Viime viikko oli todella täynnä kaikkia eri treenejä, aloittaen maanantain kimppatreeneistä. Viikonloppunahan olivat olleet sekä näyttelyt että noutotreenit, joten tein melko paljon itsekseni tanssiohjelmia läpi. Treenattiin myös rally-juttuja, eli juosten pujottelua sekä hyppyä tiiviillä esteellä josta ei näe läpi. Nämä ovat olleet Einolle vaikeita, ja Eino juoksikin pari kertaa siitä ohi eli oli todella hyvä ottaa vielä se kertauksena! Teimme myös vähän juttuja meidän uuteen ohjelmaan, jota edelleen kaavailen ja yritän suunnitella. Alku meillä on jo valmiina siihen, mutta loppu ohjelmaan sopisi pelkkää juoksemista eikä me voida vain juosta sitä seuruussa. Tarkoitus olisi ihan FS ohjelma tehdä nimittäin, ei HTM. 😀 Juostessa Einon positio pysyy kuitenkin todella kauniisti, se on kehittynyt hurjasti kuukausien aikana!

Tiistaina meillä oli rally-treeni, jossa treenattiin houkutuksia. Olin kysellyt jo aiemmin saisinko ottaa omia houkutuksia mukaan, niin tuo treeni tuli kuin tilauksesta! Eli treeneissä heti kun Eino onnistui luopumaan esineistä jotka oli asetettu etukäteen lyhyiden ratojen vierelle, kävin laittamassa omat houkutukset paikalle. Eli damit. 😀 Damit olivat todella paha häiriö Einolle, ja tiesin sen jo etukäteen. Näitä sitten naksuteltiin LAT tekniikalla, käveltiin häiriöiden ohi ja tehtiin helppoja tehtäviä vieressä kun Eino pystyi luopumaan dameista. Olin äärettömän ylpeä Einosta, sillä treenin loppuun mennessä Eino pystyi kääntymään mm. valkovuokko-käännöksen kohti damia, ja silti jatkoi seuruussa kanssani! Mukanani oli myös minulle vahingossa jäänyt Inkan makuualustahuopa, jonka kävin laittamassa damien lisäksi viimeiselle rastille häiriöksi. Loppu tunti peruuteltiin, sekä sivulla että harjoiteltiin MES-luokan tehtävää jossa koira tulee eteen seisomaan ja pakittaa kolme itsensä mittaista matkaa. Eino tekee tämän tehtävän aavistuksen vinoon, mutta peruutuksen matkassa ei ole ongelmia.

Keskiviikkona minulla oli vain omat nykytanssitreenit, mutta torstaille olin varannut Murrelta hallin tunniksi. Ajattelin, että tehdään Einon kanssa alkuun vähän rally-juttuja radan muodossa, ja sitten loppu aika harjoitellaan uusia liikkeitä tanssiin + käydään ohjelmat läpi. HTM on edelleen vähän epävarma meille, en tiedä mikä sivuaskeleissa nykyään on ettei ne ihan toimi. En usko, että Eino on jo niin jumissa että se siitä johtuisi, joten täytyy vaan olla tarkkana kriteereistä. Treeni meni kuitenkin vähän eri tavalla, sillä Murren omistaja Katja tarjoutui jäämään katsomaan meidän radan suoritusta ja katsomaan josko siinä olisi jotain korjailtavaa! Olimme “väärällä” puolella Murrea, eli sillä puolella jossa Eino ei ole pitkään aikaan ollut. Niinpä meidän rata meni haisteluksi. 😀 Olisi pitänyt muistaa taas omasta koirasta se, ettei sitä voi ottaa suoraan autosta treeniin ja olettaa että menee hyvin.. Eino kaipaa alkulämmittelynsä. Katja sai kuitenkin huomautettua radalta meidän pyörähdyksestä sen verran, että minä en saisi hidastaa sen aikana. Lisäksi minun täytyy muistaa antaa Einolle tilaa käännöksissä, sillä nytkin 270 asteen käännöksessä vasemmalle Eino oli kaataa kyltin pyllynsä kanssa kun tuli vähän ahdasta. 😀

Tehtiin rata pienin muutoksin uudestaan, laitettiin sinne pari kylttiä lisää ja tehtiin rata meille vähän haastavammaksi kun muistin parit tehtävät, jotka ovat olleet Einolle vaikeita. Tämäkin meni haistellen, mutta itse tehtävissä ei ollut ongelmaa. Katja sitten kysyi, että ollaanko tehty sellaista että Eino pääsisi palkaksi haistelemaan. Eli en olisi haistelun estäjä, vaan mahdollistaja. Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että Einon vapautuksen jälkeen (jolloin sai mennä haistelemaan) lähdin kävelemään eri suuntaan, ja kun tämä tuli luokseni pidettiin hirveät bileet ja Eino sai superlelunsa palkaksi. Sitten kun otin lelua pois vapautus jne. Kun tämä onnistui, napattiin siitä vauhdissa joku kyltti jota alettiin suorittamaan ja taas bileet kun se onnistui. Tällä saisi varmasti rakennettua sellaisen mielentilan, että kun työskennellään niin työskennellään, mutta kun ollaan vapaalla niin saa haistella. Katjalta myös todella ihanaa että jäi siihen meitä katsomaan ja opettamaan! Eino oli todella väsynyt tämän jälkeen, mutta ihan muutaman toiston ajan tein tehtävää jossa Eino kiertää suurta ympyrää ympärilläni. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan kunnolla sillä Eino oli niin väsynyt, niin jätettiin se treeni sitten siihen. Tein yksin kuitenkin vielä ohjelmat läpi samalla kun Eino seurasi mitä oikein teen. 🙂

Perjantaina oli noutotreenit pienellä porukalla ja vieraassa maastossa. Tekee hyvää Einolle vaihtaa vähän maisemaa aina välillä, ettei mene liian tutuksi tuo homma. Jälleen tein sen virheen, että otin Einon suoraan autosta tekemään töitä, tällä kertaa hakuruutua. Tai no, käytiin me vähän juoksemassa metsässä mutta ihan liian vähän aikaa ja Eino oli edelleen kierroksilla, kun tultiin takaisin. Olin myös sanonut, että damit saa laittaa sammaleen alle ja vastaaviin piiloihin, sillä sunnuntain treeneissä se oli onnistunut niin hyvin. Mentiin hakuruutu-alueelle huutaen ja kiskoen ja kiljuen, vaikka Eino ei ollut edes nähnyt toista koiraa tässä kohtaa. Tiesi sitten kuitenkin mistä on kyse, ärsyttävää. 😀 Siinä sitten odoteltiin hetki että Eino rauhoittuu, ennen kuin päästin sen hakuun. Meno oli aika takkuilevaa, innokasta kyllä mutta lähinnä juoksentelua työskentelyn sijaan. Eino kävi haistamassa damien paikat, mutta ei lähtenyt tuomaan vaikka olikin päässyt hajulle. Taippareissa onneksi tällaisen kanssa ei ole väliä. Palautukset eivät myöskään tulleet suoraan, vaan tiputellen ja ihmetellen. Niinpä kolmannen damin tuonnin jälkeen lopetettiin meidän treeni siltä osin siihen, tarkoituksena ottaa toinen setti myöhemmin.

Mentiin kävelylle Einon kanssa, ja kävely oikeasti rauhoitti Einoa todella paljon kun päästiin kauemmas alueelta, jossa Eino tiesi että tapahtuu kaikkea hauskaa. Tein yhden noudon Einolle metsässä kävelyllämme siten, että kävin piilottamassa sen Einon näkiessä mitä teen. Laitoin damin vähän sammaleen alle jemmaan, jotta Eino joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä. Ja ei mitään ongelmaa tämän kanssa, todella upea nouto ilman mitään törttöilyä. 🙂 Käveltiin sitten vielä vähän matkaa ennen kuin palasimme autoille. Einolta alkoi heti mopo keulia ja kiskominen sekä vinkuminen alkoi. Mentiin sitten muutenkin pois, sillä meitä ennen menisi vielä yksi koirakko tekemään hakuruudun. Seurattiin menoa muutaman kymmenen metrin päästä kävelytieltämme puiden läpi, ja jälleen olin ylpeä Einosta. Tämä pystyi seuraamaan (joskin hyvin kaukaa) toisen koiran noutotyöskentelyä, eikä sanonut yhtään mitään! Eli vaikka edelleen Eino kiljuu ja huutaa noutopaikalle saapuessa, on edistystäkin tullut ihan äärettömän paljon. Välillä täytyisi oikein muistella mistä lähtökohdista oikein ollaan lähdetty liikkeelle, ja miltä se näyttää verrattuna tähän päivään.

Meidän saapuminen hakuruutu-alueelle pellon läpi oli jälleen aika ärsyttävää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Käännyttiin pois aina kun Eino haukkui, ja lähdettiin hakuruudun alueelle kun Eino käyttäytyi. Damit eivät olleet ihan yhtä piilotettuja tällä kertaa, mutta silti hieman että vähän täytyy käyttää nenää eikä voi vain juostessa vahingossa kompastua damiin. Eino toimi todella, todella paljon paremmin tällä kertaa tuoden dameja metsästä nopeasti suoraan luokseni, ja vieläpä suoraan käteeni! Meillä oli kolme henkilöä vieläpä yleisönä, eikä se haitannut Einoa lainkaan. Kolmannen noudon jälkeen päätettiin, että nyt riittää sillä Eino toimi niin upeasti. Myöhemmin otettiin vielä varista Einolle näytille, mutta koska siihenkin Eino otettiin autosta suoraan niin ei siitäkään oikein mitään tullut. Mutta, positiivista on että Eino ei rikkonut riistaa eikä ollut ihan ällöttynyt puolisulasta variksesta! Vihdoin alkaa tämä noutoharrastuskin näyttää joltain, Einolta nimittäin intoa ja sisua löytyy, täytyy vain oppia valjastamaan se oikein!

Lauantaina suuntasimme Saloon, jossa järjestettiin rally-tokokilpailut. Meidän ihan ensimmäinen startti AVO-luokassa ja ihan ensimmäinen luokkanousu! 🙂 Jännitin näitä kisoja enemmän kuin pitkään aikaan olen mitään jännittänyt, mutta nämä olivat samalla ensimmäiset viralliset kisat sille vuodelle niin kai se siitäkin tuli… Halli on kuitenkin onneksi meille tuttu ja oli ihanan rauhallinen, ja saatiin aika vapaasti lämmitellä. Tultiin paikalle silloin kun VOI-luokkalaiset tutustuivat rataan eli joskus ennen 12, kun meidän luokan arvioitu rataantutustuminen oli 13:20, mutta tällainen aikainen saapuminen tuntui sopivan meille oikein hyvin. Käytiin siinä sitten lenkillä, ja sitten yritin opetella rataa ulkoa samalla kun seurasin VOI-luokan menoa. Radalla oli vaikeina mm. houkutus, joka valitettavan monen koiran hyvännäköisen työskentelyn tyssäsi. Houkutuksessa oli sukat ja suljettu purkki jossa oli joku purutikku sisällä. Yksi flätti (en muista oliko AVO vai VOI luokassa) kävi noutamassa houkutuksessa olleet sukat ohjaajalleen heti ensimmäisen tehtävän aikana.. Jotenkin niin hellyttävää. 😀 <3

Meidän suorituksen kuvasi ihanasti Anna Fälden, kiitos! Video kyllä auttoi todella paljon, sillä en muistanut enää jälkikäteen missä meillä meni vikaan, (muistin vain, että jossain kohtaa olisi pitänyt uusia mutta en uusinut) mutta video paljasti että Eino istui kahdesti tullessaan eteeni istumaan. En käsitä, miksen uusinut tätä, mutta mitäpä sellainen kevyt -10p haittaa.. 😀 Toinen on sivuaskel oikealle istumisten kanssa, josta sain -3p ohjaajavirheestä (OV). En edelleenkään käsitä mikä siinä oikein meni vikaan, vaikka olen katsonut sen ehkä parikymmentä kertaa läpi, mutta kaipa se oli tuo pieni asentoni korjaaminen? Muuten rata menikin sitten monesta kohtaa haistellen, mutta näistä tuli vain -1p (puutteellinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä, ekassa tehtävässä myös OV).  Lopulta kuitenkin saatiin 79p! Todella hyvä startti avoimeen luokkaan, sillä tehtävät meillä on ollut jo pitkään hallussa, nyt enää täytyy saada se muu kuntoon.

Mietin, että olisin ottanut videolta äänet pois sillä en pidä lainkaan minun paniikkisista “jätä” ja viimeisen liikkeen “MENNÄÄN!!1” huudosta, mutta houkutuksessa kuulee todella hyvin kun Eino katsoo vuoroin purkkia tai sukkia, ja sanon rauhallisesti “jätä”, niin Eino myös luopuu siitä heti eikä ole aikeissakaan karata tutkimaan niitä lähempää. Kommenteiksi saatiin “Hienot käännökset ja maahan meno”. Ensi lauantaina olisi jo seuraavat kilpailut samassa hallissa, eli toivottavasti haistelu ei ole ihan samanlaista. Eino saattoi myös reagoida jännittämiseeni, ja senkään en usko jylläävän niin pahasti kuin näissä kisoissa. 🙂 Ja olihan tämä jo paljon kauniimpaa menoa kuin joulukuussa kisatessamme epävirallisessa AVO-startissa!

Sunnuntaina herättiin aivan liian aikaisin, talviaikaan kello 5 aamulla… Kellot siirrettiin tämän yön aikana joten oikeasti herättiin kello 6, mutta ei niitä tunteja tullut liian montaa nukuttua… Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja perillä Tampereella koiratanssin möllikisoissa oltiin joskus puoli kympin aikaan taas. Meidän piti olla paljon aiemmin jo paikalla, sillä halusin Einolle kunnon lämmittelyn, mutta nyt meille jäi ilmoittautumisen ja lenkin jälkeen reilu vartti aikaa lämmitellä ennen kehääntutustumista. Siellä palkkailin Einoa helpoista jutuista superlelun eli aave-vinkulelun kanssa, sekä palkkasin myös aina kun tämä nosti naamansa ylös lattiasta. Kumirouheinen ruohomatto oli kyllä nyt erityisen kiinnostava Einosta, ja ehdin jo hieman huolestua miten meidän kisasuoritus tulee oikein menemään.

HTM meni todella hyvin loppujen lopuksi, Eino suoritti kaikki positiot suorana ja puhtaasti, pysyen positiossa ja saatiin myös vasemmat sivuaskeleet suoritettua todella kauniisti. Yksi säätö siihen tuli, kun vas. seuruusta piti pyörähtää ja tulla jalkojen väliin, mutta sitten siinä kävi kaikkea ja lopulta Eino oli oikealla puolellani. 😀 Siinä improttiin hetki sen kanssa, kunnes saatiin Eino onnistuneesti jalkojen väliin ja ohjelma pystyi jatkumaan suunnitelmien mukaisesti. Kerran myös meinasi tulla kiire, ja vahingossa astuin Einon yli tehden position vaihdosta oli todella, todella tylsän ja huonon! HTM ohjelmasta ei ole videota, mutta parin viikon päästä saadaan sellainenkin kun startataan virallisesti Salossa! Einon kontakti oli kuitenkin todella upea, kerran ohjelman lopussa tämä hyppäsi minua päin ja veikkaan tämän johtuvan loppuasentomme ennakoinnista. Loppuasennossa Eino hyppää käsivarrelleni etutassuillaan. Se sättääminen nyt vähän harmittaa, mutta oikeastihan Eino suoriutui ohjelmasta todella tyylikkäästi. Luokassamme oli viisi koirakkoa, ja päästiin HTM ohjelmamme kanssa kolmannelle sijalle! Palkinnoksi saadut herkut ja etenkin lelu olisi kelvannut Einolle siltä istumalta. 😀

HTM mölli kommentit tuomarilta Minna Kellomäki: Parille sopiva musiikki ja ohjelma. Olitte hyvännäköisiä kehässä. Hyvä, katkeamaton kontakti. Positioita riittävästi, varsinkin kun suuntia oli jo vaikeampiakin mukana. Tempon vaihto erinomainen ja todella selkeä. Laita siirtymässä koira töihin, älä tee työtä sen puolesta (älä nosta jalkoja vaan pyydä koira liikkumaan). Koreografia toimi hyvin tilankäytöllisesti ja myös liikkeiden sijoittelun puolesta. Upea ja näyttävä loppuliike, jonka ajoitus tänään onnistui erinomaisesti – juuri kuten pitää. Olette jo kisoihin valmis tekemisen puolesta! Onnea matkaan!

FS kilpailevien luokassa oli 10 osallistujaa, ja sen kehääntutustumisessa kävin vain itsekseni tekemässä ohjelman pariin otteeseen musiikin kanssa. Kokeilimme ihan kokonaan uutta aloitusta, jonka sijoittelua piti hetken aikaa miettiä. Liikkeiden sijoittelu tulee varmasti vielä elämään, sillä nyt meiltä jäi kokonaan yksi nurkka kehästä käyttämättä. Lämmitellessä tehtiin melkein kaikki liikkeet läpi, etenkin vadin kiertämistä ja sen päällä pyörimistä lämppäiltiin. Alkuasennossa ei ollut ongelmaa, ja pakittaessa huomasin että yksi käsky kerrallaan riittää, jos käskyä toistaa Eino alkaa pomppimaan ihmeellisesti, (kuten alla videolla tekee, vaikka sanoin kyllä vain yhden käskyn) mutta yhdellä käskyllä peruutus on siistin näköistä.

Ohjelma itsessään meni ihan kivasti, ei ihan Salon möllien veroisesti mutta paljon paremmin kuin mitä meillä on oikeissa kisoissa mennyt. Ei minkäänlaista ongelmaa kontaktin kanssa, paria vilkaisua yleisön suuntaan lukuunottamatta. Einolla tuntui oikeasti olevan hauskaa! Vähän siellä hypittiin päin, jätettiin kiertämättä ja muuta säätöä, mutta Einolla oli selvästi hyvä mieli ohjelman ajan ja teki töitä mielellään ihmettelemättä kummempia. Itselle jäi vähän “äh” fiilis sen kaiken sättäämisen vuoksi ja kun meidän niin varma loppuasentokaan ei onnistunut, mutta oikeasti tästä jäi hyvä fiilis ja fiilis on parempi joka kerta kun katson videon uudestaan. FS:n kanssa siis vain tarkkuutta tekemiseen ennen kisoja! Sijoille ei päästy, mutta olihan meillä iso luokka johon mahtui monta todella hyvää suoritusta! 🙂

FS ALO kommentit: Kiva, menevä ohjelma ja musiikki. Musiikin sydän-teema huomioitu hyvin. Asu erinomainen ja helman korkeus täydellinen koiralle (sopivan ylhäällä). Liikkeitä erittäin hyvä määrä, niiden suoritustäsmällisyys ja ajoitukset musiikkiin toimivat erinomaisesti. Joitain liikkeitä meni “pummiin” mutta vain vähän määrällisesti. Pidin ohjaajan liikkumisesta, sujuvaa ja vaivatonta. Loppuliike aivan herkku; herttainen ja hellää suhdetta kuvastava. Kuulutuksessa sanottu kontaktiongelma on havaittavissa. Koira vilkuilee yleisöä usein ja jää jopa katsomaan. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois kehästä. Lisää harjoitusta, toki oletan tuloksen jo näkyvänkin. Tarkista itse onko koira aina “käskyn alla” eli onko sillä koko ajan tiedossa mitä sen tulisi tehdä. Se kun teki HTM:ää isommalla intensiteetillä eli kontakti pysyi koko ajan.

Tuomarimme Minna Kellomäki kirjoitti todella pitkät kommentit, ja oli ihanan kattavasti ottanut eri osa-alueita huomioon! Minna kertoi FS palkintojenjaossa, että oli kirjoittanut omia mietteitä kuulutusten perusteella kuultuihin ongelmiin, eli meidän kohdalla tuohon kontaktiin. Ja oli kyllä todella hyvä huomio, että minun tulisi tarkistaa onko Eino käskyn alla koko ajan. Sillä ei kyllä taida olla! 😀 Useat siirtymät taitaa mennä ihan vain sillä, että sanon “mennään” ja juostaan vain paikasta toiseen.

Pakko myös kehua Einon käytöstä kisapaikalla. Tämä saa häkissä aina kongin jossa on jäädytetty tämän lihoja, joita saa jäädä jäystämään. Tämän avulla Eino on ollut ihan hiljaa häkissään koko viikonlopun, mutta etenkin Tampereella käytös oli todella hienoa. Lämmittely-alue oli myös todella suuri ja tilava, joten uskalsin pitää Einoa vapaana lämmittelyalueella. Treeneissä olen pitänyt Einoa vapaana nyt muutaman kuukauden ajan, mutta en ikinä vieraassa kisapaikassa niin, että vieraat koirat on vain muutaman metrin päässä. Otin vain häkistä ja Eino tulee siinä kontaktissa odottelemaan että mitä nyt tehdään. <3 Todella monet koirat myös rähisivät kisapaikalla, mutta Eino ei mennyt rähinöihin mukaan ja juuri ja juuri edes mitään inisi! Aamulla metsässä omistajalta karannut (tai näin oletan, koska hihna oli kiinni) russeli tuli meistä metrin päähän murisemaan Einolle, mutta Eino vain tuijotti russelia kunnes russeli palasi omistajansa luo. Toki sitten kun tilanne oli ohi ja lähdin liikkumaan, hajosi Einon pakka vähäsen kuten aina kun tämä on kiihtynyt, ja tulee jotain koiria vastaan. Russeliomistaja ei myöskään missään kohtaa pyytänyt anteeksi irti juoksevaa koiraansa, joka olisi ollut ihan asiallista, vaikka olisikin ollut vahinko…

Nyt vietetään Einon kanssa vapaapäivää, ja tämä viikko on muutenkin vähän rauhallisempi verrattuna edeltävään viikkoon. 🙂 Postauksen kuvat ovat jotain vanhempia arkistojen kätköistä!