-
Koiratanssin avoin luokka korkattu!
Viime aikoina minulla on ollut hirveän vähän aikaa päivitellä blogia, mutta syy sille on onneksi positiivinen. Olen nimittäin vihdoin saanut gradua etenemään, se kun roikkui koko kevään minusta riippumattomista syistä. Nyt olen voinut vihdoin työskennellä sen parissa, mutta se tietty vie aikaa muun muassa blogiin kirjoittelusta. 🙂 Emme ole juuri treenailleet, ennen viikonlopun kisoja kävimme kerran Anniinan ja Kaikun kanssa Kaarinassa ruohopellolla treenaamassa aivan surkealla menestyksellä. En saanut mitään kontaktia Einoon, millään keinoin, vaan ympäristö veti puoleensa ihan mahdottomasti. Tein sitten meidän AVO ohjelmaa läpi Eino huutaen harmiaan autossa. 😀 Minulla oli todella paljon vaikeuksia oppia muistamaan meidän AVO ohjelmaa, vaikka tein sitä ihan tajuttoman monta kertaa läpi. En vain muistanut missä kohtaa vaihdetaan positiot, ja olin jatkuvasti myöhässä. Lopulta opin sen kuitenkin ihan hyvin ja sain suunnat toimimaan, mutta se vaati sen, että tanssin sen itsekseni läpi noin 30 kertaa, jos riittääkään. Oman koulutuksen jälkeen olen jäänyt yksikseni hallille tanssimaan kappaletta läpi repeatilla, ja joku 30min on näissä yksintansseissa mennyt.
Olen myös treenannut viikonlopun möllitaippareita varten, jotta saataisiin edes jotain onnistumisia aikaan. Olen jo pyytänyt joitain järjestelyjä, eli Eino saa nähdä veneen ennen kuin se menee veteen, ja otetaan meidän oma “kanidami” mukaan, eli pikkukani sukat päällään, jäljelle. Eino kun ei ole vielä koskenutkaan isoon kaniin ilman kangasta päällä, mutta tuon pikkukanin kanssa olemme saaneet monta onnistunutta noutoa. Viimeksi tänään, Eino jäi haistelemaan kania (etenkin päätä, mistä ei ole aiemmin päässyt millään yli!), mutta kutsuin luokse ja lähetin heti takaisin kanille “hae” käskyllä, niin sieltä se nousi vallan upeasti. <3 Ollaan myös tehty variksella, mutta sen kanssa ei ole ollut ihan yhtä menestyksekästä. Tänään saatiin kuitenkin pienten vippasteluiden jälkeen onnistunut nouto, Eino haki sulan variksen ja toi sen ehkä 10-15 metrin matkalta minulle jalkoihin. Einoa on kovasti ällöttänyt sulanut varis, niin tuo oli todella iso onnistuminen ja kierrettiin lenkki loppuun todella hyvällä fiiliksellä. Hitaasti alan oppimaan myös pitää ne toistot minimissä, nytkin tuo viimeinen nouto oli ihan siinä rajalla kannattiko vaiko ei, mutta Eino toi variksen upeasti, niin tätä ei tarvinnut katua. 🙂 Nyt kaiken pitäisi olla ainakin ihan ok mallilla lauantain möllitaippareita varten! Toki mitään läpipääsyä ei mennä edes hakemaan, vaan jos edes jonkin asteinen onnistuminen saataisiin joka rastilta (vaikka edes hyvä luoksetulo pillillä), niin voitaisiin olla ylpeitä itsestämme.
Lauantaina meillä oli koiratanssin avoimet kilpailut, ja mitkä kilpailut ne olivatkaan! Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, liiankin aikaisin näin jälkikäteen ajateltuna. Käytin Einoa pari kertaa ulkona kävelyllä ja otin pari kertaa lämmittelemään hallin puolelle. Eino kun ei ole ollut hallissa yli kuukauteen, ja takaraivossa painoi keskiviikon edelleen erittäin epäonnistuneet ulkotreenit. Eino ehti kuitenkin kiehahtaa ja väsähtää ihan liikaa ennen meidän vuoroamme, jonka tunnistaa siitä, että kun tämän laittaa häkkiin, alkaa haukkuminen. Päätin myös ottaa Einon kehääntutustumiseen katsastamaan paikan, mutta senkin olisin voinut jättää tekemättä. Lisäksi muistin, että ennen meitä olisi ollut vain kaksi koirakkoa, mutta olikin kolme, ja siinäkin Eino joutui olemaan ihan liian kauan keskittyneenä ihmisiin ja toisiin koiriin. Kun meidän vuoromme olisi seuraavana, tehtiin Einon kanssa vireennostojuttuja, joilla sain Einon todella hyvään vireeseen. Tavoitteena kun oli saada Eino tekemään hyvällä fiiliksellä ohjelma läpi. Olemme niin monet ohjelmat vain haistelleet läpi, että halusin nyt lähinnä onnistua ilman haisteluita, ihan sama jos positiot pettävät.
Eino yllätti kuitenkin niin mahtavasti. Tämän koko olemus tuntui lässähtävän kehässä, ja meidän alkuasennon hakeminen meni sitten haisteluksi. Päätin sitten startata suoraan seisoen, vaikka meidän piti nousta yhdessä lattialta. Mutta vaikka Eino olikin vähän hidas ja oli selvästi henkisesti jo aivan poikki, tämä jatkoi! Eino teki niin kauniisti sen oman parhaansa ja todella tsemppasi itsensä läpi ohjelman, että vaikka siellä olikin muutama todella huono kohta, niin positiot todella pitivät, Eino ei haistellut, ja huomio karkasi vain paristi.. Se oli tuohon väsymystasoon nähden aivan huikea saavutus. Meillä oli todella hienoja suunnitelmia positioiden vaihdoille, mutta niitä esitellään sitten myöhemmin lisää. 🙂 Pisteitä kertyi nimittäin upeat 162,33p ja saimme myös kunniamaininnan, joka tarkoittaa, että me menemme seuraavaksi voittajaluokkaan! <3 Sijoillekin päästiin, luokan kahdesta osallistujasta olimme toisena! 😀 Meillä oli nyt joku kantava voima siellä taustalla puskemassa eteenpäin, että vaikka olosuhteet eivät olleet todellakaan edulliset, Eino pystyi silti suoriutumaan ja pääsimme näyttämään meidän hienoja positioita.
Mari Väänänen
Tekninen: 43 + 40 / Taiteellisuus: 40 + 41 = 164
Monipuolisia positioita. Koiralla paljon osaamista, pieniä haparointeja välillä. Varsinkin vaihtoihin lisää varmuutta. Ohjaaja liikkuu kauniisti.Nadja Böckerman
Tekninen: 42 + 40 / Taiteellisuus: 38 + 41 = 161
Teknisesti taitava koira! Muutamia kontaktikathoja jotka vaikuttivat hieman sujuvuuteen. Ohjaaja auttoi koiraa hienosti vaikeissa tilanteissa. Pientä tarkkuutta kokonaisuuteen niin hyvä tulee. =)Mirja Ovitz
Tekninen: 40 + 40 / Taiteellisuus: 42 + 40 = 162Teknisesti Eino onkin jo todella taitava, meillä on lähes jokaisessa osaamassamme positiossa kaikki suunnat hallussa. Nyt olen muotoillut parin päivän ajan uutta voittajaluokan ohjelmaamme. Musiikki on ollut tiedossa jo muutaman kuukauden ajan, mutta koreografia muotoitui vasta pari päivää sitten. On hauskaa, miten minulla on nyt jo paljon varmempi olo sen suhteen kuin AVO ohjelmallamme. Muistan sen ihan eri tavalla, ja osaan jo soveltaakin siihen asioita jos ei mennyt ihan nappiin. Vielä on paljon hakemista kehänkäytön kanssa sekä omassa liikkumisessa, mutta runko on valmis, ja kunhan Eino saadaan hallille treenaamaan taas, niin voi alkaa harjoittelemaan meidän uutta koreota myös Einon kanssa! Olen lähtenyt nyt taas työstämään 7. positiota, joka on lähtenyt ihan kivasti muotoutumaan. Tässä positiossa Eino on siis vasemmassa seuruussa, mutta toisinpäin, eli naama osoittaa selkääni kohti Einon lapa jalkani kohdalla. Eino hakee todella herkästi kutoseen (eli poikittain eteeni) tässä, joten vielä on edessä paljon treeniä kriteerinä se, että koira on suora.
Tämä voittajaluokan ohjelma tullaan esittämään varmaankin syyskuussa, heinäkuussa nyt ei ole edes kisoja tiedossa ja elokuun kisoihin emme pääse. Jos ja kun meillä on tulos VOI luokasta, voidaan rustailla ilmoittautuminen SM-kilpailuun, joka järjestetään Tampereella 26.10. Kerta mahdollisuus on päästä osallistumaan, niin kyllä me se myös hyödynnetään. 🙂 Niin jännää, vaikka meillä ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia sijoittua, niin minusta SM kisoihin saa osallistua myös muut kuin huiput. Arvokilpailuissa on aina oma fiiliksensä, ja haluan ehdottomasti päästä kokemaan sen Einon kanssa. <3 Postauksen kuvista kiitos Kati Horne-Kosonen, ja videosta kiitos Anna Mäkinen!
-
Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä
Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀
Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!
Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.
Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂
Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀
-
Mahtava noutotreeni!
Olemme viettämässä viikonloppua Yläneellä, ja tietty piti jälleen ottaa damit mukaan. Täällä kun treenimaastoa riittää! Tiina Mursulan koulutuksesta innostuneena päätin haastaa Einoa ihan kunnolla, ja teettää tälle oikeasti aika haastavan tehtävän. Otin Peksun mukaan, ja mentiin metsään. Ensin kävimme viemässä Einon kanssa kanidamin muistinoutona vähän matkan päähän. Kanidami siksi, ettei tehtävä menisi heti liian vaikeaksi ja Einolla olisi oikeasti kova draivi sinne muistidamille. Samasta syystä tein noudon muistina, että Eino oikeasti uskaltaisi lähteä siihen suuntaan.
Sitten lähetin Peksun parinkymmenen metrin päähän heittelemään dameja ja pitämään ääntä. Eino alkoi vinkumaan heti, ja käskin Peksun lopettamaan. Hetken odottelun päästä laitoin vielä heittämään molemmat damit kerran ilmaan, keräämään ne ja tulemaan takaisin. Tälle heittoalueelle ei siis jäänyt dameja, ja tarkoitus olikin saada Eino luopumaan tästä alueesta ja lähtemään siihen suuntaan, mihin lähetin tämän, eikä menisi tarkistamaan kiinnostavaa lentävien damien aluetta. Eino vinkui ja vänisi, halusi niin kovasti sinne lentävien damien alueelle. On myös mielenkiintoista, että aiemmin Peksun heittelemät damit eivät ole saaneet Einoa vinkumaan!
Hetken rauhallisen hengailun jälkeen käännyimme kohti kanidamia, eli noin 90 astetta. Eino vilkaisi silloin vielä lentävien damien aluetta, mutta kun otimme askeleen kohti kanidamia, muisti tämä sen jälleen ja katse kiinnittyi eteenpäin. Lähetyksestä Eino ampaisi suoraan kanidamille, löytyi mainiosti korkeiden mustikanvarpujen seasta ja palautettiin suoraan käteen. Hetki oltiin ihan rauhassa noudon jälkeen, otin Einon sivulle, ja sitten vasta heitin palkkapallon. Oli niin näppärä poika taas, sai laskettua kierroksensa ihan itse ja vielä luopui vaikeasta lentävien damien ihmemaasta. <3 Tänään kokeiltiin sivuaskeleita vasemmassa ja oikeassa seuruussa, mutta kokeiltiin tällä kertaa koiraa päin meneviä askeleita. Ja jestas kun ne lähti näppärästi tulemaan! Huomasin treenin lopussa myös sen, että olin huomaamatta pidentänyt omaa askelta todella paljon treenin aikana. Alkuun pidin namit Einon naaman edessä, mutta vas. seuruussa pystyin tekemään lopulta treenin myös ilman houkuttelevaa palkkakättä edessä. Nyt vasemmassa seuruussa meidän heikoin suunta on eteenpäin, en tiedä onko se surullinen vai positiivinen ongelma.. 😀 Kutospositio on myös lähtenyt parin päivän tauon jälkeen toimimaan paljon paremmin, toki olen auttanutkin paljon käsiavuilla. Kutosposition peruutuskin lähti sujumaan pitkästä aikaa, Eino nimittäin lähtenyt peruuttamaan oik. seuruuseen eikä ole pysynyt edessäni. Postauksen kuvat viime kesältä, kun olen läppärini kanssa liikenteessä eikä tässä ole sen uudempia kuvia laittaa. Pakko silti laittaa jotain piristettä tekstin sekaan, ettei ole ihan pelkkää Einon ylistys-lätinää. 🙂
-
Tiina Mursulan koulutus
Kävimme viime sunnuntaina, eli Einon syntymäpäivänä Tiina Mursulan koulutuksessa Kuumakallet ja vinkuiitat. Koulutus oli vähän liiankin hyvin suunnattu meille, Einolla kun keittää todella helposti yli noutotilanteissa. Yksin treenatessa tämä pysyy todella hyvin kasassa, mutta kun mukana on toinen ihminen, saati ryhmä ihmisiä tai koiria, nousee Einolla vire liian korkeaksi joka purkautuu sitten äänenä ja damien/riistan rikkomisena. Riistan rikkomiseen uskon liittyvän myös paljon epävarmuutta, joka aiheuttaa liian kovan käsittelyn.
Koulutus alkoi luennolla, jossa käsiteltiin vireasioita liittyen noutoharrastukseen. Toki nämä pätevät myös muihin harrastuksiin hieman soveltamalla. Olen itse lähtenyt ymmärtämään vire-asioita, eli mielentilaa, kunnolla vasta muutama kuukausi sitten, ja etenkin nyt kun olen parin viime kuun aikana lähtenyt nostattamaan Einon kisavirettä ennen ratoja ja muutenkin lähtenyt hakemaan sitä oikeaa virettä. Jostain syystä minulla on ollut mielessä kuitenkin ihan selkeää miten esim. rally-tokossa ja koiratanssissa haluan Einon käyttäytyvän, mutta nouto-puolella olen hyväksynyt paljon korkeamman vireen ihan alkajaisiksi jo. Muutenkin olen koulutuksellisesti jakanut nämä ihan eri piireihin jotenkin, että nouto-puolella eivät tavalliset koulutukselliset keinot toimi. Sitten ollaan rämmitty sokkona eteenpäin, heiluttelemalla käsiä eteenpäin ja toivottu ettei ainakaan kovin korkealta kalliolta tiputa. Nyt alkaa nouto-puolellakin olla selvemmät sävelet miten tästä eteenpäin, ja olen alkanut analysoimaan Einoa paljon enemmän.
Tiina Mursula luennollaan aiheesta yhteistyö, miten se on lajista riippumatta tärkeintä ja miten meidän tulee olla koiran luottamuksen arvoisia. Sen jälkeen luento keskittyi melko paljon ääntelyyn, joka toki oli meidän kannalta erittäin hyvä aihe. Syitä ääntelylle lueteltiin paljon, jonka jälkeen tarjottiin ratkaisuja. Tiina aloitti kertomalla ääntelyn ratkaisuista pakotteella, mutta että vaikka tämä saattaa hetkellisesti toimia (jolloin virheellisesti luullaan, että “hei tämähän toimi!” ja joka taas ruokkii pakotteen käyttöä), ei se ole pitkän ajan ratkaisu ja usein vain siirtää sen paineen muualle. Pakote myös kuormittaa koiraa, ja jos tarpeeksi monta kertaa herkän koiran hiljentää pakoittein, saattaa tämä hyvinkin menettää myös toimintahalunsa. Ja jos pakotteeseen päätyy, täytyy olla varma, että koira myös ymmärtää ääntelevänsä. Tästä oli hyvä esimerkki: olet kaverisi kanssa shoppailemassa, innoissasi pohdit ääneen mihin kauppaan mennään seuraavaksi, kun yhtäkkiä kaveri lyö sinua turpaan etkä tiedä yhtään, mistä syystä. Sama toistuu vähän ajan päästä. Kun jälleen hetki on mennyt, saat sata euroa. Millä mielin lähtisit seuraavan kerran shoppailemaan tämän kaverin kanssa?
Toinen keino vaikuttaa ääntelyyn on vaikuttaa siihen tunteeseen, joka purkautuu äänenä. Eli pyritän vaikuttamaan siihen tunnetilaan, joka koiralla on treenatessa. Koiran tunneoppimista tapahtuu joka treeneissä, ja jos esimerkiksi koira on päässyt kaksi kertaa noutamaan huutaen, on epäreilua vaatia kolmannella kerralla täysin hiljaista noutoa. Tunnetilan liittymistä eri liikkeisiin ollaan treenattu koiratanssin puolella, mutta tätäkään en osannut soveltaa noutotreeneihin. 🙂 Yksin treenatessa saa helposti vaikutettua negatiivisesti tunnetilaan: koira oppii, että kaikki damit ovat häntä varten, ja aina saa hakea kaikki damit. Tästä muodostuu korkea odotusarvo, ja nousee helposti turhautumista jos ei pääsekään noutamaan tai joutuu odottamaan. Tätä kaavojen rikkomista meidän tuleekin Einon kanssa treenata enemmän, ja se olikin mitä Tiina toisti koko päivän ajan: rikkokaa niitä kaavoja!
Myös ohjaajien on kannattavaa muuttaa omaa suhtautumistaan ääntelyyn ja ottaa se ääni ensisijaisesti informaationa. Ohjaajan turhautuminen kun vain usein pahentaa tilannetta. Tähän Tiina antoi vinkiksi ohjaajan vastaehdollistamisen: joka kerta, kun koira ääntelee, ota suklaata! Kohta jo odotat koska se ääni tulee, jotta saa ottaa suklaapalan. 🙂 Tunnetilaan vaikuttaa negatiivisesti myös se, jos menee liian aikaisin ryhmätreeneihin. Meillä se oli sekä hyvä, että huono, että mentiin ryhmätreeneihin. Toki Eino kiehahtaa todella nopeasti nykyään kun on toisia koiria lähellä ja tajuaa tilanteen noutotreeniksi (koska me ainakin mentiin ihan liian aikaisin ryhmätreeneihin), mutta ilman näitä emme olisi päässeet edes puoliksi niin pitkälle kuin mihin olemme nyt päässeet. Mutta ryhmätreeneissäkin olisi pitänyt osata ottaa se tila jonka Eino tarvitsee, pienentää vaatimuksia ja etsiä alusta asti opettaja, joka ymmärtää Einon kaltaisia kuumakalleja. Vuoden takainen treeni NOU-ryhmässä meni tosiaan niiin penkin alle, ettei sieltä jäänyt joka treenistä kuin paha mieli. Mutta nyt osataan vähän enemmän, ja osaan olla viemättä Einoa enää vastaaviin treeneihin! 😀
Päivän aikana toistuivat etenkin seuraavat aiheet: koiran odotuksien rikkomista, luopuminen, ja oikea tunnetila työskennellessä. Huutavaa tai ääntelevää koiraa ei päästetä noutamaan. Tasapaino noutojen ja ei-noutojen välille, jotta koira oppii, ettei joka kerta pääse noutamaan, mutta noutoja on silti oltava. Tällöin koira oppii itse säätelemään virettään oikeaksi. Tällä saralla meillä löytyykin aika reippaasti työmaata. 🙂
Luennon pääteeksi meidät jaettiin joko pareiksi, tai sitten yksilötreeneihin. Joka koirakolle oli varattu 20min aikaa. Me olimme yksilötreenissä toisena, ja ensimmäisen koiran ollessa vuorossaan me vähän lämmittelimme Einon kanssa. Eino oli todella hyvin kuulolla, ja saatiin tehtyä jopa kutospositiota vaikka emme ole varmaan koskaan aiemmin tehneet sitä ulkona! Eino sitten tarjosi tätä myös meidän ollessa vuorossamme koulutuksessa, että hei tämän minä osaan. 😀 Einolla näki kuitenkin selvästi, kuinka korkealle odotusarvot nousivat kun vain menimme metsän reunaan, ja Tiina meni meidän edelle parin metrin päähän metsään. Tiina ei saanut kuin laitettua kätensä damitaskuun, kun Eino oli jo aivan valmiina sinkoamaan damin perässä metsään. Ääntä ei tullut, eikä Eino edes mitenkään kiskonut, mutta meidät lähetettiin silti pois metsästä ja otettiin pari seuruupätkää. Eino ei kuitenkaan pystynyt luopumaan metsästä, joten Tiina sanoi, että koira autoon. Tarkoituksena pistää koira “jäähylle” eli vähän keräilemään itseään, ja otettaisiin kohta uusi yritys.
Yhden vai kahden koirakon päästä oli jälleen meidän vuoromme, ja nyt emme menneet lähellekään metsän reunaa vaan pysyttelimme keskellä pihaa. Muut ihmiset käskettiin myös syrjään, meitä ei nyt saisi katsella. 😀 Nyt Einolla pysyi todella hyvin kontakti, vaikka Tiina kävelikin edessämme. En muista laittoiko Tiina tässä kohtaa kättä damitaskuun, mutta nyt kun Eino oli hyvässä mielentilassa, lopetettiin treeni siihen siltä kertaa ja Tiina lähetti meidät pienelle kävelylle (teit hyvin –> lenkin jälkeen autoon, kiihdyit liikaa –> suoraan autoon). Lounaan jälkeen otimme vielä kolmannen pätkän Einon kanssa, ja tässä menimme jo metsän reunaan (eri kuin ensimmäisellä kerralla), ja Tiina meni jälleen meidän edessämme. Nytkin Eino pysyi todella hyvin kuulolla ja kontaktissa, joten treeni lopetettiin tähän ja meidät päästettiin jälleen kävelylle. Olin kyllä tyytyväinen Einoon, mutta tästä näki kyllä hyvin, kuinka vahvat odotusarvot Einolla on jo tilanteen asettelusta vaikka ei ole nähnyt yhtäkään damia. Eli paljon treeniä meille, jossa rikotaan Einon odotuksia!
Lopun aikaa sain sitten seurata muiden treenaamista, joka oli myös hyvin mielenkiintoista. Treenit pidettiin aina koirien sietorajojen sisällä, ja Tiina oli osannut valita todella hyvät parit. Tiina painotti useasti, että tässä ei ole kyse lajitreenistä vaan puhtaasti mielentilasta. Lajitreeniä voi sitten suorittaa toiste, eli nyt ei tarvinnut olla huolissaan tekniikasta tai vastaavasta. Tiina teki eri koirakoille toisaalta samoja treenejä, mutta myös hyvin vaihtelevia treenejä koirasta riippuen. Mielentilaa painotettiin tässä myös vahvasti, ja koiralle annettiin paljon mahdollisuuksia onnistua ja pyrittiin siihen, että kukaan ei epäonnistuisi. Inspiroiduin eri noutoharjoituksista ihan uudella tavalla tuon koulutuksen jälkeen, sillä vaikka olemme vielä kaukana siitä missä koulutuksen muut koirakot olivat, ymmärrän jälleen paljon paremmin miten meidän tulee toimia ja miten eri asioita voisi lähteä opettamaan.
Vaikka koko päivän satoikin aivan kaatamalla, oli koulutus mielestäni erittäin onnistunut. Pidin Tiinan koulutustyylistä ja otteesta eri tilanteisiin, ja opin tuntemaan taas paljon uusia ihmisiä. Räpsin kuvia muista aika paljon, ja näitä kuvia voi käydä katsomassa täältä. Parit kuvat tuli otettua myös Einosta koulutuksen jälkeen, ne kuvat on otettu tähän postaukseen. Toinen oli joutunut olemaan niin monta tuntia autossa siinä kohtaa, niin vähän piti päästää toista jaloittelemaan ja leikkimään pallon kanssa. 🙂
Ikäviäkin uutisia meillä on. Sunnuntain sade taisi olla syyllinen Einon hotspottiin, joka tälle oli tullut keskelle selkää, vaikka olin tätä kuivaillut aina autoon laittaessa. Käytiin siis eläinlääkärissä näyttämässä sitä (en vielä silloin tajunnut sen olevan hotspot, näin vain karvojen välistä että nyt on jotain reaktiota selässä), sekä halusin muutenkin saada selvyyden mikä Einolla voisi olla. Tämä oli ke-to päivinä pureskellut ja rapsutellut selkäänsä ja kylkiään paljon enemmän kuin normaalisti, ja perjantaina iho oli sitten kuivahtanut ja lähtenyt hilseilemään oikein urakalla, mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt. Luulin hilseilyn johtuvan Einon rapsuttelusta ja rapsuttelun johtuvan jumeista, jotka olisivat tulleet keskiviikon uinneista Kaikun kanssa.
Eläinlääkäri totesi kuitenkin, että meillä näyttäisi olevan hilsepunkki, ja nyt Eino saakin olla karanteenissä kolme viikoa. Lääkitys on päällä, ja hotspot paranee hurjaa vauhtia. Tai olihan se jo kuivahtanut maanantaina kun sen huomasin (sunnuntaina yritin kurkkia Einon ihon tilannetta, mutta en yhtään huomannut silloin alkavaa hotspottia..) eli paljoa paranneltavaa ei tässä enää ole. Einon selkä kutiaa selvästi vieläkin, mutta tämä ei ole nyt pariin päivään rapsutellut itseään enää. Hyvä synttärilahja Einolle kyllä, heti kun täyttää kaksi niin tulee taas kaikkea vaivaa.. Minä olen taas ilmoitellut tästä meidän hilsepunkista nyt joka suuntaan jossa on pieninkään mahdollisuus, että joku kaveri saattaisi olla tartunnan kohteena. Eino ei pääse koulutuksiin nyt hetkeen, mutta pidetään lomaa ja treenataan yksistään nyt tulevat viikot. Itse taas joudun aina laittamaan sellaiset vaatteet minun pitämiin koulutuksiin, jotka eivät ole olleet Einon kanssa tekemisissä, sillä hilsepunkki voi myös tarttua minun kauttani.. Raskasta, mutta kyllä se tästä kai ohi menee. 😀 Meinataan silti mennä tällaisen loman jälkeen Liedossa 29.6. järjestettäviin koiratanssikisoihin, ja korkataan siellä meidän HTM AVO ura.
-
Pitkästä aikaa näyttelykehässä!
Ehti tässä mennä jo pari kuukautta näyttelyiden välissä, mutta tänään kävimme pyörähtämässä Kemiönsaaressa järjestetyissä ryhmänäyttelyissä. Paikalla oli neljä tolleria, joka oli todella hyvä siitä, että aika varmaan (jos tuomari vain tykkää Einosta) tulee jotain kotiintuomista, mutta toisaalta taas harmittaa, jos ei menestystä tulekaan, koska niitä vastustajia ei nyt kovin montaa ole. 😀 Kävimme nappaamassa aamulla kohti Kemiönsaarta Neelan, Einon kasvattajan nuorimman nartun. Benita oli jo aiemmin kysynyt josko voitaisiin ottaa Neela matkaan mukaan, ja vastasin tietty kyllä! Mukavaa vain päästä pyörähtämään useamman kerran kehään. Kävin kokeilemassa Neelan esittämistä mätsäreissä jokin aika sitten, ja punaisen nauhan ja toisen sijan kanssa lähdettiin kotiin. Hassua esittää vierasta koiraa, mutta hyvin Neela esiintyi kanssani. 🙂 Viime torstaina käytiin vielä lenkkeilyttämässä koiria yhdessä, jotta nämä pääsevät näkemään toisiaan kunnolla ennen kuin tuupataan samaan autoon takaluukkuun.
Päivä on ollut sateinen ja kylmä, ja saavuttiin paikalle aivan täydessä kaatosateessa. Oltiin juuri saatu Benitalta lainattu teltta pystyyn, kun sade lakkasi ja sitten olikin taas ihan hyvä sää lopun aikaa. Tietty. 😀 Tuomarina oli tiukaksi tiedetty Leni Finne, joten en senkään vuoksi uskaltanut juuri nostaa toiveita liian korkealle. Nimittäin tiedän, että kun se ensimmäinen EH tulee napsahtamaan meidän kohdalle, niin harmittaa kyllä..! Koirat odotteli nätisti häkissä, ja hetken ihmettelyn ja tavaroiden järjestelyn jälkeen otin ensin Einon harjattavaksi ja lämmiteltäväksi, sitten Neelan. Molemmat menivät todella nätisti ja kuin vanhat konkarit, joten ei tulisi olemaan ongelmia kehässä.
Kun vesikoirat oli saatu arvosteltua, oli tollereiden vuoro. Uroksia oli kolme (Eino ainoa luokassaan), ja narttuja yksi eli Neela. Einon kanssa siis reippaasti mentiin kehään, ja sitten tuntui että Eino oli ihan vempula. 😀 Kun nousin seisomaan tämän eteen, pysyi Eino hyvin hyvällä ilmeellä paikallaan, mutta kuvista näin jälkikäteen että ei tämä kovin hyvin ollut silti seissyt enää siinä kohtaa.. ERI SA sitten lopulta kuitenkin huudettiin, ja tietty luokkavoitto siihen päälle! Olin kyllä tyytyväinen, Eino on nimittäin ollut jokaisen tuomarin makuun tähän asti! 🙂 Hetki jouduttiin odottamaan PU kehää kun kaksi avoimen luokan urosta arvosteltiin, ja sillä aikaa Neelaa pitänyt Peksu huomasi, että meidän teltta oli kaatunut! Tämän piti siis lähteä pystyttämään sitä takaisin. PU-kehässä meitä vastassa oli Hedera’s Forever Supreme eli Cooper, näyttävä, iso ja tumma uros. Niin sitten meni tällä kertaa, että Einon kanssa jäätiin PU2 sijalle eikä päästy toistamaan lähes vuoden takaista ROP-kehän fiilistelyä. 😀
Sitten tuli kuitenkin kiire, nimittäin Peksu oli edelleen pystyttämässä telttaa kauempana Neela mukanaan, ja seuraavaksi oli Neelan vuoro! Huikkasin kehäsihteerille, että tulen pian takaisin, ja juostiin sitten häkille ja takaisin kiireellä. Neela esiintyi myös todella nätisti, mutta tämän kanssa lähdettiin kehästä sileän ERIn kanssa. Eli ei kummoinenkaan reissu ja päällimmäinen fiilis on harmi, vaikka pitäisi olla tyytyväinen kun saatiin kuitenkin ERI SA tiukalta tuomarilta, ja siihen loput kirjainrimpsut vielä NUK1 PU2 vara-SERT. Eli ei mitenkään huonosti mennyt, päin vastoin!
Tuomarin Leni Finne arvostelu: Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikea linjainen pää, joskin aavistus pyöreyttä otsassa. Hieman kyömy kuono. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Niukahko eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Polvikulmat voisi olla selvemmät. Melko pitkät käpälät. Erinomainen askelpituus.
Postauksen kuvat jälleen Peksun ottamia, alla poseerauskuvat ensin Neelasta ja alempana Einosta. 🙂 Huomenna vietetään Einon synttäreitä Tolleriyhdistyksen Kuumakallet ja vinkuiitat koulutuksessa, vihdoin kunnon opastusta miten saada meidän kierroksilla käyvä Eino hillitsemään itseään!
