Tässä on taas pitkä päivitysväli, ja tässä välissä on tapahtunut hurjasti kaikkea siistiä! Oli koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus Lempäälässä, siitä viikon päästä oltiin kouluttautumassa Einon kanssa Leena Inkilän koulutuksessa Akaalla ja viime lauantai vietettiin tutussa kotihallissa Jaana Karppisen rally-toko koulutuksessa. Olen saanut ihan hirvittävästi neuvoja ja apua näistä koulutuksista koiratanssiin ja rally-tokoon, etten edes lähde yrittämään tämän kaiken uuden tiedon purkamista. Mutta käyn nyt nopeasti läpi nämä silti ja kerron asiat, jotka jäivät mieleen näistä koulutuksista. 🙂

Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus järjestettiin tosiaan Lempäälässä. Kurssin veti Johanna Saariluoma. Lauantai käsitteli koreografiaa, ja sen eri osa-alueita. Pidin erityisesti siitä, että tässä jatkokoulutuksessa keskityttiin etenkin VOI-luokan koirakoihin, kun taas aiempi koulutusohjaajakurssi keskittyi enemmän ALO-luokan koirakoihin. Sunnuntai alkoi eläinfysioterapeutti Marika Ruottisen luennolla, josta sai paljon uutta mielenkiintoista tietoa koirien fysiikasta, sekä siitä miten koiriin vaikuttaa eri liikkeet. Moni asia oli kyllä jo tuttua, mutta parissa kohtaa piti hieman tsempata itseään “Einosta tuli ihan hyvä kaikesta huolimatta..” ajatusten kanssa, ettei luento olisi mennyt ihan itsensä soimaamiseksi. 😀 Mutta nyt ainakin seuraavan koiran kanssa tiedän, miten asiat oikeasti kuuluu tehdä.. Loppupäivä keskusteltiin koiratanssin arvostelusta, johon oli hyvä saada hieman uusia näkökulmia ja ajatuksia. Johannalla oli 6kk vanha tervueren pentu Vesta seuraamassa luentoa, ja tauoilla piti hieman käydä rapsuttelemassa tätä.. 🙂

Leena Inkilän koulutuksessa meillä oli yhteensä 60min aika, mutta olin pyytänyt sen jakamista kahteen, sillä Einon jaksaminen on kovin rajallista. Lähdimme työstämään kehäänmenoja sellaisiksi, että heti alusta asti Eino on työmoodissa eikä haahuile ylimääräisiä tai Einon ei tarvitse arpoa ollaanko nyt töissä vai ei. Emme vielä saaneet tehtyä pitkää pätkää, mutta siitä ensimmäisestä kahdesta metristä kaikki lähteekin. Ja ne ensimmäiset kaksi metriä kohti kehää Eino teki huipulla vireellä. 🙂 Toisella puoliskolla tehtiin alkuun samaa harjoitusta, jonka jälkeen tehtiin hieman palkattomuustreeniä. Treenin perusteella Einolla ei kyllä ole ongelmaa olla ilman palkkaa, mutta musiikki hieman hämmensi tätä ja vire laski sen myötä. Ja musiikki ei ollut meidän musiikki, vaan ihan muu. Sain myös vinkkejä haisteluun, että tätä lähdettäisiin työstämään ihan tavan lenkeillä kotona. Kutsumista pois hajuilta, ja jos on liian vaikeaa, voi kokeilla “jo haisteltujen” hajujen kanssa josko olisi helpompaa. Ylipäätään ajatusta luopumista ja siitä, että luopuminen ei ole maailman loppu vaan tarkoittaa bileitä omistajan kanssa superpalkkojen kanssa. Matolta lähtöä kehään ollaan nyt tehty myös kotona, ja uskon, että tästä saadaan ratkaisu meidän haahuiluongelmiin myös rally-tokossa. 🙂

Jaana Karppiselta saatiin vasempaan seuruuseen (meidän ikuinen murheenkryyni :D) vinkkejä. Ja vastaus oli ihan yksinkertainen: tee sitä, mikä tuntuu epämukavalta ja vaikealta. Olen huomaamattani vähän vältellyt vasemmassa seuruussa pitkiä eteenpäin meneviä pätkiä, koska ne ei suju. Toistan myös paljon seuraa-käskyä, jolloin Einolle ei ole muodostunut sellaista ajatusta seuruusta, että tätä tehdään nyt kunnes toisin käsketään. Muistuttelen siis liikaa tehtävästä. Ja sitten sinne seuruun loppuun voi laittaa näitä Einolle kivempia ja selkeämpiä juttuja, kuten sivuaskeleet.

SM-kisoja ajatellen ollaan hieman treenailtu ja käyty läpi juttuja treenien ohella. Pilasin meidän vasemman seuruun peruutuksen astumalla Einon tassun päälle tämän poikittaessa pahasti peruutuksessa selkäni taakse, ja saatiin kerrasta korjattua se poikittaminen! Ainut vain, että nyt Eino poikittaa 45 asteen kulmassa ulospäin ja hypähtää siihen heti, kun peruutus alkaa. Korjaa kyllä nopeasti oikeaan paikkaan, ja vaikka saatiinkin tehtyä nopeita korjauksia superpalkoilla peruutukseen, se jää nyt pois meidän kisaohjelmasta. Eipä sitä ollut viime kisoissakaan, niin ei sitä ehkä tähän nyt kaivata. Siihen on nyt yhdistynyt väärä mielentila, jota en todellakaan halua loppuohjelmaan, joten jätetään suosiolla pois. Siihen kohtaan on jo uusi idea. 🙂 On kyllä jotenkin niin tyypillistä, että muutama päivä ennen kisoja tapahtuu jotain tällaista. Mutta tästä opittiin, että ei peruutella toppatakissa, josta ei näe tarpeeksi ajoissa, että koira pujahtaa selän taakse.. 😀

Nyt vietetään pari rauhallista päivää, ja lauantaina aamulla kuuden aikaan suunnataan auton nokka kohti Tamperetta. Eino käytiin tänään hieromassa, avattiin ne muutamat jumit sieltä häiritsemästä lauantain kisasuoritusta. Eipä sillä, että odotukset olisi kovin korkealla. Meidän pääasiallinen tarkoitus on mennä pitämään hauskaa, nauttia arvokisatunnelmasta ja edustaa ainoana tollerikoirakkona kisakehässä. Tuloksista en jaksa murehtia, sillä Eino on ollut niin haahuileva viime aikoina ja positiot tuntuu hajoavan käsiin. Lisäksi HTM kisataan FS:n jälkeen, joten eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen meillä on noin kuuden tunnin odottelu ennen kuin meidän luokka edes alkaa. Siitä tulee meille ihmisillekin pitkä päivä, enkä todellakaan tiedä miten Eino tulee reagoimaan näin pitkään odotukseen. Mutta lauantaina se selviää. 🙂