tottelee, se saa palkkaa ja annetaan vihje, joka on mahdollisuus koiralle saada palkkaa. Leena demonstroi myös cockerinsa Piin kanssa koulutusta, josta nousi myös paljon hyviä ajatuksia. Kouluttaessa voi siis melko nopeasti jo ottaa häiriöitä mukaan, esim. aivan toisenlaisia liikkeitä harjoiteltavan liikkeen sekaan. Leena myös palkkaili Piitä aivan paikallaan olosta liikkeiden välissä, eli kun Pii odotti rauhassa tulevaa vihjettä.

Luennolla puhuttiin myös missä kohtaa lisätään vihje (kun koira sujuvasti tarjoaa käytöstä), ja miten vihje voidaan liu’uttaa paikalleen (alkuun vihje sanotaan liikkeen aikana, ja muutamalla toistolla siirretään vihje tulemaan ennen liikettä). Vihjeiden vaihtoon tuli myös hyviä uusia ajatuksia, eli kun olen itse häivyttänyt esimerkiksi käsimerkkiä, olen vain pienentänyt käsiliikettä hitaasti sanoen samalla vihjeen. Leena kouluttaa itse kuitenkin siten, että hyödynnetään koirien ennakointia. Eli ensin annetaan uusi vihje, sitten vasta vanha, eli ei samanaikaisesti. Näiden lisäksi tuli myös paljon hyviä ajatuksia koirien ennakoinnista, miten lisätään häiriöitä koulutukseen niin, että vihje toimii edelleen. Puhuimme myös myrkytetyistä vihjeistä, ja uskon, että jotain tällaista on tapahtunut meidän ohjaajan myötäsuuntaan kierrolle.

Luennon jälkeen jouduttiin hetki odottelemaan, ennen kuin oli meidän vuoromme päästä Leenan koulutukseen. Jälleen ennen koulutusta käytiin nopeasti läpi mitä tultaisiin treenaamaan, ja minä otin eteenlähetyksen tyhjään. Tuntui, että selitin todella huonosti meidän tilanteen, mutta Leena tuntui silti ymmärtävän jotain selityksestäni. Lähdimme Einon kanssa vahvistamaan katseen suuntaa, alkuun tekemällä harjoituksia, jossa edessä olevalla alustalla oli nami ja Eino jalkojeni välissä lähellä. Heti kun Eino katsoi sinne, tuli vapautus palkalle. Kun Eino tajusi tämän, otettiin alusta pois ja heti kun Eino katsoi eteen, heitettiin palkka eteen. Hallilla oli todella kova häiriö, joten Leena sanoi, että meidän kannattaa jatkaa tämän treenaamista kotona. Jatkettiin kuitenkin samaa vielä, mutta nyt niin, ettei oltu yleisöä kohti vaan Eino sai juosta nurkkaa kohti. Nyt Eino seisoi vieressäni, ja kun katse kääntyi, tuli taas vapautus. Tässä jo lähdin siirtymään Einon taakse, jossa Einon tuli edelleen kääntyä katsomaan edessä olevaa alustaa.

Kun nämä harjoitukset olivat menneet niin hyvin, niin otettiin vielä kokeiluja pysäytyksellä niin, että Leena on edessä näyttämässä käsimerkkiä vahvisteena minun sanalliselle vihjeelle. Muistuteltiin alkuun pysähdyskäskyä niin, että Eino oli edessäni, ja sitten siirrettiin Eino taas viereeni, vapautuksen jälkeen pysäytys-käsky, ja siitä vapautus palkalle. Eipä se niin hyvin mennyt, ja Eino ei reagoinut kuin vasta toisella tai kolmannella pysäytys-käskyllä, jolloin tämä oli jo ihan palkan vieressä. 😀 Mutta hei, ainakin vauhti hidastui käskystä! Tätä lähdetään treenaamaan sitten kotona eteenpäin, ja oli kyllä mukava saada vahvistusta sille, että ollaan tehty ihan oikeita päätöksiä tähän asti! Toki Nadja auttoi talvella jo paljon tämän kanssa, josta lähdettiin rakentamaan nykyistä mallia, mutta kun tämän treenaaminen on tuntunut niin toivottomalle ettei sitä ole edes oikein tullut tehtyä. Mutta ilmeisesti olen nyt vain valinnut vaikean liikkeen, eli ei ihmekään että siihen menee aikaa eikä ole mitään oikoreittejä. Katseen suuntaa en ole tajunnut vahvistaa. Nyt olen heti pysähdyksestä vapauttanut nopeasti, kun olen huomannut Einon lähtevän kääntämään katsetta ja toivonut, että monella toistolla se katse lopulta jäisi eteen. Mutta miten se sinne jäisi, jos se ei ole kriteerinä. 🙂

Otettiin vielä nopeasti kutospositiota kun Eino alkoi väsymään niin paljon eteenlähetyksistä ja sen vaatimasta ajatustyöstä. Siihen saatiin liuta vinkkejä, mutta jokaisen jälkeen sain todeta, että ollaan tätä jo yritetty. Leena oli kuitenkin samaa mieltä kanssani, että tyynyn kanssa kannattaa nyt vähän muistutella sitä liikettä, Eino kun nyt valuu todella helposti eteen tai taakse. Tosi hyvä vinkki tähän oli, että antaa palkan molemmista käsistä! En ole tullut ajatelleeksikaan tätä, vaan tuskastellut vain miten Eino lähtee heti valumaan eteen tai taakse riippuen siitä, kummalla kädellä on viimeksi palkattu. 😀

Koulutusten jälkeen lähdettiin Anniinan kanssa käymään kaupassa, ja heitettiin molemmat koirat takaluukkuun. Eino ja Anniinan Kaiku ovat tavanneet kyllä lenkkien merkeissä, eli ihan vieraita nämä eivät olleet. Eino oli silti ihan liimaantuneena auton toiseen seinään ilmeellä “hui, hui tyttö, hui”, mutta hyvin kaksikko pärjäsi lyhyen reissun. Kauppareissun jälkeen kävimme pikaisesti hallissa, ja kävin läpi seuraavan päivän koreografian ilman Einoa. Otin myös Einon tämän jälkeen vähän tekemään jotain höntsäilyä, ja kun oli supervingut mukana palkkana, Eino teki aivan täysillä töitä niiin mahtavassa kontaktissa! En kiusannut kuitenkaan Einoa kauaa, vaan päästin tämän sitten lepäämään. Ilta meni grillatessa, ja monta tuntia siihen saatiinkin menemään! Grillailun ajan Eino oli häkissä, ei ollut kyllä kovinkaan tyytyväinen tästä järjestelystä. Päästin Einon vielä uimaan siinä illan aikana kun grillailut oli hoidettu ja ruuat syöty, ja Eino sai uimakaverikseen Sannan Rinin. Sanna ei ollut niin tyytyväinen tähän järjestelyyn, Rinillä kun on tapana hörppiä vettä aika paljon uidessa jolloin yö menee aina ulkona ravaamiseen, mutta Eino ja Rin viihtyivät oikein mainiosti! 😀

Sunnuntai alkoi yhteisellä liikuntaosuudella, jonka Anniina veti meille. Tästä sai kyllä paljon eri ideoita jälleen omaan liikkumiseen, miten käyttää eri osia itsestään korostamaan omaa ja koiran liikettä entisestään. Luennon tavoin tämä tunnin mittainen koulutus meni todella nopeasti! Sen jälkeen alkoi jokaisella treeni, jossa käytiin läpi ohjaajan liikkumista jokaisen omaan musiikkiin. Harmikseni aikaa oli vain 6-7 minuuttia varattuna jokaiselle, olisin itse voinut käyttää tähän paljon enemmän aikaa! Kävimme läpi meidän tulevan FS AVO musiikin ja siihen eri liikkeitä. Tuntuu, että koreo muuttui paljon kauniimmaksi, vielä kun saa Einon toimimaan näistä kaikista minun liikkeistä huolimatta. 🙂 Kävimme myös läpi HTM VOI kappaletta, sillä vaikka emme ole vielä lähelläkään voittajaluokkaa ja sen vaatimaa tasoa, niin meidän ohjelmasta tulee sen verran haastava ja vaativa minulle ohjaajana, että sen treenaaminen ja suunnittelu on jo aloitettu. Koska eihän sitä mitenkään voi tehdä asioita itselleen helpoksi. 😀

Päivän päätteeksi oli vielä kisatreeni, mutta Einon mielestä päivä olisi voinut loppua jo aamupäivällä.. Tämä ei meinannut lainkaan pysyä nahoissaan, vaan haukkui häkissä vaatien toimintaa. Tämä oli myös niin rättiväsy tässä kohtaa eikä kuumuus myöskään varmasti auttanut, niin minulta meni kisatreenin seuraaminen vähän sivu suun ja lähinnä meni keskittyminen Einoon. Meidän kisatreeni oli silti onnistunut, vaikka Eino olikin todella väsynyt siinä kohtaa. Tehtiin meidän 6min kisatreenissä alkuun ihan vain kehäänmenoja, eli siirryttiin kehän laidalta keskelle kehää, ja kontaktista lelupalkka. Liikuttiin seuruussa, mutta Eino yritti karata seuruusta keskelle kehää. Kehän keskusta on siis ainakin tunnistettu Einon mielessä mieluiseksi paikaksi, jes! 😀 Tehtiin myös ohjelma ainakin puolittain läpi, sen voi nähdä alla videolta. Tehtiin ohjelma ainakin jotenkin sinne päin, mutta monet asiat jäivät tekemättä ja keskityin vain palkkaamaan hienosta kontaktista ja työskentelystä. Ja todella nättiä menoa se olikin siihen väsymystasoon nähden!

Olen myös huomannut itsessä jännän piirteen. Minua voi jännittää kehään mennessä ja kehässä, mutta se katoaa kun musiikki lähtee käyntiin. Sitten pääsen siihen kuplaan, jossa ollaan vain me Einon kanssa, ja tehdään meidän koreo läpi. Ehkä siksi Einonkin on helpompi olla koiratanssissa kanssani verrattuna rally-tokoon, jossa minun on todella vaikea pitää oma jännitys kurissa. Mutta musiikkiin on niin helppo uppoutua, että unohtuu kaikki jännitys. Kuinkahan kiellettyä mahtaa olla laittaa kaiuttimesta musiikkia ennen rally-radalle menoa.. 😀

Leiri oli kyllä jälleen huippu <3 Harmi, että se kestää vain viikonlopun, ja sitten on taas palattava arkeen. 🙂 Kuvista kiitos Saila Rappumäki ja Kaisa Heikkinen, videosta kiitos Saara Uljas!