Ensimmäinen voittajaluokan startti!

Kilpailimme viime lauantaina Tampereella koiratanssin merkeissä, startaten ihan ensimmäistä kertaa voittajaluokassa missään lajissa. Ja en kyllä olisi osannut odottaa, että lähdetään noin hienosti liikkeelle, sillä ylitimme pistetavoitteen kirkkaasti! Paljon löytyy vielä viilattavaa, mutta moni asia, jonka odotin menevän pieleen eli etenkin positio 7, meni paremmin kuin treeneissä! 😀 Sitten taas meidän vas. sivuaskeleet olivat hieman vinoja ja siellä oli hämmentävän paljon epätarkkuutta. 9. positiossa eteenpäin menevässä suunnassa jätättäminen ei tullut yllärinä, mutta se, että sinne tuli niin paljon muuta häikkää, oli hieman outoa. Mutta tämä oli todella hieno aloitus meidän koiratanssin VOI-uralle, 154,67 pistettä on meinaan aika siisti määrä pisteitä. <3 Sillä napattiin myös jaettu toinen sija. :)

Alkulämmittely ei mennyt taaskaan nappiin, sillä nyt pidin Einoa liian kauan häkissä, enkä antanut tälle juurikaan sellaista hengailuaikaa hallissa, jotta tämä pystyy olemaan sinut itse tilan kanssa. Siihen nähden haistelua tuli yllättävän vähän, sillä Eino otti paljon häiriötä tilasta, vaikeista jutuista ja tuijottavasta tuomaristosta ja yleisöstä. Joku päivä se oikeaan vireeseen virittely onnistuu, ja sitten koetaan samanlaisia onnistuneen suorituksen tuomia kylmiä väreitä, kuin silloin kun olimme viimeksi Tampereella ja saimme tupla kunniamaininnat. 🙂 Veikkaan, että Einon tsemppiä söi myös todella paljon meidän musiikin kanssa sättääminen. Videon alusta on leikattu noin 40 sekuntia pois, jossa ensin tulemme kehään, mutta odotimme myös hirvittävän pitkän ajan musiikin käynnistystä. Eino oli koko ajan todella upeasti paikallaan pää maassa, mutta jatkossa jos noin käy, niin lähdetään ulos kehästä kunnes ongelma saadaan selvitettyä. Koska teknisiä ongelmia tulee ja menee, ei niille aina voi mitään, mutta tuo oli ehkä vähän virhe minulta pitää Eino silti kehässä. Sitten kun musiikki lähti, Eino ei meinannut nousta, kun siinä oltiin oltu jo melkein minuutti siinä kohtaa. 😀

Tuomareiden kommentit ja pisteet: (määrä + laatu / kumppanuus + koreografia)

Henna Meriharju: (40 + 36) 77 + (38 + 40) 78 = 155
Ohjaaja liikkui todella kauniisti musiikkiin, jopa niin, että koirasi jäi aavistuksen “varjoosi”. Tämä ongelma korjaantuu, kun saat koiran tekemisen osaamisen paremmaksi. Nyt monet positioista olivat epätarkkoja. Musiikki sopi teille hyvin, mutta koiran keskittyminen välillä katkesi.

Maija Asp: (40 + 36) 76 + (38 + 40) 78 = 154
Ohjaaja liikkui kauniisti, mutta välillä ohjaaja keskittyi omaan liikkumiseen niin koira unohtui. Positioita hyvin mutta ne ovat vielä epätarkkoja. Musiikin temmonvaihtelut otettu huomioon hyvin.

Hanna Maines: (40 + 35) 77 + (33 + 45) 78 = 155
Kaunisliikkeinen koreografia, ja ohjaajan liikkuminen oli erityisen kaunista. Valitettavasti muutama isompi kontaktikatko ja positioissa epätarkkuuksia (sivuaskelissa vinoutta, etäisyys vaihteli). Hyvä musiikinkäyttö.

Tuomareiden pisteet olivat yllättävän positiivisia, sillä kun tulin kehästä ulos, veikkasin pistemäärän tippuvan alle 140 pisteen. Mitä omaan liikkumiseeni tulee, niin siihen on panostettu, sitä on ajateltu, ja siihen on haettu tarkoituksella musiikin huomioimista. Mutta en minä loppujen lopuksi kuin heilutellut käsiä, ja yhtäkkiä koira jää jo varjooni?! 😀 Toki Einon epätarkka suorittaminen varmasti vaikutti siihen, mutta en tiedä, pitäisikö sitten tuunata alas omaa liikettä, jos Eino ei ihan pysy messissä? Eino ei kuitenkaan ota enää paljoa häiriötä minun liikkeestä, etenkään jos se on noin vähäistä. Ja hieman harmittaa myös kommentti, että unohdin Einon koska keskityin omaan liikkeeseen. Veikkaan, että tässä viitataan siihen, kun Eino jätätti 9. positiossa. Huomasin kyllä, että Eino ei tullut mukana ja kutsuin tätä, mutta ajattelin, että näyttää pahemmalta, jos jään houkuttelemaan tätä perääni kuin jos vain jatkan. Siitä sitten saatiin pieni impropätkä aikaiseksi kun Eino hämmentyili, kunnes päästiin takaisin raiteille. Mutta vaikka koiratanssi ei ole tanssia sinänsä eikä tarvitse osata tanssia, niin mielestäni tämä minun liikkumisen määrä ei vielä mene sen rajan yli, että tanssisin Einon yli. Hämmentää. 😀 Se kyllä piristi, että ohjelma on sertin arvoinen onnistuessaan, eli olen siis onnistunut arvioimaan miltä voittajaluokan ohjelman tulee näyttää!

Eino ei ole koskaan tehnyt tuota koreografiaa. Olen tehnyt sen kyllä itse lukuisia kertoja läpi, en edes tiedä kuinka monta sataa kertaa olen jo kuunnellut tuon kappaleen läpi. Ihan jo musiikkia valitessa ja fiilistellessä kuuntelin sen muutaman kymmenen kerran läpi. Koreografiaa luodessa se määrä triplaantuu nopeasti, kun pitää päättää missä kohtaa näytetään mikäkin positio, mihin kohtaan musiikkia sopii millainen liike, miten se liike sopii positioon, pystynkö auttamaan Einoa, onko positio helppo vaihtaa seuraavaan Einon nykyisellä liikerepertuaarilla, miten käytämme tehokkaasti koko kehän ja miten pääsemme liikkumaan tarvittuun kohtaan, jos koreografia vaatii tietyn position esittämistä tietyssä kohtaa. Näin alkajaisiksi. Ja olen tehnyt kahdet koreografiat tälle musiikille, ensimmäinen heitettiin romukoppaan kun ei se vaan toiminut.

En alkuun ymmärtänyt lainkaan, kun koreografiaa suunnitellessa kehotettiin tekemään se yksin läpi ilman koiraa. Opin suhteellisen nopeasti koreografian, ja tein niitä kyllä yksin ns. markkeeraten liikkeet, ja musiikkia kuunnellessa mietin miten koreografia eteni. Improvisointi-kykyni kehittyi myös samaa tahtia, joten ei edes haitannut, vaikka unohdin jotain pätkiä, sillä minulla on aina back-up liikkeet valmiina, joihin voi turvautua. AVO ohjelman myötä ymmärsin, miten tärkeää niiden koreoiden opettelu ilman koiraa on, ja sitä ohjelmaa hinkkasinkin todella monet kerrat ilman Einoa. Silloin teimme avoimen koreografian läpi ilman ja nyt voittajan koreon läpi ilman, että Eino on tehnyt niitä. Musiikin Eino on kuullut monesti, ja tehty hieman koreon eri osioita musiikkiin, mutta myös täysin eri asioita kuin mitä “oikeasti” koreografiassa tapahtuu.

Sen lisäksi, että minulle on kehittynyt improvisointi-kyky, olen oppinut tuntemaan koirani niin hyvin, ettei minun tarvitse tehdä koreografiaa läpi Einon kanssa tietääkseni miten paljon aikaa Eino tarvitsee eri asioissa, miten hyvin Eino kykenee eri vaihtoihin ja suunnan muutoksiin, ja miten nopeita olemme siirtymään paikasta toiseen. Siksi ainakin meillä riittää se, että minä tiedän, mitä me teemme. Eino tulee iloisesti perässä ja kuuntelee. Einolla on myös nimittäin tapana ennakoida, ja tätä ominaisuutta lähdetään varmasti hyödyntämään jotta saamme pyörähdykset minusta pois toimimaan. Ennakoinnista on myös haittaa, sillä en voi enää laittaa käsiä eteenpäin Einon ollessa jalkojen välissä, sillä se on merkki peruuttaa pois. Tai sitten vaan opetetaan koira olemaan ennakoimatta.. 😀

Viikonloppuna meidän piti mennä Saloon kilpailemaan koiratanssin epävirallisissa kilpailuissa, mutta mennäänkin Seinäjoelle! Eino pääsee mukanani arkitottelevaisuuskoulutuksen teoriaviikonlopulle, joka järjestetään Lakeuden kennelkerhon toimesta. Kurssi tuli hyvin extemporena, sillä vasta tiistaina nousi ajatus kurssille lähdöstä. Viesti järjestäjälle, joka kertoi, että mukaana mahtuu vielä. Hetken panikoinnin jälkeen tehtiin päätökset, ja huomenna kurvataan kohti Seinäjokea! 😀 Kurssin virallinen ilmoittautumisaika meni jo kuukausi sitten, mutta ilmeisesti aina kannattaa kysyä, josko mahtuu mukaan. Tällaisille pikaisille päätöksille ja extempore-lähdölle arkitottis-kurssille on toki syynsä, mutta siitä lisää myöhemmin.. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *