-
Mielenrauha
Viime postauksessa kun olin aivan paniikissa, ettei meidän kisoista tule mitään, niin se huoli meni vähän ohi nyt. Vähän. Meillä on nyt ainakin syksyn ajan neljän koulutusohjaajan treenit, joissa jokainen vuorotellen pitää treenit, ja niin innoissani lähdin eilen ensimmäiselle tunnille! Ensimmäisen tunnin ohjaajana oli Hanna Maines, jonka treeneissä olemme olleet aiemminkin, mutta hyvin kauan sitten. Kerroin ennen tuntia huolistani, että Eino haahuilee ja haistelee vain, joista Hanna keksi pitää meille kehäänmeno-treenin. Ja kuinka hyödyllinen tämä olikaan!! Kaikkein tärkein hyöty tästä treenistä oli, että minä sain mielenrauhaa. 😀 Eino teki tosi hienosti, vaikka olikin aavistuksen väärässä vireessä. Se oli sellainen häslä, eikä niin läsnä kanssani, kuin olisin halunnut. Siinä on sellainen aavistuksenomainen ero fiiliksessä työskennellessä. Mielettömän positiivista oli kuitenkin se, että Eino teki töitä todella hyvällä vireellä! Vaikka häsläys vaikuttikin siihen, etteivät positiot olleet aivan puhtaat, Einolla oli tosi hyvä ilme ja asenne työtä kohti. <3
Alkuasennossa sain huomata, että minun täytyy todella hyvin katsoa omat käteni kuriin. Hipaisin Einoa paristi kehätreenien aikana, ja Eino reagoi tähän todella vahvasti hyppäämällä äkkiä pystyyn ja väistämällä. Kisakehässä en todellakaan halua aiheuttaa Einolle huonoa mieltä jo ennen kuin suoritus ehtii alkaa, joten täytyy ottaa etäisyyttä ja pitää kädet kaukana Einosta. Kappale on nyt myös muokattu 2:53 mittaiseksi, joten siitä ohjelman pituudestakaan ei tarvitse enää stressata. Meidän AVO ohjelma kun oli 2:50 mittainen, niin tämä 3sek ylimääräistä tuskin vaikuttaa merkitsevästi enää.. 😀
Tänään rally-tokossa tehtiin haastava rata kahdesti todella kivalla meiningillä, joka myös valoi uskoa meidän lauantain kisasuoritukseen. Radalla oli todella vaikeita kohtia, joissa piti mm. nopeasti hypyn jälkeen ottaa koira hallintaan valkovuokkoa varten, ja uuden hypyn jälkeen tuli pysäyttävä maahanmeno liikkeestä. Eino vähän haisteli maata, kun juuri ennen meitä oli mennyt aivan ihana valkkarityttönen, jonka perään Eino haikaili jo lämmitellessä. Luopui kuitenkin suhteellisen kivasti ja muistin jopa palkata luopumisesta lähes joka kerta! Etenkin sitten, kun laitoin Anniinan huutelemaan minulle palkka-käskyjä, etten itse unohtaisi. 😀 Toinen rata meni paljon paremmalla fiiliksellä, ja siinä ongelmana oli ainoastaan se, että tein liikkeet jo vaikka kuinka kaukana kylteistä. Eino on ehdottomasti valmis voittajaluokkaan, mutta oma fiksoituminen koiratanssin SM-kisoihin saattaa viedä kaiken rally-huomion, ja startataan vasta marraskuun tai joulukuun puolella rallyn voittajassa. Lokakuu on muutenkin täynnä kaikkea jännää ja kivaa koulutusta, että ei siinä mitään kisoja ehdi miettiä. 🙂
Tämä oli taas vähän tällainen postaus. Yritän ehtiä kirjoitella Eva Bertilssonin aivan mahtavasta koulutuksesta tässä ennen lauantain kisoja, mutta katsotaan, kuinka käy. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että koulutus antoi todella paljon uusia työkaluja käyttöön, opetti ymmärtämään eläinten käytöstä ja käytökseen johtavia asioita paremmin. Se inspiroi todella paljon minua kouluttajana kokeilemaan eri taktiikoita Einon kanssa, mutta myös miettimään miten asioita voisi opettaa tunneillani. Joten seuraavan kerran kun Eva tulee Suomeen, kannattaa ehdottomasti osallistua!
-
Hyvän ja huonon mielen treenit
Viimeksi kirjoittelin, että ollaan taas pitkästä aikaa pääsemässä koiratanssitreeneihin. No ne olivat nämä huonon mielen treenit. Koko treeni oli yhtä sähellystä, Einon huomiosta tappelua ja ääntä, joka tuosta koirasta lähti. Veikkaan, että liika energia + kunnon häiriötekijät (äitini + Einon leikkikaveri) lähettyvillä tekivät Einon keskittymisestä todella vaikeita, sillä tämän oli todella vaikea lähtökohtaisesti edes luopua näistä häiriöistä. Siihen nähden Eino teki siis todella nätisti töitä, ja saimme useamman upean pätkän tehtyä, mutta päällimmäinen fiilis oli harmistus. Treeneissä oli myös tarkoitus testata miten Eino pystyy työskentelemään 3min putkeen ilman palkkaa, sillä emme ole treenanneet tätä lainkaan. Tämä kokeilu meni kuitenkin puhtaaksi haisteluksi, ja pitkään aikaan ei ole hermostuttanut ja ärsyttänyt niin paljoa kun koira haistelee, eikä siihen saa mitään kontaktia. Siis yhtään mitään. 😀 Tämä ei helpottanut lainkaan Einon kontaktin ottoa, sillä kuka nyt kiukuttelijan kanssa jaksaisi työskennellä. Treeni menikin sitten siihen, että heti, kun Eino nosti kontaktin ja teki jotain, käytiin juosten hakemassa superlihapullat, leikittiin hetken niiden kanssa ja sitten palkkasin.
Tämän lisäksi treenasimme positioon hakeutumista, 3 ja 7 positiot ovat edelleen vähän turhan epävarmoja, ja varmaan 3 positio saakin jäädä pois Tampereen kisoista ja keksitään siihen loppuun jotain muuta. Esim. oikean puolen peruutusta ei tule lainkaan koko ohjelman aikana ja se on ihan ok mallilla, niin oikean puolen seuruuta voisi ottaa vielä loppuun helppona lopetuksena. Uskoni meidän kykyyn suoriutua ohjelmasta kunnialla rapisee kuitenkin tällä hetkellä aika kovaa vauhtia, mutta yritän muistaa, että nyt ollaan hakemassa ihan mitä tahansa tulosta tahansa, jotta saadaan osallistua SM kisoihin. Eli ei vain saa tulla hylättyä. Koska tapoihini ei kuulu piestä koiria ja palkat ovat aina kehän ulkopuolella, ainut oikeasti mahdollinen hylkäyssyy olisi Einon kehästä karkaaminen. Eino ei ole kertaakaan meinannutkaan tehdä niin (pl. rally-kisoissa, mutta se ei ollut Einon puolesta tahallista), joten toivon todella, ettei se keksi nytkään karata.
Tämän kaiken negatiivisuuden lisäksi on ollut jotain ihan kivaakin edistystä. Tai ei ehkä edistystä, mutta tämän negatiivisen sumun läpi olen kyllä ihan tietoinen myös asioista, jotka meillä toimii. Vasen, oikea ja jalkojen välissä seuruu toimii nyt todella hyvin, ja ne ovat todella varmoja (jos kontakti pysyy). Näitä uusia positioita harjoitellessa on jotenkin todella raadollista muistaa, kuinka paljon työtä näiden oikeasti toimivien positioiden opetteluun on oikein nähty. Se vähän hillitsee tätä välillä pilkistävää ajatusta, että jonkun position pitäisi jo toimia kun on “niin paljon jo treenattu”, mutta en halua edes tietää, montako sataa tuntia esimerkiksi vasenta seuruuta on hinkattu. 😀 Ja nyt se toimii, kun vaivaa on nähty. Ja kun aiemmin keväällä valittelin, että vasemmassa seuruussa toimii kaikki muu paitsi eteenpäin liikkuminen, niin nyt sekin on korjattu. Toimii! Työn alla olevat koiraa päin menevät suunnat alkavat myös jo hahmottumaan oikein hyvin. Eino tietää mitä siltä vaaditaan, mutta kuten Liedossa nähtiin, se voi kisatilanteessa olla silti liian vaikeaa. Mutta sitten tehdään jotain muuta niiden kohtien sijaan, jos menee liian vaikeaksi. Olisi kyllä huippua päästä näyttämään kolmesta positiosta kaikki suunnat, jolloin ei haittaa ihan niin paljoa, että kaksi muuta positiota laahaa valovuoden päässä näiden muiden positioiden sujuvuudesta.
Yksi muu asia, joka meillä toimii, on taskusta, nameista ja lelusta luopuminen. Perjantain huonon mielen treeneissä minulla ei ollut taskua mukana, sillä ensimmäistä kertaa ikinä unohdin sen kotiin. Niinpä mentiin hupparin taskulla, mutta tällä ei ollut Einolle mitään väliä. Lelu joka tuli hupusta oli myös oikein mieluisa ylläri Einolle. 🙂 Einon kanssa pystyy myös tekemään palkka kädessä treenejä ilman, että Eino haikaa sitä. Tai haikaa, mutta ei menetä moottoriaan vaan tekee aivan täysillä töitä ja oikea lelu oikeassa tilanteessa nostaa vireen juuri sille sopivalle ja halutulle tasolle. Kilpailuissa ja kehätreeneissä Eino ei ole myöskään koskaan lähtenyt taskulle hakemaan sinne jääneitä palkkoja. Meillä on myös leikkiminen alkanut toimimaan todella hyvin, ja olemme päässeet siitä “en anna lelua, koska koira ei anna sitä takaisin –> koira ei anna lelua takaisin, koska saa sen niin harvoin itselleen” kierteestä irti rally-toko kouluttajamme Anniina Ahosen avulla, joka on opettanut minut leikkimään Einon kanssa. Ihan yksinkertaisia muutoksia, mutta me oikeasti nykyään leikimme Einon kanssa, eikä Eino enää yhtä paljoa omi leluja vaan tuo niitä ihan iloisesti minulle. Olen myös nyt oppinut millaisista leikeistä ja leluista Eino pitää, joka on myös tehnyt palkkauksista onnistuneita ja Eino on palkatessani myös palkkautunut.
Tästä postauksesta tuli vähän samanlainen kuin viime postauksestakin, eli puran tajunnan virtaa tähän. Kuvat ovat Yläneeltä, jossa oli näitä oikein onnistuneita ja hyvän mielen treenipätkiä. Damit tulivat vaikeista pitkän matkan noudoista takaisin, jossa oli ojan ylitystä mukana, jatkettiin isolla ympyrällä juoksun treenausta, vahvistettiin positioita ja hömpöteltiin kaikkea muuta pientä. Kuvien tarkoituksena oli ottaa ihan yleisesti poseerauskuvia minusta ja Einosta, joita voi sitten viljellä kaikkialle, kuten blogiin Einon ihmiset -sivulle. 🙂
-
Kuulumisia
Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä viime viikkoina, treenit ovat rullanneet ja Eino on päässyt leikkimään ja lenkkeilemään uusien ja vanhojen ystäviensä kanssa. Uusi ystäväkoira oli sellainen, joka hieman pelkää toisia koiria, ja tämän omistaja oli ajatellut Einon olevan hyvä uusi kaveri tälle. Ja tämä kaksikko tuli mainiosti toimeen, Eino kun väistää heti jos toinen pyytää ja muutenkin leikkii todella sievästi. Tämä tyttökoira ilmeisesti on myös hieman pelännyt, jos alussa kaveri juoksee kohti, mutta ei pelännyt lainkaan kun Eino kaiken elämänilonsa kanssa juoksi kohti. Oli myös ihanaa, että vihdoin Eino sai kaverin, joka on yhtä nopea kuin tämä. Valkkareiden kanssa leikkiessä Eino kun aina häviää kaikki juoksukisat, mutta vihdoin Eino sai olla myös se joka juoksee karkuun. 😀
Treenit ovat edenneet kivasti, olemme tehneet nyt rally-tunneilla paljon ratoja. Kunnon leikittämiset pohjalle, niin Einon tsemppi on pysynyt nyt suhteellisen kivasti. Naama on mennyt nyt vielä maahan suhteellisen paljon, mutta viime treeneissä rata tehtiin vaihteeksi palkaten nameilla ja paljon, ja “jätä” käsky toimi tosi nätisti! Muuten ollaan tehty parilla riehutuspalkalla, jossa pääsee leikkimään jonkun kivan lelun kanssa hetken aikaa. Tämä nostaa vireen ja fokuksen kyllä myös kivasti, mutta koska leikkiminen vie paljon energiaa, tulee radalla myös selvästi väsy todella nopeasti. Yksi kerta oli myös rata ulkona, ja sekin meni todella kivasti! Einolle oli selvästi vaikeaa tehdä lähdöstä heti seisomaan pysäyttävä liike, ja aina ollaan jotain jouduttu meidän treeniradoilla uusimaan, mutta kyllä tämä meidän meno alkaa näyttää sille, että se voittajaluokka saataisiin ryvettyä yli. Ei välttämättä kovin kauniilla pisteillä, kun tuo huomio ei pysy minussa, mutta kyllä me niistä radoista läpi päästään ainakin. 😀
Koiratanssia emme ole päässeet treenaamaan useasti viime aikoina, mutta tänään on taas tanssitreenit tiedossa! Sitten päästääkin taas vakiryhmään ja vielä sellaiseen aikaan, että me oikeasti ehdimme siinä treenaamaan. Olen omien koulutusten jälkeen tehnyt nyt muutamaan otteeseen oman HTM VOI ohjelman läpi, ja kaavaillut FS AVO ohjelmaa, ja etenkin HTM alkaa jo sieltä luonnistua. Muistan kyllä koreografian oikein hyvin nykyään jo, ja suuremmaksi ongelmaksi tulee nousemaan se, oppiiko Eino kaiken mitä siihen olen suunnitellut. 😀 Mutta kuten viime kilpailuissakin olen oikein onnistuneesti tehnyt, niin improan sitten jotain niihin pätkiin, jotka eivät mene. Meillä on myös ihan lopussa pieni pätkä musiikkia, jonka kanssa en ole ihan varma mitä teen, ja siitä saattaa hyvin tulla se koreon korjaus-osio. Eli jos jokin positio on jäänyt säätämisen takia puutteelliseksi, teen ne osiot sitten siinä lopussa. Tai jotain. 😀 Olen kyllä todella hyvillä mielin sen koreon suhteen, vielä kun pääsisi tekemään siihen musiikkiin Einon kanssa treeneissä! FS koreografiaa meillä ei ole vielä edes olemassa, mutta vihdoin on löytynyt meille sopivalta tuntuva musiikki, jonka saa katkaistua sopivasta kohtaa. Siitäkin tulee tosi kiva. 🙂
Olimme tässä myös viikon reissussa Peksun kanssa, ja Eino sai olla sen aikaa pikkusiskoni kanssa luonamme. Ilmeisesti kaikki oli mennyt oikein kivasti ja ilman ongelmaa. Eino on kyllä kehittänyt nyt taas taantuman nuoreksi ja villiksi pojaksi. Virtaa tuntuu olevan paljon enemmän (eipä sitä mitenkään pahasti siltikään ole, rauhallinen poika tuo on silti), mutta kävi ottamassa makuuhuoneesta yöpöydältä reissusta mukaan tulleita kuitteja ja käyntikortteja, ja oli syönyt niitä. Siis?! 😀 Lisäksi Eino on alkanut kantamaan makuuhuoneesta tavaroita olohuoneen lattialle, mutta niitä ei tuhota. Kannetaan vain. Sieltä tulee kaikki villasukista huppareihin ja niskatyynyihin. Ja nämä kaikki ovat olleet niin, että olemme kotona. Tästä en ole kyllä kieltänyt, on tähän asti vielä naurattanut. Enpä ole myöskään muistanut mainita, että Einon kaikki sisarukset on nyt luustokuvattu! Neljästä pennusta kahdella on A/A lonkat, kahdella B/B, kaikilla kyynärät 0/0 ja silmät kaikilla OK (yksi on vähän mysteeri, jalostustietokanta ei näytä että olisi ok, mutta muistaakseni olivat kyllä ihan moitteettomat). Harmittaa, ettei kukaan muista sisaruksista ole kuvauttanut selkää Einon lisäksi.
Meidän tulevaisuuteemme kuuluu nyt paljon kouluttautumista. Viikon päästä meillä tulee olemaan Eva Bertilssonin koulutus omaehtoisesta käsittelystä, ja tätä seminaaria kaipaamme kipeästi Einon kanssa. Kaikki toimenpiteet sujuvat hyvin, Einoon saa koskea ja ronkkia ja nyppiä pitkiäkin aikoja punkkeja pois kun omistaja ei osaa ja koira vain tyytyy kohtaloonsa, mutta se kynsien leikkuu. Olemme edistyneet tässä asiassa huimasti, ja Eino on nykyään ihan ok kynsien kanssa, mutta selvästi tässä asiassa ei ole lainkaan luottamusta mukana. Haluaisin toimenpiteen kuitenkin kivaksi, sillä leikkaan noita kynsiä kerran viikossa, ja Eino toivottavasti tulee elämään pitkään. Toinen on hampaiden harjaus, jossa olemme skarpanneet Einon heinäkuisen hammasputsauksen jälkeen. Sekään ei mene ihan niin nätisti kuin haluaisin, ja pelkään, että liika tällaisia epämiellyttäviä toimenpiteitä syö meidän välistä luottamusta. Tämän lisäksi olemme menossa Leena Inkilän koulutettavaksi Akaalle, ja tätä odotan todella innolla! <3
Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutusta olisi myös tarjolla lokakuussa, johon tulen myös ehdottomasti menemään. Pääsimme myös Koirakoutsin järjestämään valmennusryhmään, joka järjestää neljät koulutukset seuraavana vuonna. Tässä toimivat kouluttajina Nadja Böckerman ja Csilla Bakos. Nadjan koulutuksissa ollaan oltukin muutamaan otteeseen, mutta Csilla tulee olemaan meille uusi kouluttaja. Kilpailuja on myös tiedossa, Tampereelle olemme menossa kahden (!!) viikon päästä hakemaan voittajaluokasta tuloksen, jonka avulla pääsemme ilmoittautumaan SM-kilpailuihin. En vielä tiedä miten paljon lähtisin odottamaan tältä kilpailulta, sillä Eino saattaa hyvinkin nuupahtaa kesken koreon kun tsemppi loppuu. Emme ole juuri treenanneet yli 3min pitkiä suorituksia ilman palkkaa, ja meidän ohjelmamme on sen 3:15 pitkä.. FS AVO startin kanssa odotetaan varmaan myöhemmälle syksyä vielä, nyt satsataan kisoissa vain tuon HTM:n suorittamiseen parhaan kykymme mukaan.
-
Salon perhepäivä
Jokunen kuukausi sitten meiltä kysyttiin, josko haluttaisiin tulla esiintymään Saloon perhepäivään. Aikataulujen tarkastelun jälkeen pitihän sitä suostua, kun aikaa oli! Tuollaiset tilaisuudet on niin huippuja treenitilanteita, kun pystyy palkkaamaan mielinmäärin, ja on paljon kaikkea häiriötä. Ja se tapahtuma todella oli täynnä häiriöitä! Meillä oli ihan todella iso yleisö katsomassa, ja alla olevasta videosta näkee myös, että meille tuli kuvaaja (eli Anne Nenonen, kiitos suuresti kuvista!) lavaan kiinni. Häiriöistä huolimatta Eino teki todella hienoa työtä, ei liiemmin ihmetellyt ympäristöä, vaikka emme juuri pystyneet lämmittelemään ennen esitystä kaiken mennessä niin nopeasti. Tanssitreenejäkin oli tältä kesältä pohjalla vain yhdet. 😀 Kerran ennen esitystä käytiin lavalla vähän lämmittelemässä, Eino sai katsoa millainen paikka oikein on, ja minä tsekkaamassa millainen lattia siellä on liukastumisriskin varalta. Muutoin Eino sai olla häkissä, ja olen kyllä iloinen, että raahasin sen väkijoukon läpi, nimittäin rapsuttelemaan tulevia ihmisiä riitti. Eino kyllä tykkää ihmisistä, mutta siinä väenpaljoudessa uskon, ettei Eino olisi siitä kovin paljoa nauttinut.
Esitystä ennen sain vähän lämmiteltyä Einoa lavalla, kunnes tajusin, että vati jäi. 😀 Eino istumaan, ja sitten huutelin lavalta voisiko joku ojentaa meidän vadin.. Noh, vati saatiin, ja tehtiin sitten ihan minilämppä lavalla, otin puolikkaan jauhispihvin käteen palkkausta varten ja sitten menoksi! Tämä esitys oli täysin improvisoitu, musiikki oli kuunneltu jokunen kerta läpi niin muistin miten se menee. Oli myös täysin valittu tapahtuman teeman mukaisesti, toivottavasti joku lapsi innostui biisivalinnastani! (edit: katsoin videon uudestaan, ja kuulin, kun lapsi lauloi mukana. Taisi onnistua! <3) Alkuasennoksi valitsin siis olkapäille hyppäämisen, sillä siihen Einon on vaikea vielä tulla ilman vahvaa käsiapua. Ja videolta näkee, mitä ollaan treenattu paljon olkapäiden päälle hypätessä.. Nimittäin puolenvaihtoja. Eino vaihtoi puolta ihan vallattomasti selkäni takana. 😀 <3 Saatiin esitykseen myös teknisiä ongelmia, ja yhtäkkiä meidän musiikki lähti pyörimään alusta. Noh, siitäkin selvittiin ilman ongelmaa, olihan esitys muutenkin täyttä improvisaatiota.
Vadin kierto ei onnistunut ihan halutusti, mutta en kyllä ollut edes muistutellut sitä Einolle, niin minkäs teet. Unohdin myös puolet asioista, joita minun piti tehdä, mutta sekään ei haittaa. Eino teki niin kauniisti, hyvällä ilmeellä ja innokkaasti häiriöistä luopuen, että meillä on ehdottomasti vielä toivoa freestylen puolella. Koreografiaa suunnittelen ahkeraan, mutta en tiedä tullaanko edes starttaamaan tämän vuoden puolella. Einolla kun on ollut ongelmia irrota minusta kauemmas tai käydä selkäni takana häiriössä (treeneissä ei ongelmaa, peruuttelee itsekseen useamman metrin päähän), mutta ainakaan selkäni takana olemisessa ei ollut mitään ongelmaa enää! Esitys oli mielestäni oikein kelpo, Einoon olen ihan hirveän tyytyväinen, ei se ole ikinä ollut noin pitkää aikaa noin pahassa häiriössä noin tiiviissä kontaktissa. 🙂 Kaikki meidän HTM pätkät meni myös täysin virheettä, parissa kohtaa menin tahallaan lähelle lavan reunaa, että näen miten Eino toimii.
-
Tolleriyhdistyksen MölliNOU
Gradu on vienyt viimeisetkin voiman rippeeni viime aikoina, niin päivittely on jäänyt tässä välissä kokonaan väliin. Heinäkuu ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, hilsepunkki ei ollutkaan hilsepunkki, ja diagnoosina iho-ongelmille on tällä hetkellä rasvainen ihotulehdus. Se kun ei kuitenkaan ole sairaus vaan oire, niin tätä poissulkua pitää vielä harrastaa.. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja addinsonintauti on jo poissuljettu, mutta vielä on muutamat jäljellä. Annan Einon ihon nyt kuitenkin hetken vain olla ja yritän olla katsomatta sitä äitini ohjeiden mukaan, vaikka mieli tekisi kurkkailla aina välillä miten hilseily etenee, vai meneekö pois… 😀 Sen enempää ei oikeastaan kuulu, ollaan taas aloitettu treenit, ja yritän löytää motivaatiota lähteä rakentamaan HTM VOI ja FS AVO luokkiin vaadittavia taitoja. HTM VOI on vielä hyyvin kaukana siitä suunnittelemastani koreosta, mutta eiköhän saada jotain laastaroitua versiota aikaiseksi syyskuun kisoihin. 😀 Tässä postauksessa on kuitenkin nyt keskitytty kolmen viikon takaiseen tapahtumaan, josta edelleen on päällimmäisenä fiiliksenä ylpeys. <3
Novascotiannoutajat ry järjestivät viime lauantaina epäviralliset taipumuskokeet, ja oli kyllä erittäin antoisa päivä! Toivottavasti näitä järjestetään useamminkin, sillä vaikka päivä olikin oikeasti yhtä positiivista yllätystä, ei me olla vielä pitkään aikaan pääsemässä taipumuskokeista oikeasti läpi. 😀 Päivä alkoi klo 8:30 ilmoittautumisella, ja samalla vähän kävelytin Einoa ja yritin saada tätä vähän purettua. Olin ottanut mukaani variksen ja meidän spesiaalin sukkakanin. Sukkakani olisi meidän kani jäljellä, sillä tiesin sen olevan turhaa edes yrittää kokeilla sitä, että Eino lähtisi tuomaan kania jäljen päästä. Variksen kanssa sitten taas teimme yhden lyhyen noudon lämmittelyksi, ja jotta Eino saa variksen maun suuhun (vähän ehkä ällöä..), ja saattaisi jopa tuoda hakuruudusta jotain. Odotukset hakuruudulle olivat kuitenkin todella matalat, tyyliin jos sieltä yksikin tulee, niin se jätetään siihen ja juhlitaan yötä myöten sitä saavutusta. Toisaalta, Eino toi sen meidän lämmittelyvariksen, ja olin jo siinä kohtaa valmis menemään kotiin aivan todella tyytyväisenä. Siinä kohtaa kun oltiin jo nähty ja ohitettu monet koirat, ja juuri ennen kuin lähetin Einon noutoon, oli mennyt ohi autoa ja koiraa.
Tulimme toiseksi viimeisenä ensimmäiseen osioon, eli sosiaalisen käyttäytymisen osuuteen. Siinä kohtaa ei oikein ollut enää tilaa ympyrässä, ja Eino paineistui aika paljon siitä, että joutui menemään kahden koiran väliin ahtaalle. Etenkin, kun toisella puolella oli narttu. Ruokin siis Einoa aika ahkeraan lihapullilla siellä laidalla, meidät erottaa hyvin siitä, että oltiin ainoat kyykyssä. 😀 Mutta Eino pysyi kasassa, vähän välillä rempoillen ja huutaen, mutta pääasiassa pysyi kasassa ja pystyi syömään lihapullia. Sosiaalinen käytös saatiin siis läpi. Olimme ensimmäisenä vuorossa (niin ihanaa!), joten pääsimme heti tekemään. Eino kiskoi aivan tajuttomalla draivilla kohti venepaikkaa, ja oli ihan todella korkeassa vireessä. Ei mitenkään siis optimaalinen tähän tehtävään… Tuomarina meillä oli Päivi Vikberg.
Toisena oli siis vuorossa vesityö, jossa ensin heitetään lokki veteen, ja seuraava heitetään veneestä. Einolla kun on ollut ongelmaa veneen kanssa, niin pyysin, että vene lähtisi veteen niin, että Eino näkee veneen menevän veteen rannalta. Eino kävi sitten nopeasti ihmettelemässä venettä, ja sitten vene sai lähteä paikalleen Einon huutojen saattelemana. Lokki heitettiin, ja päästin Einon hakuun. Ja sitten tuo reppana ei uskaltanut mennä veteen. 😀 Rannasta oli “pudotus” veteen noin 20min, mutta vesi oli siitä kohtaa niin tummaa pohjan noustessa pintaan, ettei Eino nähnyt, ettei pudotus ole syvä. Lopulta kannustusten saattelemana ja Einon huutokiljuessa ja komentaessa rantaa tämä uskalsi mennä veteen, ja sitten lähti uimaan reippaasti kohti lokkia. Lokkia Eino kävi tuomassa vähän matkaa takaisin, mutta jätti sen sitten matkan varrelle, vähän liian kauas. Lokki uiskenteli sitten kuitenkin itsekseen rantaan niin, että sain napattua siitä kiinni. Ei ihan hyväksytty suoritus. 😀 Sitten kun saatiin Eino pois vedestä, otin tämän kiinni, ja seuraavana olisi laukaus ja veneestä heitetty lokki.
Laukaukseen Eino ei sanonut mitään, yritin saada Einoa katsomaan ampujaa ettei tämä pelästyisi yhtäkkistä ääntä, mutta tällä oli katse veneen heittäjässä lokki kädessä. Eipä se laukaus kuitenkaan mitään reaktiota aiheuttanut. Lokki heitettiin veteen, ja päästin Einon hakemaan sen. Nyt veteen mentiin ihan ilman ongelmaa, oli vain se alkujännä rannan kanssa. 🙂 Lokille Eino ui täysin suoraviivaisesti, nappasi lokin suuhunsa ja lähti tuomaan sitä takaisin! <3 Niin huippu noutaja, ei olla edes lokkia treenattu sitten viime syksyn! Venekään ei jännittänyt yhtään. Lokki tuli hienolla nouto-otteella aina parin metrin päähän asti rannasta, siinä on nyt joku juttu ettei Eino tuo sen lähemmäs. Siinä kohtaa eivät edes tassut ottaneet vielä pohjaan kiinni. Nyt lokki jäi myös niin kauas, etten saanut sitä itse otettua. Siinä kun sitten yritin saada Einoa pois vedestä naureskellen tuomarille, että “koira täysin ohjaajan hallinnassa“, Eino yhtäkkiä päättikin tuoda lokin rantaan! Eli tästä osuudesta ei mitään läpipääsyä olisi tullut, mutta koska kaikki saa jatkaa jokaiselle osa-alueelle, oli meillä seuraavaksi vuorossa hakuruutu.
Hakuruudussa oli ensin laukaus ja heittovaris. Laukaus meni jälleen ongelmitta, mutta heitettyä varista Eino huusi aikansa. Ja se aika oli aika pitkä. 😀 Mutta siinä sitten odoteltiin, että Eino saa kerättyä itsensä. Ja sitten hitaasti Eino alkoi hiljetä, ja kun ääni oli enää vähäistä, aloin silitellä Einoa rauhoittavasti. Lopulta Eino hiljeni lähes kokonaan silittelyiden ja hiljaisen höpöttelyni myötä, ja lopulta kuiskasin samalla hiljaisella sanalla “hae”. Ja sinne Eino ampaisi heti täyttä vauhtia heittovarikselle, ja jäi ihmettelemään sitä. Kutsuista huolimatta Eino ei lähtenyt tuomaan varista minulle, mutta tuli luokseni tyhjin suin. En muista oliko se jo ensimmäisellä vai toisella lähetyksellä, mutta heittovariksen Eino kävi rikkomassa. Se käytiin ottamassa pois tuomarin kysyessä, että saattaisiko se auttaa. Lähetin Einon vielä pari kolme kertaa hakuruutuun, mutta Eino ei lähtenyt tuomaan sieltä variksia. Päätin sitten siinä kohtaa, että meidän hakuruutu loppuu tähän, eikä enää jatketa sen parissa. Eino kyllä tiesi mitä kuuluu tehdä, mutta varikset eivät lähteneet nousemaan niin tuntui turhalta jatkaa. Tietty siinä alkaa myös kaiken muun törttöilyn todennäköisyys kasvamaan, esimerkiksi merkkailu, niin lopetettiin kun oltiin vielä voiton puolella ja Eino jaksoi tehdä hakutyötä. Reippaasti tämä juoksikin metsikössä, itseasiassa juuri sen kokoisella alueella millä ollaan hakuruutuja treenailtukin. Paperissa lukee, että Eino irtoaa kohtalaisen kauas, joten tätä voisi vielä vähän työstää. 🙂
Einolla ei kuitenkaan ollut mitään kiinnostusta yleisöä tai ihan lähellä olevaa vettä kohtaan, joka oli todella positiivista! Eino tuli myös luokse joka kerta kun tämän kutsuin, eli vesityöstä nähty huono luoksetulo ei onneksi jatkunut lopun aikaa enää. Ja vaikka hakuruutu ei onnistunut, niin siitä jäi silti tosi hyvä mieli. Eino yritti, mutta ei osannut tehtävää tarpeeksi hyvin, jotta olisi tässä tilanteessa pystynyt toimimaan. Tuntuu suorastaan siltä, että oma asenne olisi kokenut jonkun boostin, kun osaan keskittyä positiivisiin asioihin negatiivisten sijaan! Huh! 😀 Seuraavaksi sitten vein Einon autoon, viritin meidän halvan avaruuspeiton auton päälle ja palasin takaisin hakualueelle seuraamaan muiden koirakoiden työskentelyä. Ja oli kyllä ihana ja ilo nähdä hienosti työskenteleviä tollereita!
Ennen kanijälkeä otin Einon kävelemään ja lämmittelemään, ja tehtiin jonkin verran vasemman ja oikean puolen seuruita. Ja miten hienosti Eino pystyikään tekemään ihan todella epäreilussa häiriössä töitä! Siinä oli siis vettä ihan kymmenen metrin päässä, eikä Eino hinkunut sinne. Olin aivan fiiliksissä tästä, vielä kun ohitukset menivät kivasti ja Eino pystyi luopumaan koirista, olin niin mielettömän ylpeä Einosta. Siitä sitten lähdettiin odottelemaan kanijälkeä. Annoin meidän sukkakanin jäljen tekijälle, ja se olikin siinä päivän mittaan sulanut aivan täysin. Vähän siis tuli jänniteltyä miten se kani sieltä oikein tulee, sulana se kun on ollut erityisen vaikea Einolle… Lopulta päästiin meidän lähetyspaikalle, ja annoin Einolle luvan lähteä. Sössin kuitenkin niin lahjakkaasti kaksi lähtöä, että ihmettelen suuresti, miten Eino siitä vielä lähti kolmannella kerralla onnistuneesti kanille… 😀 Jäi siis hihnaa kiinni koiraan ja piipautin lelua lähdössä, tuli sitten siinä todettua mille puolelle ne lelut kannattaa oikein laittaa siinä damiliivissä…
Noh, ohjaajan armottomasta sössimisestä huolimatta Eino lähti kanille vauhdilla, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Itse en siis nähnyt mitään pöheikön takia, mutta tilannetta seuraava tuomari ja avustajat näkivät tämän tilanteen. Kutsuin Einon luokse, ja lähetin uudestaan. Tällöin Eino jäi ihmettelemään kanille ja nuolestekemaan, mutta ei vieläkään nostanut sitä. Heti, kun kauimmainen avustaja lähti kävelemään kohti kania, Eino kävi nappaamassa kanin itselleen ja palauttamaan minulle. Kani jäi kuitenkin matkan varrelle. Nyt meidän tuomari lähti kohti Einoa ja kania, ja sieltä sitten Eino tuli ulos metsästä näkyviini kanin kanssa! Hieman kaipasi painetta vierailta nostaakseen kanin, mutta tämä osio olisi taippareissa mennyt läpi tällä suorituksella! Toki parannettavaa on paljon, jäljen tulisi olla vielä parikymmentä metriä pidempi ja kanin pitäisi olla iso eikä kääritty sukkien sisään, mutta Eino oli silti hirveän taitava, ja sai sen mukaiset palkatkin. <3
