Tehoviikko treeniä

Meillä oli edeltävä viikko hyvin hektinen, ja tämä viikko ei näytä olevan yhtään sen helpompi Einolle. Tulevien tapahtumien listasta voi huomata, että tahti loppukeväälle on kisojen osalta kiristymässä, ja tänään ilmoittaudutaan vielä huhtikuussa järjestettäviin rally-tokon tuplakisoihin toivoen, että mahdutaan mukaan. Vuokatin jälkeinen viikonloppu otettiin rauhassa, jotta Eino jaksaisi sitten maanantaina treenata. Aloitettiin yhteistreenit tanssiporukalla Tuijan koirakoululla, ja tänäänkin suunnataan illalla sinne treenailemaan ja muistuttelemaan tanssiohjelmia meille molemmille, jotta ne viikonlopun kisoissa onnistuvat. Maanantain treenivuorossa emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, veikkasin että Eino on aika jumissa niin se vähän rajoitti tekemistä. Sivuaskeleissa Eino lähti poikittamaan, ja peruutusta en edes viitsinyt yrittää. Tulevaa ohjelmaamme varten treenattiin kuitenkin kyljeltään makuuta niin, että voin kävellä Einon ympärillä. Eino nousee siitä hyvin herkästi makaamaan, sillä onhan se todella avuton asento josta ei näe ympärille, mutta hyvin saatiin rakennettua kestoa tälle liikkeelle. Myös tassun anto sujui vieraassa ympäristössä, vaikka treenattiin sitä ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella. 🙂

Tiistaina Hanna Maines tulikin sitten hieromaan Einon auki, ja vaikka kuukausi sitten olimme käyneet fyssarilla, löytyi sieltä taas ihan älyttömiä jumeja. Hanna kuitenkin totesi, että nämä tuskin ovat rakenteesta johtuvia jumeja, sillä Einon jumin kohta vaihtuu joka kerta. Jos olisi aina sama paikka joka jumiutuu, voisi syy olla rakenteellinen. Saatiin myös ohjeet oikean takajalan jumppaamiselle, ja näitä harjoituksia ollaan nyt tehty muutamana aamuna. 🙂 Vuosi sitten Einon oikea takajalka oli paljon vahvempi joten treenattiin vasenta, ja nyt vasen on paljon vahvempi ja oikea jalka heikompi.. Selvästi treenit ovat olleet vuosi sitten liian tehokkaat. 😀

Perjantaina pääsimme Einon kanssa oppilaiksi rally-tokon opettajamme Anniinan näyttökokeeseen, joka oli todella mielenkiintoinen kokemus! Oltiin siis käsittääkseni ongelmakoirakko näyttökokeessa, ja tosiaan meidän ongelmana oli ohitustilanteet. Eino ohittaa suhteellisen hyvin koirat silloin, kun vastapuoli on hiljaa, mutta jos toinen räkyttää tai omistaja päästää liian lähelle, keittää Einolla yli ja lopputuloksena Eino ulisee tai haukkuu. Etenkin, jos Eino on itse valmiiksi kiihtyneessä tilassa, Eino alkaa haukkumaan. Alkuun tämä oli selvästi epävarmuudesta haukkumista, mutta nykyään haukkuminen tuntuu olevan ihan vain kutsuhuutoa, että tule leikkimään kanssani!

Näyttökokeessa on kuitenkin ilmeisesti todella tarkkaa, että stressitaso ei nouse liian korkeaksi koirilla, ja siten sopivan koiran saaminen aamupäivällä osoittautui liian vaikeaksi. Meidän ohitettava koira oli siis valtava pehmokoira, joka ei kyllä mikään helppo rasti ollut! Saatiin ihan kokonainen tunti itsellemme, jossa käytiin läpi muun muassa Einon ruokintaan liittyviä juttuja ja pientä fiksailua sieltä löytyi. Treenin alla oli siis luopuminen Anniinasta ja pehmokoirasta, sekä treenin lopussa hihnan paineeseen vastaaminen katsekontaktilla. Luopumista tehtiin LAT-harjoituksena, eli aina kohdetta katsoessa naksahdus ja palkka. Pehmokoira oli jo huomattavasti vaikeampi kuin Anniina, mutta sekin onnistui lopulta niin hyvin että saatiin tehtyä ihan ohituksia pehmokoiran kanssa, eli myös pehmokoira liikkui ohitsemme. Näitä oppeja käyttämällä saadaan varmasti meidän ohitukset kuntoon! 🙂

Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa treenaamassa Vakka-Suomen noutajien treeniporukassa, ja aavistelin että koko treeni tulee menemään pelkäksi huutamiseksi ja ulisemiseksi ja kiskomiseksi. Joskus se kuitenkin on aloitettava taas se yhteistreeneissä käynti, ja nyt sunnuntaille osui hyvä hetki tehdä niin. Lunta ei näkynyt enää juuri lainkaan ja sää oli mukavan lämmin, joskin hieman tuulinen. Päästin Einon alkuun vähän juoksemaan vapaana, jotta pahimmat kierrokset olisi purettu ennen treeniä. Eino sinkosi joka suuntaan eikä näyttänyt yhtään väsymyksen merkkejä, vaikka edeltävä päivä oli mennyt näyttelyissä. 😀 Tottis-osio meni ihan ok, Eino olisi voinut kyllä pitää vähän enempi kontaktia kun nyt juuri ja juuri vilkaisi minuun. Toiset koirat ovat kuitenkin todella paha häiriö Einolle, etenkin kun Eino tietää jo tämän asetelman ja siten osaa odottaa, että kohta päästään tekemään noutojuttuja… Kun muut tekivät luoksetuloja, me mentiin pois ettei Eino ota turhaan kierroksia muiden juoksemisesta.

Odottelun myötä Eino kuitenkin lopulta oli aika täpinöissään kun päästiin tekemään töitä, ja koska muut lähtivät vähän aiemmin liikkeelle, jäi Einolle fiilis että jää jälkeen muista ja sieltä se huutohaukku tulikin sitten. Päästiin tekemään Heidi Vainion opastuksella hakuruutua, ja kun Heidi kävi täyttämässä ruutua me Einon kanssa vähän muisteltiin miten damia kannetaan. Olisin tehnyt nostoja, mutta heti ensimmäisestä nostosta Eino oikein hyökkäsi damin kimppuun ja ajattelin, että kanto on hieman rauhallisempaa kuin nostot. Heidille palautettiin kuitenkin rei’itetty dami, eli kovin rauhoittavaa se meidän kanniskelu ei ollut… Hakuruudulle Eino kiskoi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, mutta siihen ruudun alkuun jäätiin sitten hetkeksi hengailemaan ja juttelemaan Heidin kanssa. Einon kierrokset laskivat hitaasti, mutta lopulta se mahdoton piippailu ja tärinä loppui, ja päästiin työskentelemään. Kokonaan niitä kierroksia kun ei saisi laskettua, mutta edes vähän ettei touhu mene aivan mahdottomaksi sinkoiluksi ja Eino keskittyy tekemään töitä.

Ruudussa oli kolme damia, kaksi n. 20m päässä ja yksi vähän kauempana ehkä 30m päässä, jos osaan yhtään arvioida etäisyyksiä. Eino kävi ensin tekemässä suuremman kaaren ruudun läpi, mutta kun tämä juoksi meidän taakse kutsuin Einoa ja lähetin lennosta uudestaan kohti damia. Eino löysi damin, ja lähti niin nätisti tuomaan sitä luokse! Vähän kuului ääniä damin pureskelusta, mutta niitä ei tullut onneksi enää kahdella viimeisellä ruudun damilla eli piti vain loputkin turhaumat saada purettua. Seuraavaksi Eino kävi hakemassa toisen lähellä olevan damin, joka palautettiin myös siististi jalkoihini. En lähtenyt pyytämään käteen palautusta, joka on kyllä yksin treenatessa onnistunut, mutta nyt oli jo tarpeeksi kaikkea uutta että ei lähdetä ihan viilaamaan ensimmäistä kertaa porukkatreeneissä jokaista yksityiskohtaa. Kolmas dami löytyi myös todella nopeasti, vaikka Eino ei ole ihan loistanut näissä hauissa joissa yksi dameista on vähän kauempana kuin muut. Noutoetäisyyteen keskityttiin kyllä viimeksi treenatessa, kun Eino stoppasi siihen 30m etäisyyteen ja alkoi etsimään damia siitä, kun dami oli siitä reilusti vielä kauempana.

Viimeiseksi harjoitteeksi Heidi ehdotti meille sellaista, että tehdään muistinouto vähän pidemmälle kuin missä kolmas dami oli. Kävin viemässä damin, ja tein saman kuin nyt jo monesti että heitin viimeiset metrit, ettei Eino pysty minun jälkiäni pitkin seuraamaan matkaa damille. Etäisyydestä ja jälkien puuttumisesta huolimatta Eino kävi hakemassa damin niin hienosti, suoraan juosten damille ja takaisin, että pieni ylpeyden hetki siinä koettiin. <3 Siinä olivat Einon treenit siltä osin, eikä edes tullut houkutusta tehdä vielä paria noutoa vaan kerrankin tuli lopetettua oikeaan aikaan! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja jatkaa kevään aikana porukkatreeneissä ja yksin. Vaikka lokakuussa uhosin, että puolitoista tai kaksi vuotta odotetaan ennen kuin mennään uudestaan kokeilemaan taippareita, on jo syksyn kalenteri tsekattu läpi… Vajaan puolen vuoden päästä Eino saattaisi olla jopa valmis, kunhan vire ja riistakäsittely saadaan vielä kuntoon. Vireeseen mennään hakemaan apuja tolleriyhdistyksen järjestämästä vireenhallintapäivästä joka järjestetään Einon 2v. syntymäpäivänä, ja riistaan mennään tutustumaan Turun tollereiden aluetoiminnan riistapäivään huhtikuun lopussa. Nyt tuntuu, että näistä noutojuttujen tekniikkahaasteistakin aletaan päästä hitaasti mutta varmasti yli, ainakin sen verran mitä taippareissa tarvitaan osaamista.

En muuten ole tainnut edes mainita blogin puolella, että olen nykyään yksi Turun Murren kouluttajista! 🙂 Pidän kerran viikossa koiratanssituntia siellä, kurssin ollessa tällä hetkellä vielä tutustumiskurssi mutta kohta vaihtuu jatko- tai vakikurssiksi. Tuntien pito on ollut kyllä hauskaa ja ihan uudella tavalla haastavaa, sillä sitä osaamista jota on oman koiran kanssa kerryttänyt joutuu käyttämään eri tavalla, sillä ei kaikki koirat toimi kuten Eino. Tällä viikolla pidän yhteensä kolmet tunnit, kun äitini on kouluttautumassa eikä pysty pitämään perjantain koulutuksiaan, niin hyppään ohjaksiin väliaikaisesti! Olen myös käynyt tammikuusta asti aikuisten nykytanssi-tunneilla ihan vain parantaakseni omaa liikkuvuutta, joka on kyllä tuntunut todella hyödylliseltä koiratanssia ajatellen. On kyllä myös ihan hauskaa harrastaa jotain ihan yksin, ilman koiraa, koska muita harrastuksia joissa Eino ei olisi osallisena ei ole.. 😀