Kisaputken loppuhuipennus

Meidän kevät on ollut täynnä tapahtumia, ja viikonloput ovat menneet koiramaisissa kuvioissa. Tammikuussa kun suunnittelin kevättä, oli kaikki viikonloput huhtikuuhun asti täytetty Einoon liittyvillä aktiviteeteillä… Viime viikonloppuna, eli huhtikuun viimeisenä, oli meidän kevään viimeiset kilpailut. Nimittäin tuplasti rally-tokoa! Nämä kilpailut järjestettiin Liedossa TSAU hallilla, tuomareina meillä oli ensimmäisessä kilpailussa Iiris Harju ja jälkimmmäisessä kilpailussa Maria Riski. Tulimme hieman myöhään paikalle, ja jotenkin valmistelu kilpailuun tuntui menevän todella sekavissa fiiliksissä. Tuntui, etten saanut itsestäni otetta ja jännitin ihan hirveän paljon tulevaa starttia. Radalla ei ollut mitään erikoisempaa liikettä, ainoastaan hyppy jännitti etukäteen miten sen mahtaa mennä, ja kysyinkin tuomarilta kaikki mahdolliset skenaariot läpi mitä virheitä tulee missäkin tilanteessa ja milloin saa uusia. 😀

Starttasimme radalle toisena, ja Einon lämmittelykin jäi jotenkin ihan puolittaiseksi. Tuntui, etten saanut tähän mitään yhteyttä (kumma juttu, kun en saanut yhteyttä edes itseeni). Onneksi, onneksi ensimmäisen koirakon suorituksen jälkeen tuomari jäi pohtimaan pitkäksi aikaa miten epäselvä tilanne tuomitaan, ja me saimme lisää lämmittelyaikaa. Silloin otin Einon vinkulelun esiin, ja kas, sieltä se kontakti palasi! Eino teki todella hyvällä ilmeellä töitä saadakseen vingun, ja niinhän tämä sitten sen sai kun teki nätisti. Radalle mentiin siis niin, että olin itse edelleen aivan jännittyneenä, mutta kykenin sentään hengittämään kun Eino oli hyvällä fiiliksellä.

Ja sitten me tehtiin meidän paras rally-rata ikinä. Eino oli mukana, teki todella kauniisti kaikki tehtävät, kuunteli, haisteli tai haahusi vain pari kertaa (!!) ja esteen kanssa ei ollut MITÄÄN ongelmaa. Olin aivan fiiliksissä meidän suorituksesta! Ja niin sieltä tuli sitten pisteet, 94p <3 Meidän toiseksi parhaat pisteet rally-kokeesta, mutta nyt oli ehdottomasti paras fiilis ja yhteistyö radalla. Vähennykset tulivatkin juuri -1p epätarkasti suoritetusta tehtävästä, -1p ja -3p puutteellisesta yhteistyöstä ja kerran -1p vinoudesta. Tällaisia suorituksia tarvitaan ehdottomasti lisää myös rally-radoille. Tältä radalta saimme myös toisen sijoituksemme rally-kisoista, nimittäin voitimme luokkamme! <3

Seuraavaa suoritusta jouduttiin odottelemaan aika kauan, mutta odotellessa sain seurata MES, VOI ja myöhemmin ALO luokkien suorituksia. Harmikseni kiinnitin huomiota, että MES luokassa koirat tuntuivat työskentelevän melko haluttomasti. Tehtävät suoritettiin, mutta ohjaajaa väistäen tai antaen paljon rauhoittavia signaaleja. Myöhemmin ALO luokan suorituksia seuratessa taas huomasin, että vaikka koirilla ei ollut tekniikkaa ja ohjaajilla tuli virheitä, koirat työskentelivät todella kauniisti hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Menevätkö tulokset todella jossain kohtaa koiran edelle eikä töitä tehdä enää koiran ehdoilla, vaan metsästetään niitä valiotuloksia… Odotellessa harjoittelin myös valmiiksi seuraavan kisan rataa, ja tein myös pari kertaa tulevan HTM AVO suorituksemme läpi. Musiikki tulee olemaan sama hieman pidennettynä, mutta liikkeet vaihtuvat. On kyllä kamalan vaikeaa muuttaa aiempaa koreografiaa ja tehdä uutta samaan musiikkiin, kun vanha tulee jo niin selkärangasta. 🙂

Toinen rata oli myös todella kiva, joskin pisin AVO rata joka meillä on ollut. Siellä oli myös houkutus helpoilla houkutuksilla, ja jälleen hyppy. Ajattelin, että otan Einon ihan ennen rataa lämmittelemään ja mennään sillä sitten radalle. Ajatuksena oli, että tulos nyt ainakin tulee joten ei muulla väliä. Mutta ei pitäisi ottaa tällaisia asioita itsestään selvyyksinä. 😀 Eino oli noin 30sek häkistä ottamisen jälkeen hyvällä menolla, mutta sitten kontakti tipahti enkä saanut sitä enää takaisin. Sitten olikin aika jo mennä radalle. Tästä radasta taas löytyy video, ja periaatteessa on kivempi että tästä surkeammasta suorituksesta löytyy video. Hyvästä suorituksesta on paha arvioida mitä tehdä jatkossa paremmin, mutta kun tietää syyn miksi se meni aivan penkin alle, on video vain tuskallinen muistutus että näinkin huonosti voi mennä. 😀 Eino oli siis tässä kohtaa jo aivan poikki, ja näin pitkä väli ja odottelu kisojen välissä ei tällä kertaa toiminut. Videon otti meille Petra Puputti, kiitos! 🙂

Rata suoritettiin kuitenkin taistellen loppuun asti, ja olen oikeastaan todella ylpeä tästä suorituksesta. Ilman minun fanaattista sääntöjen lukua ja ikuista “mitä vähennyksiä tästä tulee” -kyselyitä emme olisi saaneet tästä radasta tulosta. Uusin juuri ne oikeat kohdat, tein hyviä pelastuksia (kyltti 10, vasen täyskäännös, Eino oli menossa kyltistä ohi mutta hyppäsin sinne sivulle ja käänsin sen juuri ja juuri suoritusalueella :D), vahdin rintamasuuntaa (ei saa olla yli 90 astetta minuun nähden) ja annoin Einolle aikaa. Pidin itseni todella hyvin kurissa, en jännittänyt kovin pahasti ja osasin radan jälkeen oikeasti nauraa meille! En ollut lainkaan harmistunut, ja olin vain tyytyväinen kun pääsimme radan loppuun. Radan jälkeen oli vain niin kaikkensa antanut olo, ja näin että Einolla oli kyllä täysin sama fiilis. Tulokseksi saimme lopulta 74 pistettä, ja suoritus oli ylivoimaisesti kaikkien aikojen huonoin meiltä. 😀 Viime syksyn kisat menivät tuloksellisesti huonommin, mutta nykyisellä kokemuksella Einon olisi kyllä vähän kauniimpaan suoritukseen pitänyt pystyä.. Tai ainakin pitänyt osata luopua ikea-säkistä! 😀

Päivän suurin ylläri taisi kuitenkin olla se, että saimme tuomaripalkinnon tästä suorituksesta! Aivan huippua, ensimmäinen virallinen TP! <3 Pistemenetyksiä tuli melkein joka liikkeesta, 15 kyltistä neljä jäivät virheettömiksi. 😀 Kaikki olivat kuitenkin -1p tai -3p virheitä. Pisteitä olisi jäänyt 76p, mutta saimme vielä ylimääräiset -2p puutteellisesta yhteistyöstä. En ollutkaan aiemmin huomannut, että lomakkeessa on "Vähennykset kokonaisvaikutelmasta" kohta, mutta jos jostain suorituksesta tulee ottaa puutteellisesta yhteistyöstä pisteitä pois niin meidän. Huippua oli kuitenkin se, että saimme RTK2 koulutustunnuksen ja siten siis luvan lähteä tosissaan harjoittelemaan voittaja-luokkaa varten! Tekniikka meillä on kunnossa, ja Eino on suorastaan varmempi oikealla puolella, joten mahtavaa päästä vihdoin hyödyntämään myös rally-radoilla näitä taitoja. Veikkaan, että Einon mielenkiinto pysyy myös paremmin yllä kun saa välillä vaihtaa oikealle puolelle. Se, mitä meidän todella tulee treenata voittajaa varten, on yhteistyö ja kesto. Haluan, että Eino jaksaa työskennellä hyvällä ilmeellä koko suorituksen ajan, eikä lähde haahuilemaan kesken radan. Tämä on sellainen taito, jota tulemme tarvitsemaan myös koiratanssissa. Suorituksemme tulee pidentymään hyvin paljon seuraavia luokkia varten joka lajissa, joten nyt täytyy panostaa siihen hyvään työskentelyintoon.

Sunnuntaina, eli kisojen jälkeisenä päivänä, kävimme Anniinan eli rally-ohjaajamme ja tämän valkoisenpaimenkoiran Kaikun kanssa lenkkeilemässä. Vajaa pari tuntia lenkkeilimme, jonka aikana koirat pääsivät juoksemaan koko sielunsa edestä ja myös uimaan. On kyllä aina yhtä hauskaa päästää Eino juoksemaan valkkarin kanssa: Eino pinkoo AIVAN täysillä, kun kaveri laukkaa hitaasti vieressä. 😀 Tiistain rally-tunnilla saimme meidän merkille lähetyksen kuntoon, liikkeestä jäävät liikkeet muistuteltiin Einolle ja opetettiin puolenvaihtoedestä myös oik –> vas. Pari toistoa ja Eino oppi, ettei sivulle pyörähdetä, vaan rintamasuunta pysyy eteenpäin koko ajan. Kaikkia kolmea täytyy vielä yleistää muihin paikkoihin, jotta ne myös toimivat muissa ympäristöissä. Sillä kuka tietää, kuinka nopeasti me oikein näitä MES-luokan liikkeitä jo tullaan tarvitsemaan…. 🙂