Mielenrauha

Viime postauksessa kun olin aivan paniikissa, ettei meidän kisoista tule mitään, niin se huoli meni vähän ohi nyt. Vähän. Meillä on nyt ainakin syksyn ajan neljän koulutusohjaajan treenit, joissa jokainen vuorotellen pitää treenit, ja niin innoissani lähdin eilen ensimmäiselle tunnille! Ensimmäisen tunnin ohjaajana oli Hanna Maines, jonka treeneissä olemme olleet aiemminkin, mutta hyvin kauan sitten. Kerroin ennen tuntia huolistani, että Eino haahuilee ja haistelee vain, joista Hanna keksi pitää meille kehäänmeno-treenin. Ja kuinka hyödyllinen tämä olikaan!! Kaikkein tärkein hyöty tästä treenistä oli, että minä sain mielenrauhaa. 😀 Eino teki tosi hienosti, vaikka olikin aavistuksen väärässä vireessä. Se oli sellainen häslä, eikä niin läsnä kanssani, kuin olisin halunnut. Siinä on sellainen aavistuksenomainen ero fiiliksessä työskennellessä. Mielettömän positiivista oli kuitenkin se, että Eino teki töitä todella hyvällä vireellä! Vaikka häsläys vaikuttikin siihen, etteivät positiot olleet aivan puhtaat, Einolla oli tosi hyvä ilme ja asenne työtä kohti. <3

Alkuasennossa sain huomata, että minun täytyy todella hyvin katsoa omat käteni kuriin. Hipaisin Einoa paristi kehätreenien aikana, ja Eino reagoi tähän todella vahvasti hyppäämällä äkkiä pystyyn ja väistämällä. Kisakehässä en todellakaan halua aiheuttaa Einolle huonoa mieltä jo ennen kuin suoritus ehtii alkaa, joten täytyy ottaa etäisyyttä ja pitää kädet kaukana Einosta. Kappale on nyt myös muokattu 2:53 mittaiseksi, joten siitä ohjelman pituudestakaan ei tarvitse enää stressata. Meidän AVO ohjelma kun oli 2:50 mittainen, niin tämä 3sek ylimääräistä tuskin vaikuttaa merkitsevästi enää.. 😀

Tänään rally-tokossa tehtiin haastava rata kahdesti todella kivalla meiningillä, joka myös valoi uskoa meidän lauantain kisasuoritukseen. Radalla oli todella vaikeita kohtia, joissa piti mm. nopeasti hypyn jälkeen ottaa koira hallintaan valkovuokkoa varten, ja uuden hypyn jälkeen tuli pysäyttävä maahanmeno liikkeestä. Eino vähän haisteli maata, kun juuri ennen meitä oli mennyt aivan ihana valkkarityttönen, jonka perään Eino haikaili jo lämmitellessä. Luopui kuitenkin suhteellisen kivasti ja muistin jopa palkata luopumisesta lähes joka kerta! Etenkin sitten, kun laitoin Anniinan huutelemaan minulle palkka-käskyjä, etten itse unohtaisi. 😀 Toinen rata meni paljon paremmalla fiiliksellä, ja siinä ongelmana oli ainoastaan se, että tein liikkeet jo vaikka kuinka kaukana kylteistä. Eino on ehdottomasti valmis voittajaluokkaan, mutta oma fiksoituminen koiratanssin SM-kisoihin saattaa viedä kaiken rally-huomion, ja startataan vasta marraskuun tai joulukuun puolella rallyn voittajassa. Lokakuu on muutenkin täynnä kaikkea jännää ja kivaa koulutusta, että ei siinä mitään kisoja ehdi miettiä. 🙂

Tämä oli taas vähän tällainen postaus. Yritän ehtiä kirjoitella Eva Bertilssonin aivan mahtavasta koulutuksesta tässä ennen lauantain kisoja, mutta katsotaan, kuinka käy. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että koulutus antoi todella paljon uusia työkaluja käyttöön, opetti ymmärtämään eläinten käytöstä ja käytökseen johtavia asioita paremmin. Se inspiroi todella paljon minua kouluttajana kokeilemaan eri taktiikoita Einon kanssa, mutta myös miettimään miten asioita voisi opettaa tunneillani. Joten seuraavan kerran kun Eva tulee Suomeen, kannattaa ehdottomasti osallistua!