• Ensimmäiset koiratanssikilpailut!

    Lähdimme äitini kanssa ajamaan kohti Janakkalaa kello 15:30 perjantaina. Kilpailuiden oli määrä alkaa kello 17, ja meidän luokan arvioitu alkamisaika oli 18:30, joten matkustusaikaa oli oikein mainiosti. Tämä sopi oikein hyvin, sillä hieman ennen Loimaata tajusin, että meidän vati puuttuu. Vati, joka on osana noin puolta koreografiasta. Eipä siinä mitään, pysähdyttiin Loimaan cittariin ostamaan uusi ja matka jatkui!

    Kisapaikka oli hienosti koristeltu keskiajan tyyliin, ja väliaikamusiikkina soi keskiaikaista musiikkia. Tunnelma oli rauhallinen, ja Einon satunnainen haukkuminen häkistä kuului hallissa hieman turhan hyvin… Emme kyllä ole olleet hallissa pitkään aikaan, joten voi olla että se oli hieman liian jännää pienelle noutajalle. Eino teki kuitenkin todella hyvää työtä lämpätessä, totteli tarkasti ja innokkaasti. Meidän kehääntutustuminen oli samaan aikaan kun HTM-kilpailun palkintojenjako, ja kun olin ensin käynyt itse tanssahtelemassa ohjelman pariin otteeseen läpi, kävin hakemassa Einon. Kehään ei saa ottaa nameja, joten lelun varassa oltiin, joka ei ole lainkaan yhtä hyvä palkka kuin namit.

    Nameja oltaisiin kuitenkin tarvittu, kun Eino bongasi kultaisennoutajan hännän aidan alta, ja alkoi haukkumaan sitä koko sielunsa voimin. Sitten yhtäkkiä kaikki liike aidan takana oli pelottavaa ja kaikelle piti haukkua. Lelun vinguttelu ei auttanut lainkaan, Eino oli vahtimoodissaan ja pelottavat asiat piti ajaa pois. Lähdettiin siitä sitten kehästä, ja jännityksellä sai jäädä pohtimaan mahtaako Eino muistaa pelottavat irtohännät vielä kun meidän vuoromme on kilpailla.

    Niin sitten koitti meidän vuoromme astua kehään, ja Einon keskittyminen meni heti aitaan. Noh, siitä sitten Eino tuli luokseni, kunnes tajusi vadin keskellä aluetta ja lähti kiertämään sitä. Pöljä poika. 😀 Sitten sain Einon asetettua alkuasentoon, istumaan vähän matkan päähän itsestäni ohjelmamme alkaessa kaukokäskyillä. Paljoa en muista ohjelmastamme, mutta se tuntui hyvin sekavalle kokonaisuudelle.

    Eino hämmentyi heti alussa kun musiikki alkoi soida tämän takana, emme lopulta saaneet puoltakaan aiotusta ohjelmasta tehtyä, ja Eino oli vähän hitaampi kuin tavallisesti ja sen vuoksi piti vähän improvisoida alun pujotteluissa ja Eino myös päätti tehdä itsenäisesti maahanmenon ja jumahtaa siihen, jolloin piti myös hieman improvisoida. Tämän lisäksi kehän sisäänmenoaukon ohi (n. 4 metriä leveä) meni juuri meidän ohjelman aikana ohi ihmisiä ja koira, vaikka aikaa ennen ja jälkeen olisi ollut vaikka kuinka. Lopussa en edes tajunnut musiikkimme loppuvan ihan kohta, ja lopetuksemme meni yli musiikin. Ohjelmamme on nähtävissä täältä.

    Kun kuitenkin katsoin esitystämme jälkikäteen, ei se ollut lainkaan niin paha kuin miltä se kehässä oli tuntunut. Eino oli tehnyt epävarmuudesta huolimatta tosi hyvin töitä, ja kun tuntui että Eino oli puolet ohjelmasta paikallaan, oli tämä oikeasti vain pari kertaa sekunniksi jäätynyt tuijottamaan ulkopuolelle. Tajusin myös vasta jälkikäteen, että Eino ei oikeasti karannut kehästä tai haukkunut kertaakaan, vaikka koiria meni ihan kehän vierestä. Einosta sai siis todella olla ylpeä, ja tästä oli hyvä aloittaa meidän tanssiura. Pisteitäkin saimme huimat 153,34, joista olin todella onnellinen ohjelman suoritukseen nähden! Saimme paljon kannustavia kommentteja tuomareilta Hannele Parviainen, Mari Väänänen ja Mari Owsley. Sijoituksemme oli luokassa neljäs, neljästä osallistujasta.

    Kotimatka sujui hyvin, ja olin kotona 23 jälkeen. Pitkän päivän päätteeksi tuntui kuitenkin aivan järkevälle vielä valvoa yli kahdentoista, jotta voin ilmoittautua rally-tokokilpailuihin kuukauden päästä, vaikka herätys seuraavalle aamulle oli kuudelta..