Meillä oli viime keskiviikkona aivan mahtavat taipparitreenit, en tiedä auttoiko viikon tauko noutojutuista vai muuten oli vaan parempi päivä, mutta hienoa se oli joka tapauksessa. Alun tottelevaisuusosiossa me kiertelimme kauempana ja teimme omia rally-juttuja, jotta Einolla ei kiehahtaisi yli tuo touhu jälleen. Hieman ääntä pääsi, mutta muuten saatiin hillittyä meno. Osallistuimme tottikseen itse toki myös aina kun vuoro oli, ja se oli aina välillä ihan onnistunutta myös.

Olimme ruohokentällä, jossa oli ilmeisen paljon hajuja, sillä Einon pää ei meinannut pysyä ylhäällä ruohikosta. Niin sitten kävi, (ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, ainakin treeneissä) että luoksetulossa Eino kyllä pysyi paikallaan kutsuun asti, mutta ampaisi sitten ohitseni ja kirmaili takanani ruohikossa. Sain Einon hyvin kyllä siitä kiinni eikä Eino karannut toisten koirien luokse, mutta hieman hämmentynyt olin tästä tempauksesta. Vähän ajan päästä Eino saikin mennä autoon jäähdyttelemään, ja takaluukusta seurasimme muiden treeniä, ja palkkasin aina kun joku puhalsi pilliin. Joskus jos saan aikaiseksi hommata pillin, on se ainakin yhdistetty johonkin kivaan. Näin sain myös Einon lopettamaan pillistä innostumisen ja koiran kierrokset pysyivät alhaalla.

Pienen tauon jälkeen Eino pääsi takaisin töihin. Saimme avuksemme Markku Kastepohjan, jonka kanssa teimme ensin välinoutoa (koira istumaan, damin pudotus, jatkan matkaa –> koira kutsutaan luokse ja nappaa damin matkalla luokse). Muistin vasta parin noudon jälkeen olla olematta kohti Einoa, mutta siitä huolimatta oli pientä jäystämistä. Eino kiihtyi dameista hyvin nopeasti, mutta tästä huolimatta teimme Einolle hakuruudun, jota olemme harjoitelleet itseksemme.

Dameja oli hakuruudussa yhteensä kuusi kappaletta. Damit oli asetettu niin, että Eino piti lähettää noutoon myötätuuleen jolloin Einon on mentävä damin toiselle puolelle saadakseen vainun. Tässä maastossa ei kuitenkaan ollut valitettavasti mahdollisuutta tehdä noutoja toiseen suuntaan, niin näillä mentiin. Markku teki hakuruudun, ja kun oli aika mennä metsään, Eino kiskoi minkä jaloistaan pääsi. Jos joskus nomea innostumme tekemään, täytyy vähän treenata myös sitä malttia, mutta nyt en lähtenyt hillitsemään menoa ettei tulisi myöskään turhautumista. Osa dameista oli kauempana, osa aivan lähellä. Kaikki damit oli heitetty leveämmältä ruohopolulta metsikköön tai puiden alle. Eino ei hakuruudussa ole hakenut aiemmin näin pitkiltä matkoilta dameja, saati niin, että ne olisi heitetty eikä viety paikalleen. Tällöin Einon on oikeasti etsittävä damia, eikä voi haistella ihmisen jälkiä pitkin damille.

Eino lähti todella innokkaasti juoksemaan ja etsimään dameja, naama oli maassa ja häntä viukui korkealla ilmassa. Tämä totteli todella hyvin “ei sinne” käskyä kun suunta oli väärä, ja tuli luokse jotta pystyin lähettämään uudestaan. Vaikka ensimmäisen damin löytymisessä kesti hetken aikaa, ei into loppunut kertaakaan kesken. Lopulta kun ensimmäinen dami löytyi, tämä ampaisi luokseni ilman damin pureskelua! Kehut ja ruokapalkka otettiin vähän nihkeästi vastaan, mutta damista luovuttiin ja Eino saatiin lähetettyä seuraavaan noutoon. Sieltä damit alkoivat tulla yksi kerrallaan innokkaan etsimisen seurauksena, ja Eino toi muun muassa toisen kauimpana olleista dameista. Damien myötä myös palkka alkoi kiinnostaa ja dameista luopuminen ei ollut enää lainkaan ongelma.

Eino sai hakea neljä damia kuudesta. Siinä alkoi kestää hieman liian kauan, että Eino löysi dameja jolloin onnistumisessa kesti kauemmin. Einon mahtavaa innokkuutta en missään nimessä halua lannistaa! Lisäksi tämä oli jo tehnyt niin mahtavaa työtä, parempaa kuin koskaan ennen, joten en halunnut enää koetella onneani josko hyvä työskentely jatkuu tai ei. Suu ei käynyt noutojen aikana kuin vähän, lähinnä asennon korjaamista mutta ei lainkaan rikkomista. Koko treenin ajan Eino toimi loistavasti käskyjen alla, ei karannut noutoihin ja tuli luokse kun niin sanoin. Taas kerran tuosta pienestä koirasta sai olla ylpeä!

• Tässä ohje jonka saimme kanijäljen treenaamiseen. Tämä on lähinnä tarkoitettu “omiksi muistiinpanoiksi”, jonka pohjalta tullaan Einon kanssa kanijälkeä treenaamaan. 🙂
  • Kania vedetään narun päässä, koira saa ottaa kiinni ja jahdata kania, jotta koiralle saadaan kani kiinnostavaksi, siihen kosketaan ja otetaan kiinni. Tämän jälkeen kani voidaan heittää, jolloin koira päästetään noutoon, ja saadaan tarttuminen ja koira kantamaan kania.
  • Toisessa vaiheessa koira saa seurata kanin raahausta n. 20 metrin matkan (kuten 1. vaiheessa), jonka jälkeen ohjaaja kääntyy koiran kanssa takaisin lähtöpaikkaan ja kanijäljen vetäjä jatkaa matkaa. Kun kani on viety jäljen päähän ja jäljen vetäjä on poistunut paikalta eri reittiä sotkematta jälkiä, koira lähetetään hakemaan kani “jälki” käskyllä. Koska koira on jo aiemmin ottanut kanin suuhunsa, voi tältä odottaa kanin tuontia jäljen päästä. Matkaa voi sitten pidentää kun tämä onnistuu, ja voidaan jättää väliin alun kanin seuraaminen mutta kuitenkin niin, että koira näkee kanin lähtevän.
  • Viimeiseksi voidaan alkaa tehdä taipparinoutoa sokkona eli ei motivoituna niin, että koira ei näe jäljen vetoa, ja tässäkin vaihdellaan tuulen suunnan ja jäljen pituuden kanssa.