-
Kuulumisia
Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä viime viikkoina, treenit ovat rullanneet ja Eino on päässyt leikkimään ja lenkkeilemään uusien ja vanhojen ystäviensä kanssa. Uusi ystäväkoira oli sellainen, joka hieman pelkää toisia koiria, ja tämän omistaja oli ajatellut Einon olevan hyvä uusi kaveri tälle. Ja tämä kaksikko tuli mainiosti toimeen, Eino kun väistää heti jos toinen pyytää ja muutenkin leikkii todella sievästi. Tämä tyttökoira ilmeisesti on myös hieman pelännyt, jos alussa kaveri juoksee kohti, mutta ei pelännyt lainkaan kun Eino kaiken elämänilonsa kanssa juoksi kohti. Oli myös ihanaa, että vihdoin Eino sai kaverin, joka on yhtä nopea kuin tämä. Valkkareiden kanssa leikkiessä Eino kun aina häviää kaikki juoksukisat, mutta vihdoin Eino sai olla myös se joka juoksee karkuun. 😀
Treenit ovat edenneet kivasti, olemme tehneet nyt rally-tunneilla paljon ratoja. Kunnon leikittämiset pohjalle, niin Einon tsemppi on pysynyt nyt suhteellisen kivasti. Naama on mennyt nyt vielä maahan suhteellisen paljon, mutta viime treeneissä rata tehtiin vaihteeksi palkaten nameilla ja paljon, ja “jätä” käsky toimi tosi nätisti! Muuten ollaan tehty parilla riehutuspalkalla, jossa pääsee leikkimään jonkun kivan lelun kanssa hetken aikaa. Tämä nostaa vireen ja fokuksen kyllä myös kivasti, mutta koska leikkiminen vie paljon energiaa, tulee radalla myös selvästi väsy todella nopeasti. Yksi kerta oli myös rata ulkona, ja sekin meni todella kivasti! Einolle oli selvästi vaikeaa tehdä lähdöstä heti seisomaan pysäyttävä liike, ja aina ollaan jotain jouduttu meidän treeniradoilla uusimaan, mutta kyllä tämä meidän meno alkaa näyttää sille, että se voittajaluokka saataisiin ryvettyä yli. Ei välttämättä kovin kauniilla pisteillä, kun tuo huomio ei pysy minussa, mutta kyllä me niistä radoista läpi päästään ainakin. 😀
Koiratanssia emme ole päässeet treenaamaan useasti viime aikoina, mutta tänään on taas tanssitreenit tiedossa! Sitten päästääkin taas vakiryhmään ja vielä sellaiseen aikaan, että me oikeasti ehdimme siinä treenaamaan. Olen omien koulutusten jälkeen tehnyt nyt muutamaan otteeseen oman HTM VOI ohjelman läpi, ja kaavaillut FS AVO ohjelmaa, ja etenkin HTM alkaa jo sieltä luonnistua. Muistan kyllä koreografian oikein hyvin nykyään jo, ja suuremmaksi ongelmaksi tulee nousemaan se, oppiiko Eino kaiken mitä siihen olen suunnitellut. 😀 Mutta kuten viime kilpailuissakin olen oikein onnistuneesti tehnyt, niin improan sitten jotain niihin pätkiin, jotka eivät mene. Meillä on myös ihan lopussa pieni pätkä musiikkia, jonka kanssa en ole ihan varma mitä teen, ja siitä saattaa hyvin tulla se koreon korjaus-osio. Eli jos jokin positio on jäänyt säätämisen takia puutteelliseksi, teen ne osiot sitten siinä lopussa. Tai jotain. 😀 Olen kyllä todella hyvillä mielin sen koreon suhteen, vielä kun pääsisi tekemään siihen musiikkiin Einon kanssa treeneissä! FS koreografiaa meillä ei ole vielä edes olemassa, mutta vihdoin on löytynyt meille sopivalta tuntuva musiikki, jonka saa katkaistua sopivasta kohtaa. Siitäkin tulee tosi kiva. 🙂
Olimme tässä myös viikon reissussa Peksun kanssa, ja Eino sai olla sen aikaa pikkusiskoni kanssa luonamme. Ilmeisesti kaikki oli mennyt oikein kivasti ja ilman ongelmaa. Eino on kyllä kehittänyt nyt taas taantuman nuoreksi ja villiksi pojaksi. Virtaa tuntuu olevan paljon enemmän (eipä sitä mitenkään pahasti siltikään ole, rauhallinen poika tuo on silti), mutta kävi ottamassa makuuhuoneesta yöpöydältä reissusta mukaan tulleita kuitteja ja käyntikortteja, ja oli syönyt niitä. Siis?! 😀 Lisäksi Eino on alkanut kantamaan makuuhuoneesta tavaroita olohuoneen lattialle, mutta niitä ei tuhota. Kannetaan vain. Sieltä tulee kaikki villasukista huppareihin ja niskatyynyihin. Ja nämä kaikki ovat olleet niin, että olemme kotona. Tästä en ole kyllä kieltänyt, on tähän asti vielä naurattanut. Enpä ole myöskään muistanut mainita, että Einon kaikki sisarukset on nyt luustokuvattu! Neljästä pennusta kahdella on A/A lonkat, kahdella B/B, kaikilla kyynärät 0/0 ja silmät kaikilla OK (yksi on vähän mysteeri, jalostustietokanta ei näytä että olisi ok, mutta muistaakseni olivat kyllä ihan moitteettomat). Harmittaa, ettei kukaan muista sisaruksista ole kuvauttanut selkää Einon lisäksi.
Meidän tulevaisuuteemme kuuluu nyt paljon kouluttautumista. Viikon päästä meillä tulee olemaan Eva Bertilssonin koulutus omaehtoisesta käsittelystä, ja tätä seminaaria kaipaamme kipeästi Einon kanssa. Kaikki toimenpiteet sujuvat hyvin, Einoon saa koskea ja ronkkia ja nyppiä pitkiäkin aikoja punkkeja pois kun omistaja ei osaa ja koira vain tyytyy kohtaloonsa, mutta se kynsien leikkuu. Olemme edistyneet tässä asiassa huimasti, ja Eino on nykyään ihan ok kynsien kanssa, mutta selvästi tässä asiassa ei ole lainkaan luottamusta mukana. Haluaisin toimenpiteen kuitenkin kivaksi, sillä leikkaan noita kynsiä kerran viikossa, ja Eino toivottavasti tulee elämään pitkään. Toinen on hampaiden harjaus, jossa olemme skarpanneet Einon heinäkuisen hammasputsauksen jälkeen. Sekään ei mene ihan niin nätisti kuin haluaisin, ja pelkään, että liika tällaisia epämiellyttäviä toimenpiteitä syö meidän välistä luottamusta. Tämän lisäksi olemme menossa Leena Inkilän koulutettavaksi Akaalle, ja tätä odotan todella innolla! <3
Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutusta olisi myös tarjolla lokakuussa, johon tulen myös ehdottomasti menemään. Pääsimme myös Koirakoutsin järjestämään valmennusryhmään, joka järjestää neljät koulutukset seuraavana vuonna. Tässä toimivat kouluttajina Nadja Böckerman ja Csilla Bakos. Nadjan koulutuksissa ollaan oltukin muutamaan otteeseen, mutta Csilla tulee olemaan meille uusi kouluttaja. Kilpailuja on myös tiedossa, Tampereelle olemme menossa kahden (!!) viikon päästä hakemaan voittajaluokasta tuloksen, jonka avulla pääsemme ilmoittautumaan SM-kilpailuihin. En vielä tiedä miten paljon lähtisin odottamaan tältä kilpailulta, sillä Eino saattaa hyvinkin nuupahtaa kesken koreon kun tsemppi loppuu. Emme ole juuri treenanneet yli 3min pitkiä suorituksia ilman palkkaa, ja meidän ohjelmamme on sen 3:15 pitkä.. FS AVO startin kanssa odotetaan varmaan myöhemmälle syksyä vielä, nyt satsataan kisoissa vain tuon HTM:n suorittamiseen parhaan kykymme mukaan.
-
Hannan luento ja yhteislenkki Inkan kanssa
Tänään Turun Murrella järjestettiin luento koiratanssin koreografiasta sekä säännöistä ja ohjelmien arvosteluperiaatteista. Hieman saatiin myös kuulla tulevista sääntömuutoksista, joita koiratanssiin saatetaan saada vuoden vaihteessa! 🙂 Luennon piti Hanna Maines, joka on koiratanssin ylituomari ja koulutusohjaaja, ja on mukana SPKL:n koiratanssin työryhmässä (vai minkä niminen se nyt olikaan..?) eli on mukana tekemässä ehdotusta koiratanssin uudistuvista säännöistä. Luennon aiheet koreografia ja ohjelmien arvosteluperiaatteet sivusivat molemmat toisiaan läpi luennon, ja vaikka asia pääosin olikin tuttua ja jonka tavallaan tiesin, tuli luennolta hyviä muistutuksia ja ajatuksia! Aiheet ja sisältö sivusivat aika paljon samoja asioita kuin koulutusohjaajakurssilla, mutta asiat tuotiin esiin eri näkökulmasta ja eri asioita painotettiin.
Tekniikan arvosteluperiaatteissa liikkeiden määrästä puhuttiin, että niitä tulee olla sopivasti. Eli enemmän ei ole aina parempi, ja liikkeiden määrä on aina suhteellista eikä absoluuttista. “Kokonaisuus ratkaisee” periaate sopii oikeastaan joka osioon arvostelusta. Liikkeiden laadun määrittelee se, kuinka selkeästi koira suorittaa liikkeet. Liikkeet ovat myös silloin huonoja, kun tuomari joutuu arvailemaan mitä oikein haluttiin esittää. Liikkeet eivät myöskään saisi jäädä vajaiksi, esim. jos Einon pyytää vain pyörähtämään ilman jatko-ohjeita, tekee tämä noin 270 asteen käännöksen jättäen viimeisen neljänneksen kohdalla pyörähdyksen kesken. Liikkeiden laatuun vaikuttaa myös vaikeustaso, eli etäisyys ja katsekontaktin puuttuminen (koiralla selkä kohti ohjaajaa, tai ohjaaja selkä kohti koiraa).
Taiteellisuuden arvosteluperiaatteissa yhteistyön ja kumppanuuden kohdalla kerrottiin, että kontakti ei välttämättä tarkoita katsekontaktia. Tavallaan itsestäänselvä asia mitä en vain ole tullut ajatelleeksi jostain syystä, eli kontaktilla haetaan sitä, että koira keskittyy työskentelyyn. Sen kyllä kuulemma huomaa, kun kontakti ei ole enää ohjaajassa vaan ihan jossain muualla. 🙂 Koiran tulee myös olla halukas vastaamaan ohjaajan käskyihin, ja menon tulee muutenkin olla iloisen näköistä. Ohjaajan tulee huomioida koira läpi ohjelman, eli tarvittaessa tulee helpottaa ohjelmaa. Jos koira ei suostu peruuttamaan, turha jäädä puoleksi minuutiksi pyytämään peruutusta vaan tehdään jotain muuta sen sijaan!
Koreografia-osuuteen vaikuttaa ohjelman rakenne ja sidos musiikkiin. Pyrkimys on aina soljuvuuteen eikä ohjelma “töksähtelisi”, esim. koiraa ei asetella sopivaan asentoon. Tämä on kuulemma ok alokasluokassa vielä, ja meilläkin tällainen asettelu löytyy FS-ohjelmasta. Jätän Einon istumaan kun itse menen vähän matkan päähän istumaan, ja koiran istumaan jättäminen on tällöin tätä asettelua. Täytyy katsoa jos lähden muuttamaan tätä vai annanko olla. Ollaan kyllä nyt ihan treenattu tätä liikkeen jatkuvuutta kotitreeneissä, perusliikkeillä pujo + pyörähdys + ohjaajan kierto. Eli kun Eino pujottelee vasemmalta oikealle, on Einon helpompi pyörähtää myötäpäivään, ja siitä lähteä kiertämään minua myötäpäivään pyörähdyksestä suoraan. Hetken pitää aina miettiä mitkä käskyt täytyy laittaa kummallekin puolelle, kun Einosta on tullut aika nopea tekemään näitä. 😀 HTM-ohjelmaan ollaan harjoiteltu siirtymisiä positioiden välillä, ja siinäkin otettu huomioon se ettei liike “katkea” vaan on jatkuvaa ja tietty flow pysyy yllä. Vaikka ei alokkaassa niin olisi väliä vaikka töksyy eteenpäin, niin jatkossa sen kanssa onkin jo väliä.
Koreografiasta muuten tuli myös se ilmi, että liikkeiden (ohjaaja ja koira) tulee sopia musiikkiin, ja se korostaa koiran työskentelyn täsmällisyyttä. Musiikin selkeät muutokset tulisi huomioida koiran liikkeessä, mutta esim. pieni “pling” ääni voidaan huomioida vaikka ohjaajan käsiliikkeellä. Tärkeintä on kuitenkin huomioida nämä! Musiikki on huonosti valittu kun se jää irralliseksi ohjaajan ja koiran liikkeistä, sekä kun musiikki on vain hissimusiikkina taustalla. Musiikki on siis tärkeä huomioida ohjelmassa. Ohjelmassa tulee myös olla aina edes jokin etäinen teema ja punainen lanka, mutta tarinaa ei ole pakko olla. Mikään ei ole myöskään toista parempi, eli teema ei ole tarinaa parempi. Sekin tuli jälleen ilmi, että jos musiikki otetaan vaikka Harry Potterista, tulee ohjelman toimia ilman alkuteoksen tuntemista. Tuomarin on siis ymmärrettävä ohjelma vaikka ei tietäisi mitään Harry Potterista.
Kehän käyttöä painotettiin todella paljon, eli kehää on käytettävä monipuolisesti ja kolmiulotteisesti, eli myös korkeussuunnassa liikkuminen lasketaan kehän käytössä plussaksi. Kehän käytön on myös oltava tasaista, eli kaikkia liikkeitä ei voida tehdä vaikka vasemmassa alakulmassa, käydään nopeasti juoksemassa kehä ympäri ja sitten palataan turvalliseen vasempaan alakulmaan. Esineiden tarpeellisuutta kehotettiin myös miettimään, eli rekvisiitan on oltava oleellinen osa ohjelmaa ja sillä on oltava selkeä rooli. Alokasluokassa ei vielä ole niin väliä onko esineellä funktiota, mutta tämän jälkeen alkaa jo olemaan. Ilokseni sain myös kuulla, että käsimerkit alokasluokassa ovat vielä suhteellisen sallittuja kunhan ei nakkikäsi tule esiin (on tärkeää mitä toinen käsi tekee!), eli jos kontakti pysyy niin HTM-ohjelma tullaan läpäisemään viikon päästä mölleissä oikein mukavasti! 🙂
Ohjelmien pisteytyksistä keskusteltiin sen verran, että päivän ensimmäinen ohjelma tavallaan määrittelee tuomarin linjan sille päivälle. Eli eri kilpailujen välisiä pisteitä ei voi verrata keskenään, sillä tuomarin linja voi hieman muuttua kilpailusta toiseen. Päivän aikana linjan tulee kuitenkin pysyä. Hanna kuitenkin sanoi vielä, että kyllä kaikki KM ansaitsevat saavat myös KM, eli siitä ei ole kyse. 🙂 Tuomarit voivat myös käyttää pisteskaalaa hyvin eri tavalla, eli toisella on suurempi skaala arvostellen ohjelmia 120-190 pisteiden välillä, kun toinen arvostelee ohjelmat 140-170 pisteen skaalalla. Yleensä kuitenkin tuomarit sijoittavat koirat samalla tavalla, eli pisteiden sijaan kannattaa tarkastella miten tuomarit ovat sijoittaneet koirat ja tällöin voivat olla hyvinkin samaa mieltä. Joka tuomarilla on myös omat painotuksensa pisteiden suhteen, ja esimerkiksi kiellosta voidaan antaa vähennyksiä liikkeiden laadun tai yhteistyön puolella, tuomarista riippuen!
Lopuksi saatiin vielä luokkakohtaiset vaatimukset, joita en nyt tässä liiemmin jaksa lähteä avaamaan. 😀 Kokonaisuus ratkaisee ja tasapainoisella ohjelmalla pääsee pitkälle, näin kiteytettynä! Päivän aikana nähtiin paljon videoita eri koreografioista, joita oli mielenkiintoista seurata eri näkökulmista. Tämän luennon jälkeen tuli myös todella selkeäksi, mitä oikein eri luokissa (etenkin alokkaassa!) vaaditaan, ja miltä meidän koreon tulee näyttää jotta saadaan KM! Kysyin myös Hannalta mitä tämä on mieltä siitä, että saatiin 10 eri liikeryhmällä (+ näiden variaatiot) liikkeiden määrästä vain 1 x 40p ja 2 x 42p (edelleen katkera tästä xD). Hanna oli tosiaan sitä mieltä, että kannattaa todellakin olla tyytyväinen että pisteitä tuli jopa sen 42p, koska se arvosteluskaala on usein todella kapea. Eli jos saa 45p liikkeiden määrästä, ollaan jo lähellä täydellisyyttä! Pisteitä voisi kuitenkin antaa sinne 50p asti, mutta skaalaa ei hyödynnetä. Nyt siis vihdoin tuntuu siltä, että osaan olla tyytyväinen noihin pisteisiin, koska Hanna vaikutti niin aidosti ilahtuneelta että oltiin saatu näin paljon pisteitä! 😀
Luennon jälkeen ajelin kotiin, syötiin nopeasti lounas/päivällinen ja sitten lähdettiin poikien kanssa Moisioon! Einolle ja Inkalle oli sovittu treffit, ja tämän tapaamisen kuvia on tosiaan tässä postauksessakin esillä. Ja kuvien poikkeuksillisen suuri määrä johtuu siitä, että etenkin Einolla oli joka kohdassa niin mainiot ilmeet, enkä osannut valita kuvien välillä..! 😀 1,5v Eino ja 6kk Inka leikkivät niin nätisti ja ihanasti, molemmat saivat jahdata toisiaan eikä meno mennyt missään kohtaan rumaksi. Inkalla on leikkityyli johon kuuluu myös kaverin pureskelu, ja vaikka Eino ei tällä tavalla osaa leikkiä, niin nautti tämä silti siitä pakoon pinkomisesta ja toisen härnäämisestä. 😀 Eino hävisi kyllä ihan 6-0 kaikki juoksumittelöt, mutta kova oli yritys pysyä Inkan perässä! Kuvat ovat Peksun ottamia. 🙂
Postaukset menevät nyt vähän hassusti ristiin, mutta kirjoitan eilisen noutoharjoituksista sitten joku toinen päivä tässä lähiaikoina, siitäkin nimittäin on kuvia ja video, joka ehkä löytää tiensä myös tänne. 🙂 Käytiin Yläneellä pe-la, ja lauantaina ehti ottaa muutamat harjoitukset dameilla ja variksella! Sellaisia ilouutisia on myös, että perjantaina juteltiin Turun Murren pitäjän Katjan kanssa, että josko pääsisin pitämään äkkilähtö-tutustumiskurssia koiratanssiin jo ensi torstaina! Ja tietty pääsen! Niin innoissani, toivottavasti ryhmä tulee täyteen ja saadaan pidettyä kurssi! <3
-
Mökkiviikonloppu
Vietimme viime viikonlopun Jurmossa, pienessä saaressa Ahvenanmaalla. Menimme mökille kokoonpanolla minä, Peksu ja Eino, ja mukaan tulivat myös äitini, Timo ja Gizmo. Matkamme alkoi perjantaina iltapäivällä ja tulimme kotiin jälleen sunnuntaina illalla. Koko edeltävän viikon olemme tavanneet äitini ja Gizmon kanssa, jotta pojat hieman tottuisivat toisiinsa eikä välejä aleta selvittämään kallioisessa ja epätasaisessa maastossa Jurmossa. Meno parani nopeasti viikon aikana aina tapaamistemme yhteydessä, ja välit saatiin selvitettyä. Meno näytti lähinnä rajojen testaamiselta ja nuorten urosten kukkoilulta, mutta kun kumpikaan ei ole tippaakaan agressiivinen, uskallettiin mennä porukalla mökille.
Mökkireissuamme oli myös määrittelemässä osteopaattikäyntimme, jonka perusteella tehtiin myös päätös lykätä aktiivista treenaamista ja kilpailemista vielä toistaiseksi. Eino on ehdottomasti paljon parempi, tuloksia on saatu todella paljon aikaan kuluneiden kuukausien aikana! Vaikka emme olleet samalla osteopaatilla, huomasin itse huomattavan eron Einossa. Diagnoosini oli myös osunut oikeaan: Eino on huomattavasti paremmassa kunnossa, mutta edelleen jumissa. Eino ei kuitenkaan ollut jumissa takapäästään, vaan oli varsin hyvässä kunnossa! Ongelmia teetti etupää ja niska, ja varsinkaan etupäätä Eino ei meinannut antaa hoitaa. Einolla oli outo ontumiskohtaus joitain viikkoja sitten, joka näkyi nyt osteopaatin käsittelyssä. Tilannetta ei myöskään suinkaan helpottanut se, että koira meni hyppäämään kalliolta alas, ja kun ei saanutkaan pidettyä itseään pystyssä, otettiin osuma vastaan pään ja etuosan avustuksella…
Osteopaatin kanssa keskustelimme juuri meidän kilpauramme käynnistämisestä ja aktiivisesta treenaamisesta. Kun kerroin Einon olleen oikeastaan vain vähemmän juminen treeniemme jälkeen, saimme luvan hissuksiin treenata ja hitaasti lisätä treenejä. Mökkiviikonloppumme jälkeen Eino ei ole kuitenkaan ollut mitenkään enempää juminen, oikeastaan vähemmän aristellut kohtia joita on aiemmin aristellut, uskon että liikunta – ja pienenä osana treeni – tekee vain hyvää Einolle ja tämän parantumiselle. Meillä on uusi aika 3.8. jolloin menemme katsomaan miten Eino on kolmen viikon aikana lähtenyt paranemaan.
Mökillä meni kaikki hyvin, vietimme rennon viikonlopun ja kunhan pojat saivat arvojärjestyksensä selvitettyä ei ongelmia enää tullut. Pojat saivat hyvin setvittyä myös vedessä kenen keppi siinä oikein on (Gizmon..), ja muutamat takaa-ajotkin nähtiin! Muuten ei leikkimistä tai painimista ollut, joten treenit jatkossa tulevat onnistumaan hyvin ilman jatkuvaa tarvetta päästä leikkimään ja painimaan. Eino kehittyi myös huimasti leikkien ohella, sillä perjantaina vielä kipiin kompuroiva ja jälkeen jäävä tolleri tuli ketterämmäksi ja nopeammaksi liikkujaksi tuossa epätasaisessa maastossa.
Perjantaina ja lauantaina pojat pääsivät myös uimaan niin paljon kuin halusivat, ja Einokin yllätti jaksamalla uida todella pitkiä pätkiä! Pitkiä pätkiä tuli kun menimme Peksun kanssa uimaan (tai siis, minä kyllä vain kahlasin ja nopeasti kastauduin kylmässä vedessä…) tulivat koirat tietty mukaan. Eino onnistui myös pariin otteeseen varastamaan Gizmolta kepin, jolloin piti hieman pidemmän kaavan kautta kierrellä ja etsiä kohtaa mistä pääsee ylös, eikä vastassa ole heti Gizmoa ottamassa keppiä takaisin…
Mökki sijaitsee paikalla, jossa ei ole naapureina muita kuin lehmiä. Pariin otteeseen koirat kuulivat nämä metsässä rymistelemässä, ja liikkeistä piti ilmoittaa kovalla melskeellä. Gizmo on ottanut tällinsä aidasta jo pari vuotta sitten, mutta Eino ei ole vielä oppinut välttämään sähköaitoja. Tämä totteli kuitenkin yllättävän hyvin käskyjä tulla pois aidalta, eikä ihmeen kaupalla saanut sähköiskua kun käväisi aidan toisella puolen nopeasti.
Sunnuntaina veden pintaan alkoi muodostua sinilevää, ja pieni säikähdys koettiin myös kun Eino oli juuri ennen uinut vedessä. Sinilevä taisi kuitenkin nousta juuri sillä välillä kun pidimme pienen tauon vesinoudoistamme (pitkästä aikaa treeniä dameilla!), sillä huomasin sen heti samasta kohtaa josta olin heittänyt damit Einolle jo pariin otteeseen aiemmin, enkä aiemmin ollut nähnyt levää. Varmuutta ei saatu muuten kuin sillä, ettei Einolle tullut mitään oireita. Vettä rakastavana koirana Einolla oli myös varsin nyrpeä vastaanotto sadevedelle jota tämän päälle kaadettiin, kun huuhtelin tämän merivedestä, mutta otti kiltisti vastaan pesun.
Sinileväsäikähdys söi hieman sitä onnistumisen tunnetta jonka Einon kanssa sain kokea, mutta olen silti ylpeä pienestä noutajastani. Teimme nimittäin todella vaikeita harjoituksia, joissa Eino jäi rannalle odottamaan, ja minä kävelin laiturille muutaman metrin päähän. Heitin damin, ja vasta vapautuksen jälkeen Eino sai noutaa damin! Kerran tämä nousi kun noutovietti oli voittaa, mutta pysähtyi kuitenkin käskystä! Niin upea suoritus Einolta ja hienoa malttamista, vielä kun saatiin damit melkein joka kerta käteen tuotuna.
Lopun päivää pojat saivatkin olla aidan takana eivätkä päässeet uimaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Kun äitini kävi tarkastamassa sinileväepäilyni, jäimme Einon kanssa odottamaan kauemmas rannasta mökin edustalle. Eino oikein tärisi malttamattomuudesta mennä uimaan, edes sisällä uliseva Gizmo ei saanut Einoa kääntämään katsetta pois vedestä. Sinileväsäikähdyksen ja lämmön vuoksi suunnittelemamme koiratanssitreenit aamulle saivat myös jäädä. Saimme kuitenkin minulle ja Einolle koreografian parempaan kuntoon, ja tänään sain myös musiikin tuunattua oikean mittaiseksi ja valmiiksi kilpailuita varten! Nyt enää viimeisiä viilauksia koreografiaan ja olemme valmiit kilpailemaan.
Saarella on myös ollut tämän kesän aikana punkkeja riesaksi asti, mutta tänä viikonloppuna punkkeja ei näkynyt kuin kaksi! Yksi minun päälläni kävelemässä, yksi Gizmon turkissa. Einossa oli Bayvantic punkkilitkut niskassa, enkä siksi kovin tarkkaan tätä katsonut punkkien varalta läpi eilen illalla palattuamme reissusta. Tänään palattuani töistä Eino kellahti selälleen, ja sieltä karvojen seasta löytyi punkki räpiköimässä. Bayvantic ei siis ihan kestänyt kolmea uintipäivää, hyvä tietää vastaisuuden varalle ettei liian suuria toiveita ja vaatimuksia aseta sille…
Ilmoitin Einon myös tänään ensimmäisiin virallisiin rally-tokokilpailuihin, elokuun lopulle 25.8. järjestettäviin tollereiden mestaruuskilpailuihin. Oikeat mestaruuskilpailut mittelöidään mestaruusluokassa, mutta koska muutkin luokat järjestetään, en vain pystynyt vastustamaan kiusausta osallistua! Kyseessä tulee myös olemaan ensimmäinen virallinen starttimme, heti lähdetään liikkeelle vaatimattomasti tollereiden mestaruuskilpailuissa… Olemme myös esiintymässä 5.8. Kupittaalla Seikkailupuistossa pidettävissä päättäjäisissä, esiintyen osana koiratanssiporukkaa jota siihen ollaan kerätty. Kyseessä tulee olemaan ensimmäinen esiintyminen koreografiallamme, ja on ihan mukavaa että se esitetään todella haastavassa ympäristössä nurmella lasten ollessa aivan vieressä, ilman että sitä oikeasti arvostellaan kilpasuorituksena!
Kuvia meidän reissusta löytyy lisää täältä, ja vaikka yritin karsia, on kuvia silti hieman vajaat sata kappaletta kansiossa… Alla vielä kuva siitä miten Gizmo hyppäsi Einon perässä automme takaluukkuun autoja pakatessa, ja miten fiksusti osaavat käyttäytyä toistensa seurassa!
-
Enemmän ja vähemmän onnistuneita treenejä
Nyt on jälleen kulunut sen verran pitkä aika viime kirjoituksesta, että en edes enää muista mitä kaikkea olemme Einon kanssa tehneet! Välissä on ollut muuton viimeistelyt, rally-tokon lyhyt kurssi ja joulukin vielä. Kohta saadaan pakata koko vuosi pakettiin kun vuosi vaihtuu vain muutaman päivän päästä.
Eino on nyt asettunut paremmin uuteen kotiimme, haukahtelut ovat vähentyneet eikä jokaisesta kolahduksesta ilmoiteta enää niin herkästi kuin alkuun. Eino on edelleen enemmän valppaana ja valmiustilassa, mutta eiköhän viimeisetkin haukahtelut saada unholaan pian! Asioiden syöminen on pahentunut, joka nyt taitaakin olla ihan stressiä eikä närästystä mitä aiemmin mietin, ainakaan mitä tulee narulelujen syömisen kanssa. Tällä hetkellä Einolla on vain muoviset lelut käytössä, joista tämä ei saa purtua irti palasia. Toivottavasti tämä syömis-vaihe on jokin ohitse menevä teini-pojan juttu, sillä kaikki pienemmät palaset mistä vain nielaistaan, eikä syljetä ulos. Tämä siis tarkoitti sitä, että tässä jokin aika sitten Einolta oksennutettiin vetyperoksidin avustuksella kenkä ulos tämän sisuksista, poika kun oli sellaisen keksinyt syötäväkseen!
Takaisin kuitenkin rally-tokoon, jossa olemme nyt ihan rally-tokon ryhmässä, alkeet loppuivat marraskuussa. Siellä olemme pärjänneet hyvin, mitä nyt ratatreeneissä hajut ovat vieneet Einon kiinnostuksen mennessään. Tämä on erityisen ärsyttävää siksi, että treenatessamme omalla paikalla Eino tottelee täydellisesti, mutta kun päästään pidemmälle halliin ei tätä kiinnosta enää lainkaan mitä minä tälle sanon. Noh, toivottavasti tämäkin menee ohi, ja seuraaviin treeneihin osasin ottaa paremmat namit mukaan! Menimme myös itsenäisyyspäivänä katsomaan äitini kanssa valkoistenpaimenkoirien rally-tokon mestaruutta, jossa oli toki muitakin rotuja edustettuna. Tämä oli todella silmiä avaavaa, sain kysyttyä paljon säännöistä ja liikkeistä jotka jäivät askarruttamaan mieltä, ja ennen kaikkea sain nähdä että ei se muillakaan aina ihan putkeen mene. Tämä vei todella paljon omaa jännitystä pois, vaikka eihän kisat ole meille lainkaan ajankohtaisia vielä (3kk vielä niin saataisiin osallistua, mutta mennään kyllä mölleihin ensin treenaamaan ennen virallisia).
Kisojen jälkeen menimme viettämään itsenäisyyspäivää äitini ja tämän avomiehen Timon luokse, Eino tietty mukana leikkimään Gizmon kanssa! Menimme yhteiselle lenkille, ensimmäistä kertaa niin että olimme oikeasti lenkillä eikä niin, että pojat saivat painia sisätiloissa niin, että näitä voi vahtia hieman paremmin. Lenkki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, Eino osasi väistää sopivasti Gizmoa joka pystyisi mennen tullen kaatanut pienemmän leikkikumppaninsa. Ulkona leikkimisestä ei oikein tullut mitään, vain takaa-ajoleikkejä eikä lainkaan painia. Takaa-ajossakin Eino on vielä aivan onnettoman hidas, eikä saanut Gizmoa kiinni vaikka kuinka yritti pinkoa lumihangessa. Kun olimme kiertäneet lenkin, menimme sisätiloihin syömään. Pojat jatkoivat leikkiä, Eino ei antanut hetkenkään rauhaa Gizmolle vaan oli koko ajan haastamassa uudestaan leikkiin. Nätisti nämä kyllä leikkivät, mutta hieman voisi rauhoittua välillä! Tämän postauksen kuvat ovat tältä kyseiseltä lenkiltä, Timon käsialaa. Pimeys hieman vaikeutti ja teki olosuhteista haastavampia, mutta kuvista paistaa joka tapauksessa koirien into ja hauskuus!
Jouluaattona menimme aamulla joulupuurolle äitini luokse, jossa pojat pääsivät jälleen leikkimään sen parin tunnin ajan mitä siellä vietimme. Lähdimme jouluaattona illalla ajamaan Yläneelle, jossa vietimme pari päivää ja menimme Einon kanssa pitkille lenkeille ja tämä sai juosta vapaana niin paljon kun halusi. Tapaninpäivänä tulimme takaisin Turkuun, ihan vain huomataksemme että Einon lelut jäivät Yläneelle! Noh, tänään päivällä ennen töihin lähtöä menimme viereiseen Mustiin ja Mirriin hakemaan lelua tuholaiselle, jotta tällä olisi edes yksi sallittu pureskeltava esine…
Yläneellä pidimme Einon kanssa pienen treenituokion dameilla, joka ei mennyt ihan odotusteni mukaisesti. Jossain kaukaisuudessa haukkui koira josta Eino otti todella paljon häiriötä, eikä siten pystynyt keskittymään lainkaan tekemiseemme. Tämän lisäksi minäkään en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten treenit jäivät hieman pliisuiksi. Eino teki joka tapauksessa pari todella hienoa noutoa tehdessämme muisti-noutoa, tämä toi damin suoraan minulle ja sai palkan vastalahjaksi. Tarkoituksena olisi tehdä varis-treenit tässä ennen koulun alkua ainakin kertaalleen, niitäkin kun olisi pitänyt olla jo monet viime treenien jälkeen!
Ennen vuoden vaihdetta pitänee vielä tehdä kooste vuodesta 2018 ja suunnitelmat vuodelle 2018, jos tässä hulinassa sen vielä ehdin. 🙂
-
Pentutreffit
Sitten viime päivityksen on ehtinyt jälleen tapahtua aika paljon. Treeneissä ollaan harjoiteltu kosketuskeppiä, josta päästiin koskettamisesta jo siihen asti, että keppiä voi liikuttaa ja Eino seuraa perässä. Einolla on kyllä taipumusta yrittää napata keppi suuhun tökkäämisen sijaan, mutta eiköhän me päästä tästä yli… Kontaktia ja paikalla oloa on myös treenattu pidemmälle, ja saatiinkin hyviä vinkkejä meidän paikkamakuun parantamiseksi. Viime treeneissä harjoiteltiin laatikkoon menoa, ja Eino nappasi jutusta juonen jo parilla naksautuksella. Olemme harjoitelleet vadille kiipeämistä, joten uskon että Eino yhdisti tämän tehtävän siitä. Tarkoituksena oli opettaa koiralle, että tällä on takajalat olemassa ja vähän miten niitä käytetään. Eino seisoi laatikossa jo muutaman kerran jälkeen, ja juuri kun olimme lopettamassa tehtävää Eino tarjosi jotain aivan muuta – tämä meni maate laatikkoon! Kovin mukavalta se ei näyttänyt, sillä Eino mahtui seisomaankin siihen juuri ja juuri.
Viikonloppuna meillä oli pentutreffit, jotka kasvattaja Benita oli järjestänyt Einon pentueelle. Sateesta ja kylmästä huolimatta oli todella hauska päivä, ja mukavaa nähdä Einon sisko Nelma pitkästä aikaa! Jymyä on tullut nähtyä rokotusten ja muiden yhteydessä enemmän. Toinen narttu Hilde ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta toivottavasti joskus tulisi nähtyä myös toinen sisko. Nelma kyllä yllätti sillä, että tämä näytti aivan Einolle. Erona on, että Eino suurempi ja korkeampi jalkojensa kanssa sekä valkoista on enemmän, mutta ilme ja pään muoto on täysin sama. Meno ei ole lainkaan rauhoittunut tässä kuukausien aikana, ja pennut jaksoivatkin koko kolme tuntia juosta ja touhuta kunnes lopussa alkoi näkyä väsymyksen merkkejä. Benita oli järjestänyt pennuille riistaa, variksia ja kanin jälkeä varten, tutustumista varten. Meidän taipparitreenit ovat hieman jääneet, sain damin ostettua vasta reilu viikko sitten ja kerran ollaan sen kanssa harjoiteltu sisällä noutoa… Tätä treenatessa aliarvioin pentuni jälleen, yritin opettaa damin kantoa askel askeleelta ensin naksauttamalla pidosta. Lopputuloksena Eino otti damin suuhun ja sylkäisi lattialle, ja hetken päästä ei suostunut ottamaan koko damia suuhunsa. Sitten kun heitin damin parin metrin päähän, pentu kävi noutamassa sen ja toi minulle. Näin helppoa se voisi olla heti aluksi!
Pentutreffeillä juotiin ensin kahvit, ja sitten mentiin ulos ja annettiin koirien hieman juoksennella ennen kuin riista kaivettiin esiin. Eino oli ensimmäisenä vuorossa, ja tämä kyllä ampaisi vauhdilla variksen luo aina kun se heitettiin. Tarttumista ei kuitenkaan tullut, mutta haisteli kyllä tarkkaan ja selvästi löytyi mielenkiintoa. Aina heittäessä Eino juoksi perään ja haisteli, kerran oli vahingossa ottamassa kiinni. Eiköhän kuitenkin saada varis tutuksi Einolle kun vain treenaisin itsekin hieman aktiivisemmin tämän kanssa ja varis tulisi sitä kautta tutuksi! Kanin kanssa luulin, että meillä menisi paremmin. Kania siis laahattiin muutama metri, ja tarkoituksena oli että koira sitten etsisi sen ja ehkä ottaisi jopa kiinni. Luulin, että etsiminen olisi helppoa tälle, kun nenä pelaa ja etsimistä ollaan kuitenkin harjoiteltu. Ensimmäisellä kerralla Eino meni jäljen sivusta mutta kanille, siitä kehut. Kiinni ei ottanut. Toisella kerralla ei mennyt niinkään hyvin, vaan poika haisteli omiaan eikä ollut enää kiinnostunut kanista. Noh, kyllä sekin siitä kunhan saadaan tälle kokemusta!
Pentueen emo Moxy tuli myös käymään pentutreffeillä, mutta tätä ei oikein jälkikasvun kanssa kiinnostanut hengailla. Jymy ja Nelma jatkoivat painiaan nopeasti, mutta Eino ei pystynyt jättämään Moxyä rauhaan. Olen sanonut, että Eino on vähän sellainen mammanpoika, ja sitä tämä kyllä oli! Tämä oli jatkuvasti leikittämässä Moxyä, seurasi, haisteli, teki kaiken perässä ja olisi jatkuvasti tarvinnut huomiota. Eino olikin nokikkain kaikkien narttujen kanssa – nenä kiinni Moxyssä, Loreleissa, Amiessa ja vielä pienemmässä pennussa Neelassa. Sisarukset eivät kiinnostaneet enää yhtä paljoa kun muuta naisväkeä saatiin paikalle.
Eilen meille kävi hieman hurjemmin, kun illalla Eino oksensi (pelkkä oksennus ei kyllä olisi ollut huolestuttavaa, sitä tämä on muutenkin tehnyt aika ajoin) ja meni yhtäkkiä todella huonoon kuntoon. Tämä ei meinannut pysyä pystyssä kun takapää ei pitänyt ylhäällä, liikkuminen oli huojuvaa ja tasapaino näytti olevan täysin kateissa. Tämä oli mahdottoman väsynyt, ja istuessaankin vaappui ja huojui. Ei mennyt kuin muutama minuutti kun päätös päivystykseen menosta tehtiin, yritin ensin soittaa mutta koska vastausta ei tullut heti, lähdettiin paikan päälle. Niin vietimme yli puolitoista tuntia päivystyksessä, Turun Eläinsairaalassa. Mielessä pyöri kaikki mahdolliset vaivat, mutta muistin Einon myös lyöneen päänsä pahannäköisesti lenkillä aiemmin kun oltiin metsässä. Lenkki oli ollut todella hauska ja täynnä pinkomista ja hyviä luoksetuloja, mutta sitten tämä kompastui laskiessaan väärin hyppynsä ja löi päänsä lujaa kallioon ja jatkoi pää kalliota raahaten vielä jonkin matkaa. Eino reagoi tälliin maiskutellen, mutta kävin vielä siinä metsässä kaikki hampaat, silmät, korvat ja raajat läpi ettei suurempia vahinkoja tullut. Pinkominen jatkui vielä tämän jälkeen, eli ei ainakaan silloin vielä tullut huonoa oloa.
Lääkärissä Eino pääsi tiputukseen, sai pahoinvoinninestolääkettä ja katsottiin veriarvot. Kun kaikki näytti hyvältä, diagnoosiksi tuli todennäköinen aivotärähdys. Käytiin välillä ulkona katsomassa mikä on pojan olo, ja koska se oli jo huomattavasti parempi, uskallettiin lähteä kotiin. Tarkkailua on nyt jatkunut yön yli ja tämän päivän, ja tällä hetkellä tuolini alla leikkii iloinen pentu joka on jo normaali itsensä. Otetaan kuitenkin vielä pari päivää rauhassa, remmilenkkejä määrättiin muutamaksi päiväksi joten sellaista nyt toipilaalle!
