• Erinomainen Eino

    Tänään kävimme pyörähtämässä Raision Elonäyttelyssä, ja jälleen saatiin tulla takaisin maanpinnalle sieltä pilvilinnoista. Tollereita oli ilmoitettu 23 kappaletta, tuomarina ruotsalainen Anne-Chaterine Edoff. Meillä meinasi tulla hieman kiire näyttelypaikalle, mutta oltiin lopulta ihan hyvään aikaan paikalla, 30min ennen kehän arvioitua alkamisaikaa. Sääksi oli myös luvattu pelkkää sadetta, ukkosta ja kylmää koko päiväksi, mutta aurinko siellä paistoi!

    Olimme ainoat luokassamme, joten ainakin luokkavoitto oli taattua, jee! Eino esiintyi todella hyvin kehässä, ja tämä taisi olla meidän paras esiintyminen koskaan! Seisotin tätä vapaasti, palkkasin vain vähän ja Eino antoi todella hyvin kopeloida itsensä sen jälkeen, kun tämä innoissaan juoksi tervehtimään tuomaria. Itsevarmuutta ollaan siis saatu Einolle, ja meidän kesän kehäkokemus näkyy myös esiintymisessä. Hieman saatiin noottia että Eino on pullukka, että ei tämä koira enää tästä kasva niin ei tarvitse ruokkia niin paljoa. Eino on kuitenkin ihan kapoinen poika aina ennen näyttelyitä, joten minusta tuntuu, että pelkkä lihapullien haju saa Einon turpoamaan. 😀

    Kuulin hieman arvotelusta, hyvää ylälinjaa muun muassa ja muuta positiivista. Sieltä sitten hetken poseerauksen jälkeen tuomari päätti, että Eino on ERIn ansainnut! Kun kehäsihteeri kuitenkin sitten kysyi annetaanko SA, tuomari sanoi, että ei. Hieman on menestys tainnut nousta hattuun, kun parin näyttelyn jälkeen olen suoraan menossa PU-kehään vaikka sen parin näyttelyn takaa ERI olisi ollut aivan todella hieno arvostelu. 🙂 Toisaalta tähän fiilikseen vaikuttaa myös se, että oli tylsää päästä esiintymään vain kerran. Jos meillä olisi ollut kilpailija, olisi esiintymiskertoja voinut olla jopa kolmet!

    Arvostelu oli kuitenkin todella kiva ja Einon näköinen (jos saatiin äitini kanssa tulkattua käsialasta oikein). Tuomari antoi tollereille yhteensä vain kaksi SA:ta, yksi urokselle ja yksi nartulle, joten kilpailu oli myös todella kovaa eikä se “pelkkä” ERI nyt oikeasti edes harmita, sillä ERIä ei myöskään kovasti jaeltu näyttelyssä! Nyt voidaan siis rauhassa laihduttaa Einoa Paraisten näyttelyihin. Tähän näyttelyiden väliin mahtuu paljon eri tapahtumia ja kisoja, rally-tokokisojen lisäksi ollaan osallistumassa koiratanssikisoihin Janakkalassa 24.8!

    Arvostelu Anne-Chaterine Edoff:
    Kraftfull, härlig maskulin välformat huvud med bra proportioner. Välburna öron (något stora). Korrekt överlinje, något avfallande kors. Bra bröstförhållande. Utmärkt benstomme. Knappa, men välfungerande vinklar. Rör sig utmärkt från sidan. Parallell rörelse. Bra päls med rejäl svansfana. Vackra tecken.

  • Toller Show 2018

    Lauantaina meillä oli Toller Show, joka on vuotuinen novascotiannoutajien erikoisnäyttely ja se järjestettiin tänä vuonna Harjavallassa. Lämmintä on riittänyt, joten näyttelytreenit ovat olleet vähissä ennen tätä koitosta! Kävimme perjantaina lyhyesti treenaamassa Moxyn, Jymyn ja Milon kanssa Maskussa, jonka jälkeen kävimme vielä nopeasti uimassa Einon kanssa kaksin. Porukalla olisi ollut liian suuri riski, että Eino väsyttää itsensä liikaa, joten mentiin ihan kaksin vain polskimaan. Perjantaina illalla menimme vielä Yläneelle, josta oli huomattavasti lyhyempi ajomatka Harjavaltaan kuin Turusta.

    Meidän kehän arvioitu alkamisaika oli 11, joten saavuimme Peksun ja Einon kanssa paikalle jo kympiltä. Lämpöä oli jo yli hellerajan siinä kohtaa, ja aika kauan virittelimmekin häkkiä Einolle sopivaksi. Kaikilta sivuilta blokattiin näkyvyys, että viileä ilma pysyy sisällä. Päälle laitettiin vielä avaruuspeitto, joka pitää viileän ilman sisällä ja lämpimän ilman ulkona häkistä. Häkin sisällä taas oli viilennysalusta ja jäädytettyjä vesipulloja jotka viilentävät sisäilmaa. Hetken aikaa kesti, että häkki viileni, mutta jo parin tunnin päästä häkki oli selkeästi monta astetta viileämpi kuin ulkoilma!

    Junnu-uroksia oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä 18 kappaletta, ollen suurin luokka koko näyttelyssä! Odotukset olivat siis aika matalalla, “kivaa jos saadaan ERI”, ja luokkasijoitus oli enemmän kuin mitä uskalsin toivoa. Tuomarina meillä oli hollantilainen tollerikasvattaja Chris Eelman, jolla oli todella tiukka linja junnu-luokassa ja tutki koirat tarkkaan ja huolellisesti. Tämä tarkoitti samalla sitä, että arvosteluissa kesti kauan ja odottelua tuli paljon odotettua enemmän. Einolla oli kuitenkin häkissä viileää ja kehän laidallakin oli varjoa niin, ettei paahtavassa auringossa tarvinnut seistä.

    Kun oli meidän vuoro mennä kehään, oli tuomari antanut meitä edeltäneelle 14. koiralle vain yhden ERIn (erinomainne), joten odotukset laskivat edelleen meidän astuessa kehään. Tuomari tuntui kuitenkin tykkäävän Einosta, ja Eino antoi myös kopeloida itsensä vaikka vähän tätä alkoikin jännittää vieraan ihmisen lähestyessä. Einon aristelu on jälleen hieman lisääntynyt, liekö pitkään jatkunut helle joka verottaa paljon Einon jaksamisesta vai mörköikä, sitä en tiedä. Eino jaksoi kuitenkin seistä upeasti vaikka ruohokenttä hohkasi kuumaa allamme, ja juoksi myös erittäin hyvin. Esiintyminen on ehdottomasti parantunut ja Eino myös nauttii siitä, tarkoittaahan näyttelyhihna aina superherkkuja! Yllätys oli kuitenkin suuri, kun tuomio meille sitten olikin ERI!! Hymyillen poistuttiin kehästä ja jäätiin odottamaan junnuluokan kilpailuluokkaa.

    Kilpailuluokassa oli kolme ERIn saanutta koiraa ja kaikki EHn (erittäin hyvä) saaneet koirat. Tuomari kulki useasti katsomassa kaikki läpi, pohti, juoksutti ja lopulta alkoi asettaa koiria palkintosijoille. 4. sijan sai EH:n saanut Irwlend Den Danel, 3. sijalle asetettiin Small Fetcher Onnekas Olli, ja lopulta tuomari asetti 2. sijalle koiran Aitoc’s Avon Gloria In Excelsis. Tämä tarkoitti, että Eino voitti kaikki muut 17 koiraa! En tiennyt miten päin olla, ja siinä onnellisena ja kiitollisena kättelin tuomaria, ja menimme 1. sijalle!! Tuomari jakoi vielä SAt (sertin arvoinen) jotka ovat menolippu PU-kehään (paras uros), ja ne jaettiin meille ja 2. sijan Excelle. Saimme JUK1 ja SA ruusukkeet kaiken lisäksi, ja hienoja ovatkin! JUK1 tarkoitti myös sitä, että pääsisimme kilpailemaan ROP-juniori tittelistä.

    Tämä tarkoitti myös sitä, että saisimme pitää jälkeläisluokan sillä Moxy oli saanut ERI SA, ja Einon sisarukset Nelma, Hilde ja Jymy saivat EH. Eino pääsi ennen PU-kehää häkkiin lepäämään, ja pitkä odottelu siitä tulikin. Sillä välin Moxy sai narttujen SERTin, ja Milo sijoitettiin valioissa kolmanneksi arvostelulla ERI SA! PU-kehässä oli lopulta 13 koiraa, Eino junnuluokan voittajana ensimmäisenä. Tuomari alkoi katsoa koiria läpi, ja sitten alkoi kätellä ihmisiä pois kehästä. Lopulta tuomari oli löytänyt urosten top-4 kärjen, ja me olimme yhä mukana porukassa! Tuomari katsoi vielä liikkeet juoksuttaen meitä ympäri, ja pareittain edestakaisin. Me saimme lopulta PU4 sijan, ja niin olimme 65 uroksen joukosta 4. paras!! Edellämme olivat ansaitusti paljon kehiä kiertäneet ja menestyksekkäät urokset, ja junnupoika Eino siellä osana tätä upeaa porukkaa.

    Kun kehäsihteeri alkoi kysellä sijoittuneilta kuka saa ottaa SERTin vastaan, alkoi jännittää uudelleen. Lopulta kun kaikki olivat sanoneet, että eivät saa ottaa SERTiä vastaan, tarkoitti se sitä, että Eino jo toisen SERTin, ja vielä tällaisesta valtavasta porukasta!! Kuvista saattaa nähdä millaisissa tunnelmissa siellä tuuletettiin palkintopaikalla ruusukkeen kera, ja kehän laidalta kuului myös hurrausta Sienna-Redin telttojen luota. Kauaa ei kuitenkaan ehtinyt tuuletella, sillä heti PU kehän jälkeen valittiin ROP-juniori. Ruusuke ja palkinnot siis jätettiin penkille kehän viereen, ja taas mentiin juoksemaan kehään!

    Emme olleet edes juosseet koko kierrosta, kun tuomari jo totesi päättäneensä voittajan, ja tämä käveli luoksemme ojentaen ROP-juniori ruusuketta!! Tästä hyvästä voitimme jälleen huiman määrän palkintoja, ruokaa ja leluja, herkkuja ja muuta tavaraa, upean vuolukivi-patsaan jossa on tolleri ja kiertopalkintoja! Ruusukkeita meillä oli viisi kappaletta, kaikki eri väreissä ja upeita. ROP-juniorikehän jälkeen Eino sai jälleen mennä lepäämään, sillä edessä oli vielä kasvattaja- ja jälkeläisryhmäkilpailut. Me Peksun kanssa siirtelimme Einon palkintosaalista autoon ja häkeille, ruusukkeet tietysti näkyville häkkiin.

    Odotellessa oli pariluokka, jossa kilpailivat Moxy & Jymy sekä Nelma & Hilde. Voittoa ei tullut kummallekaan, mutta Moxy & Jymy pääsivät ihan kärkikahinoihin! Eino oli aivan poikki kun tämän otin jälleen ulos häkistä kahta viimeistä kehää varten, eli ensin jälkeläisryhmään ja lopuksi vielä kasvattajaryhmään. Hienosti pieni poika jaksoi kuitenkin poseerata vielä sen verran, että meidät valittiin 3 jälkeläisryhmän joukosta parhaaksi! Kasvattajaluokassa oli yhteensä 9 osallistujaa, mutta kyllä Sienna-Red vain sieltäkin nostettiin voittajiksi!! Tuomarin oli todella vaikuttunut siitä, että kaikki koirat olivat eri yhdistelmistä sanoen kasvattajan voivan olla todella ylpeä kasvatustyöstään. Kasvattajaryhmässä oli Milo, Eino, Noomi ja Moxy. Väsymys näkyi joka koirassa ja kuvista näki, etteivät koirat enää jaksaneet seistä paikallaan, mutta päivä oli ollut todella pitkä.

    Eino jaksoi poseerata vielä lopuksi häkin luona ruusukkeiden kanssa urheasti. Päivän saldo oli lopulta: ERI JUK1 PU4 SERT ROP-juniori, ja Eino oli mukana voittamassa tittelit BIS-jälkeläisryhmä ja BIS-kasvattaja.

    Arvostelu Chris Eelman:
    14 months, lovely head, good eyes, lacking tiny bit under the eyes, muzzle a bit round. Good neck, straight back. Well angulated, good coat, well developed body. Tiny bit long in loin. Nice color, good coat. Good mover.

  • Einon ensimmäiset viralliset näyttelyt

    Olimme ilmoittautuneet Auran ryhmänäyttelyyn kuukausi sitten, ja nyt edeltävänä viikonloppuna ne vihdoin olivat! Harjoittelimme seisomista ja juoksua koko edeltävän viikon ajan iltalenkeillä kun oli jo viileää, ja selkeää edistystä tapahtui viikon aikana. Eino oppi vihdoin sanan ”seiso”, ennen se on ollut todella epävarma mutta nyt Eino tarjoaa sitä ensimmäisenä, eikä esimerkiksi heittäydy kyljelleen…

    Edeltävänä iltana Eino pääsi pesulle, vaikka se Einon ilmeestä päätellen oli enemminkin rankaisu kuin mitenkään positiivinen asia. Einolla on ollut myös hieman ”ongelmaa” kurittomien selkäkarvojen kanssa, jotka tahtovat nousta vastoin minun tahtoani sojottamaan vastakarvaan eli joko pystysuoraan ylös tai ne kaareutuvat aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin niiden kuuluisi mennä. Koko illan harjailin selkäkarvat aina oikeaan suuntaan kun yrittivät nousta väärään suuntaan, ja se onnistuikin lopulta ja Einon selkäkarvat menivät kauniisti selkää pitkin!

    Matka Auraan taittui nopeasti, ja lopulta päästiin näyttelypaikalle jonka löysi kyllä helposti. Olimme Einon kanssa kahdestaan liikkeellä, Peksu ei ollut tullut mukaan, mutta äitini tulisi kyllä myöhemmin kannustamaan meitä ja toimimaan kehätyttönäni. Kävin ilmoittamassa Einon, ja sitten menin hakemaan häkkiä. Kun olin saanut laitettua kaikki tavarat paikalleen, otin Einon hieman pyörähtämään tyhjällä asfalttialueella joka edessämme oli. Olimme kultaistennoutajien jälkeen, ja siinä kohtaa oli enää reilu kymmenen koiraa meidän vuoroomme. Äiti saapuikin sopivasti jännittämään kanssani hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja antamaan vinkkejä, miten Eino kannattaa esittää. Päädyimme lopulta siihen, että esitän siten, miten Eino parhaiten paikallaan pysyy ja seisoo hyvin, ei lähdetä vielä näissä näyttelyissä kikkailemaan.

    Benita oli myös paikalla Neelan kanssa, jota en ole nähnyt sitten pikkupennun kuin kuvissa, ja kaunis nuori neitonen tästä onkin kasvanut! Neelan veli Cisco oli myös paikalla ja oli junioriluokassa meidän kanssa. Junioriluokassa oli myös kolmas uros, Peikkolinnan Suurin Voitto. Me olimme luokassa viimeiset, järjestyksen määräytyessä aakkosjärjestyksessä ja Sienna-Red Sirocco ei ole ihan alkupäässä. 🙂 Ensimmäinen pyörähdys kehässä meni hyvin,  ja sitten menimme laidalle odottelemaan meidän arvosteluvuoroamme.

    Eino antoi kopeloida itsensä hyvin, ja seisoi hyvin. Sitten sieltä tuotiin mittakeppi, jonka kanssa tuomarit voivat mitata koirat jotka näyttävät liian pieniltä tai liian suurilta rotumääritelmään nähden, mutta voivat myös mitata kaikki koirat näin halutessaan. En kuitenkaan ollut osannut ajatella, että Eino kun on tällainen isompi poika, tämä saatetaan oikeasti mitata vaikka Eino ei korkeutensa kanssa mene ylärajan yli. Ne pari minuuttia kun Einoa yritettiin mitata oli kyllä sellainen pohjanoteeraus, Einon mennessä aivan tolaltaan eikä pysynyt lainkaan paikallaan edes sitä pientä hetkeä, että tämä oltaisiin saatu mitattua. Tuomarimme Tiina Illukka vain mitatessa totesi, että tätä kannattaa harjoitella.

    Lopulta tuomari lopetti yrittämisen, eikä korkeutta saatu otettua ylös. Kun katsahdin tuomarinpöytään, Illukka huikkasi ”ihan hyvä” myötätuntoisen näköisellä hymyllä, ja olin aivan varma että lappuun ruksattiin juuri EVA, Ei Voi Arvostella, joka tarkoittaa että meidän näyttelyt olisivat päättyneet siihen. Tuomari näytti meille kuitenkin, että juoskaa ympäri, ja ajattelin että tämä vain haluaa antaa meille arvostelun vaikka tulosta ei saadakaan. Siinä sitten juostiin ympäri ja edestakaisin tuomarin pyynnöstä, ja sitten taas seistiin tuomarin pöydän edessä. Eino seisoi kyllä hyvin, ja olin ylpeä että tämä pelottavasta tikusta huolimatta uskalsi pöydän läheisyyteen vaikka hieman huolestuneena kurkkasikin pöydän suuntaan. Eino kun on hieman pehmeä mieleltään. Tässä olisi voinut käydä kuten Turun näyttelyssä että tämä ei suostu lainkaan seisomaan paikallaan vaan menee epävarmaksi, kun jotain hieman pelottavaa tapahtuu.

    Sieltä kuitenkin kajahti ilmoille ERINOMAINEN, eli paras arvostelu mitä siinä kohtaa voitiin saada! Häkeltyneenä kävelin ulos kehästä, kun meidät sitten huudettiin takaisin junioriluokan kilpailuluokkaan jossa juniorit vielä laitetaan järjestykseen. Me menimme ensimmäisiksi, sillä Eino oli saanut ERIn kun kilpakumppanit olivat saaneet EHn (erittäin hyvä). Taas juostiin ympäri kehää, ja meidät osoitettiin ensimmäiselle paikalle. Saatiin vielä siinä kohtaa SA, eli sertin arvoinen! Odotukseni päivälle olivat olleet ERI tai EH, mutta nyt saimme yhtäkkiä menolipun Paras Uros -kehään jossa pääsimme mittelemään sertistä!

    Kun loput urokset oli arvosteltu, menimme PU-kehään jossa meillä oli yksi kilpakumppani käyttöluokasta,upean näköinen Kitimat Trent Harmon. Kehän kiertämisen jälkeen meidät käteltiin ykkössijalle, ja sen lisäksi että Eino oli näyttelyn paras uros, tälle myönnettiin serti! En tiennyt miten päin olisin oikein ollut siinä kohtaa, se tuntui vaan niin uskomattomalle että minun pieni junnuni oli juuri päihittänyt kaikki muut pojat näyttelyssä! PU1 sija tarkoitti myös sitä, että pääsisimme kilpailemaan ROP tittelistä, eli rotunsa paras. Tämän tittelin kilpailuun otetaan paras uros ja paras narttu. Olisimme siis vähintään VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras!

    Kun nartut oli arvosteltu, ja kilpakumppaniksi saimme upean Hedera’s Red Fire Brilliant nartun, oli voittaja jo selvillä. Mentiin kuitenkin pitämään kehään hauskaa, ja Eino esiintyi edelleen upeasti. Kokematon ja hieman jo väsähtänyt Eino sai VSP ruusukkeen, jonka otimme kiitollisena vastaan. Otimme vielä ROP ja VSP poseerauskuvan, ja juuri ennen niiden ottoa Eino tajusi olevansa naisseurassa. Vinkumisesta ja kiskomisesta huolimatta saatiin hyvä kuva, mistä näkee kyllä selkeästi kenessä Einon ajatukset oikein ovat!

    Otimme vielä omat poseerauskuvat pokaalin ja molempien ruusukkeiden kanssa, kunhan saimme äitini kanssa kerättyä itsemme Einon menestyksestä. Oli myös ihana huomata kuinka onnellisia toisten puolesta tolleri-porukassa oikein ollaan, sillä saimme todella paljon onnitteluja ja Eino sai kehuja ulkomuodostaan! Ja tämän kokemuksen myötä katson Einoa myös aivan eri tavalla, näen siinä paljon aikuisemman ja näyttävämmän koiran kun ennen Eino on ollut mielestäni vielä keskeneräinen eikä huimaa menestystä sitä varten kannata edes odottaa. Nämä tulokset ylittivät siis odotukseni moninkertaisesti!

    Arvostelumme:
    Erinomainen tyyppi ja koko. Oikeat mittasuhteet. Kaunis urosmainen pää. Hieman raskaat korvat. Hyvät kulmaukset ja luusto. Liikkuu pitkällä sivuaskeleella. Runko saa vielä tiivistyä.