Markkeerauksia ja varisnoutoa

Tämä viikko tosiaan on rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, ja hyvä niin! Tiistain rally-tokotreeneissä teimme lähtöä, mutta meille siitä tuli enemmän häiriö-treeniä kuin lähtö-treeniä muiden koirien leikkimisen häiritessä Einoa toodella paljon. Lopulta Eino kuitenkin pysyi upeasti kontaktissa, vaikka takana isompi koira leikki itsekseen repimisleikkejä, ja parin metrin päässä vieressämme pienempi koira leikki vinkulelunsa kanssa! Eli erittäin hyödyllistä treeniä joka tapauksessa. Sitten kertailimme käännöksiä istumisten kanssa ja ilman, ja ne sujuivat todella hyvin niin vasemmalla kuin oikealla puolella. Ainut vaikea oli oikean puolen seuruussa täyskäännökset vasemmalle ja siitä istumiset ennen ja jälkeen käännöksen. Eino karkasi ihan hirveän kauas sen käännöksen aikana jostain syystä. Ihan sellainen liike jonka vain oletin onnistuvan, mutta selvästi ennen voittajaan siirtymistä täytyy oikeasti käydä kaikki kyltit läpi oikealla puolella jotta selviää, mitkä ovat niitä vaikeita meille! Loppuun treeniä, jossa koiran piti itse hakeutua sivulle eri kulmista. Einolle tämä oli todella hyvä treeni ihan koiratanssiakin ajatellen, että osaa myös sivusuunnasta hakea positiota ja oikeasti keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja kyllä se siitä lähti suoristumaan treenin aikana, kun ensin Eino tuli 90 asteen kulmassa istumaan “sivulle”, ja katsoi odottavaisesti että tästä voisi tulla herkku!

Tänään käytiin ihanalla pitkällä lenkillä tuossa aurinkoisessa kevätsäässä, että tuli hyvä mieli metsässä kävelystä! 🙂 Otin mukaan yhden damin ja variksen suoraan pakkasesta. Hetken harmittelin, että olin ottanut vain yhden damin mukaan, mutta sitten keksin kokeilla markkeerauksia Einon kanssa. Samalla vähän luopumista, sillä yksin kun on liikkeellä niin jätän Einon aina vapaana odottamaan vuoroaan. Ei ole kyllä ikinä onneksi ollut tarvetta laittaa kiinni, vaan pystyy luottamaan siihen että kyllä se pysyy, vaikka damit lentelee. Ensimmäisen markkeerauksen tein siten, että kävelin Einosta n. 30m päähän (olen oikeasti niin huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kyllä se aika kaukana oli), ja heitin damin alamäkeen ehkä 15m päähän. Dami tippui niin, että Eino näki tiputuskohdan. Palasin Einon luo, ja lähetyksestä tämä lähti heti kovaa kyytiä kohti damin putoamispaikkaa. Pilli ei tullut mukaan, mutta huusin sitten kutsun perään ja sieltä Eino sitten loikki damin kanssa takaisin ilman mitään mässäystä, vaikka dami oli heitetty!

Toisen markkeerauksen tein tietysti heti paljon vaikeampana. Kävelin polkua pitkin taas n. 30-40m päähän (olin ainakin vähän kauempana kuin viimeksi), ja heitin damin viistoon siten, ettei Eino nähnyt putoamispaikkaa. Eino siis näki minut heittämässä, mutta dami heitettiin kumpareen taakse taas n. 15m päähän. Palasin Einon luokse, ja lähetin hakuun. Eino lähti jälkiäni pitkin ensin etsimään damia, ja teki pienen pyörähdyksen jälkieni päässä. Sitten Eino lähti kuitenkin todella fiksusti tekemään laajempaa kaarta etsien damia, kiertäen kumpareen ensin niin, että minä näin tämän, kadoten sitten toiselle puolelle kumparetta minun näkymättömiin. Pian sieltä kuitenkin tuli polkua pitkin iloinen noutaja dami suussa! 🙂 Heti kun dami annettiin minulle, heitin Einon superlempparilelun jota tämä lähti innoissaan piipittämään tehden omia kaarroksiaan ja hyppyjään sen kanssa. Ihan höpsö eläin.

Damitreenit jätettiin siihen, mutta variksen otin myöhemmin lenkin aikana esiin. Tehtiin ensin ihan vain kantoja, eli juostiin variksen kanssa yhdessä. Eino ei ole lainkaan enää yhtä ällöttynyt variksesta kuin aiemmin, vaikka kannon loppuvaiheessa alkoi jo selvästi vähän ällöttämään. 😀 Sitten tein välinoudon variksen kanssa, se kun viime perjantaina ei onnistunut. Eikä kyllä nytkään mennyt ihan putkeen, vaan “hae” käskyn jälkeen Eino tuli suoraan luokseni. En tiedä mistä Eino tajusi, että jotain unohtui, mutta heti kun poika tuli luokseni teki tämä nopean U-käännöksen ruopien ihan maata, juoksi varikselle ja toi sen minulle! <3 Tämä riitti siltä osin, ja jatkettiin taas matkaa.

Viimeinen nouto sille päivälle tehtiin siten, että kävin viemässä variksen muutaman metrin päähän Einosta ja lähetin noutoon. Varis tuli sieltä todella nätisti eikä missään kohtaa ollut mitään riskiä että Eino alkaisi pureskella tai nyppiä varista! Varis alkaa olla taas todella mieluinen kannettava, ja seuraavaksi meinasin ottaa kaksi varista mukaan ja tehdä pienen hakuruudun niiden kanssa. Eipä meillä kuitenkaan ole kiire, ja jos tänä vuonna lähdetään taippareita kokeilemaan niin ne menee joka tapauksessa syksylle. Eli nyt ei tehdä syksyn virheitä ja yritetä opettaa liikaa liian nopeasti. Ja koska variksen käsittely on noin kaunista tässä yksin treenatessa, voin alkaa sulattelemaan varista meidän omiin treeneihin. Hitaasti sitten aletaan siirtää yhteistreeneihin variksia hakuruudussa, ja lopulta niitä sulatettuja variksia. Mitenkään hajuttomassa maastossa emme kuitenkaan treenaa vaikka yksin ollaan, tämäkin on suhteellisen suosittu lenkkimetsä eli toisten koirien hajut hakuruudussa eivät tule sitten pääse kokeessa yllättämään!

Nyt sitten pääsee jännittämään taas lauantain rally-tokokisoja, sunnuntaina on taas pitkästä aikaa Marjaanan koulutus! 🙂 Kuvat taas vanhoja kuvituskuvia, pitäisi ottaa kameraa useammin mukaan jotta tulisi ajankohtaisempia kuvia… 😀