Lauantaina oli taas Salossa Marjaanan koulutus, mutta sieltä ei valitettavasti ole kuvia niin postauksessa on vähän spoilereita sunnuntain harjoituksista. 🙂 Saavuimme Saloon kerrankin ajoissa paikalle, ja annoin Einon totutella ympäristöön ja tehtiin vähän juttuja ennen kuin laitoin tämän häkkiin. Häkistäkin otin lyhyen ajan päästä pois, tehtiin jotain, palkkailin ja sitten taas häkkiin palkkausta. Annoin Einolle yhden pienen kurkistusaukon häkistä, josta tämä pystyi tarkkailemaan ympäristöään piilosta. Eino haukkui häkissään, mutta ennen kuin koulutukset alkoivat annoin sen vain haukkua. Einolla on asiat ihan hyvin häkissä, ja haukku on sellaista valittavaa “tylsää, tule takaisin!” haukkua tai sitten muille koirille tai muiden mukana haukkumista. Ja lopulta se haukkuminen loppui! Tällä kertaa koulutuksessa pääsin istumaan kentän laidalle, keskustelemaan muiden kanssa ja seuraamaan koulutusta, eikä minun tarvinnut kuin välillä käydä häkillä komentamassa Einoa olemaan hiljaa. Ihanaa!

Päivän aikana oli kolme eri ryhmää, ja joka ryhmä treenasi 2 x 30min. Ensimmäisellä vuorollamme treenasimme takaperin ketjuttamista. Eli piti valita 3-5 eri temppua, tehdä ne ensin kaikki yksitellen, ja sitten alkaa toistaa ensin 3. temppua joka kerta palkaten. Tämän jälkeen tehdään 2. temppu josta tulee vain kehu, ja heti perään 3. temppu josta tulee taas palkka. Tätä pari kertaa, kunnes tehdään sama ottaen mukaan ensimmäinen temppu. Eli 1. temppu -> kehu, 2. temppu -> kehu, 3. temppu -> palkka. Eli koira työskentelee kohti palkkaa. Vähän hävettää myöntää, etten tajunnut tätä vaikka olin seurannut ensimmäisen ryhmän treeniä ja kuullut ohjeet silloin, kuullut oman treenin kohdalla ohjeet ja kysyin vielä lisäohjeita. 😀 Tajusin vasta kun kolmannelle ryhmälle selostettiin tehtävänantoa, että jaa noin se olisikin kuulunut tehdä!

Mutta ei meidän treeni kuitenkaan mitenkään hukkaan mennyt, tehtiin vähän väärin mutta kuitenkin lähes oikein. Meidän temput oli pyörähdys, ohjaajan myötäsuuntaan kierto ja kierron jälkeen käsivarrelle nousu. Myötäsuuntaan kierto oli hyvä ottaa tähän, koska Eino vähän haahusi selkäni takana ja sain palkalla Einon innostumaan minun kanssa tekemisestä. Lopulta piti mennä “esiintymään” ryhmän keskelle temppujen kanssa, ja tässäkin Eino vähän haahusi ja olisi mennyt mieluusti katsomaan valkkaripentu Mayaa. Toisella yrittämällä Eino kuitenkin sai tehtyä temput hyvin, eikä pahasti haahunnut enää.

Loppuajasta treenasimme kontaktia, eli kontaktista palkkasana (meillä “jes”), ja odotus että katse tulee takaisin taskun suunnalta (josta palkka aina tulee) ennen kuin palkka annetaan. Vihjesana liikkeelle annettiin vasta kun koira oli kontaktissa ja keskittyi ohjaajaan, eli koira itse tarjoaa kontaktia eikä sitä houkutella siihen. Eino osaa todella hyvin tarjota kontaktia, sillä sitä ollaan treenattu aika ajoin eri tilanteissa ja juuri tehty niin, että olen odottanut että kontakti tarjotaan enkä ole houkutellut tätä katsomaan minuun. Tämän harjoituksen jälkeen Eino olikin aivan mahtavassa yhteydessä minuun, ja Marjaana totesi meille että Einon kanssa kannattaa ennen kisasuoritusta tehdä pitkä lämmittely, n. 15-30min jotta tämän saa siihen tilaan, jossa se nyt treeneissä oli. Muistelinkin meidän Salon kisareissua, jossa ilman lämmittelyä olimme sijalla 7/7 ja toisessa kisaan, johon lämmittelimme hyvin, olimme sijalla 1/5. Rally-kisoihin olenkin vähän onnistunut tätä tekemään kun olen lämmitellyt liikkeitä aika hyvin ennen kisasuoritusta, ja koska rally-kisoissa on huomattavasti vähemmän häiriötekijöitä tanssikisoihin verrattuna, ne ovatkin menneet hyvin ja suhteellisen vähillä haisteluilla. Eli tanssikisoihin kunnon lämpät jossa Einon fokus on ainakin 98% minussa koko ajan! Tuo oli hyvin oivaltava huomautus, ja uskon siitä olevan meille todella paljon hyötyä!

Toisessa osiossa teimme harjoitusta, jossa koiraa kehuttiin eri liikkeiden aikana ja lopulta tulee palkkasana ja palkka. Mutta näin heti kehun kuultuaan koira ei lopeta tekemistä vaan jatkaa, kunnes tulee palkkasana. Tässä treenissä teimme myös luopumista, eli namit käsissä mutta koiran tulee ottaa kontaktia eikä tuijotella namikäsiä. Tämä sujui Einon kanssa hyvin, sillä juuri käsistä luopumista ollaan tehty koko talvi. Teimme myös tuolilla olevasta namista luopumista, eli nami tuolille, ja kontaktista (eli luopumisesta) mennään yhdessä hakemaan palkka. Kun tämä onnistui, asiaa vaikeutettiin niin, että Eino kutsuttiin mukaan, käveltiin vähän matkan päähän ja hyvästä kontaktista palkkasana ja kävely takaisin palkalle. Eino osasi tämän todella hyvin, luopui namista ja tuli mahtavassa kontaktissa kanssani mukaan. Toki Eino oli tässä kohtaa jo aivan poikki, ja kulki niin mahdottoman väsyneellä ilmeellä perässäni että Marjaanakin nauroi tätä. 😀 Einolla silmät seisoi päässä ja kieli roikkui poskella, mutta silti teki kuten pyydettiin ja pysyi kontaktissa. On se vaan <3 Einolle ei ole ennen tehty etäpalkkaa, mutta tämän tyyppinen ratkaisu voisi olla hyvä meille koiratanssiin. Rally-tokossa kun kehässä saa olla palkat mukana tai ainakin tasku indikoimassa että palkkojen mahdollisuus on olemassa, mutta koiratanssissa ei tällaista ole mahdollista toteuttaa. Tässä tyylissä on tosiaan tärkeää, että vasta kun lupa on annettu saa lähteä palkalle, mutta vielä se, että palkalle mennään yhdessä! Eli heti suorituksen loputtua ei rynnätä palkalle, vaan sinne mennään yhdessä. Laitan varmasti jatkossa palkan kippoon odottamaan ettei Eino vahingossakaan pääse varastamaan palkkaa. Tämä antaa myös mahdollisuuksia koiralle itse tajuta homman nimi, sillä tarkoitus on ettei koiralle tarvitse erikseen sanoa luopumiskäskyä. Meidän harjoituksessa teimme vielä niin, että otin oman taskuni pois eli Einon silmiin se palkkojen lähde.

Marjaanan koulutuksen jälkeen lähdimme Yläneelle, ja olen niin onnellinen että tajusin ottaa variksen mukaan ennen lähtöä! Nyt kun on vielä pakkasta niin sitä raatoa voi säilyttää ulkona, eikä tarvitse pyytää että saanko laittaa Einon raatokaverit pakkaseenne kiitos.. 😀 Sunnuntaina sitä lunta kun tuli oikein urakalla, emme muutenkaan voineet lähteä kovinkaan pitkälle lenkille kun Einolle ei ole kovin reilua laittaa sitä liikkumaan pelkästään loikkien. Tehokasta lihastreeniä, mutta ei nyt mitään lenkkiä voi niin tehdä.. Siispä teimme ihan pihapiirissä veriksen kanssa ensin niin, että heitin linnun vähän matkan päähän Einosta ja tämä sai lähteä perään. Eino otti kiinni, mutta varis nostettiin vain noin metrin verran ja sitten jo piti ravistella päätä ja nyrpistellä huulia kun on niin paha maku. Eino on kyllä hauska, että tämä näyttää niin selkeästi kun on paha maku kielellä. 😀 En ollut kovin yllättynyt tästä vastaanotosta jonka varis sai, sillä emme ole lokakuun ensimmäisten päivien jälkeen tehneet mitään variksen kanssa.

Koska heitoista ei tullut mitään, jatkoimme hetken aamulenkkiämme ja sitten kokeilin toista tapaa variksen kanssa Einolle. Laitoin Einon istumaan hihnan kanssa, vein variksen parin metrin päähän, palasin Einon luokse ja sitten lähdimme juoksemaan variksen “yli”. Ja niin se varis nousi, kun itse jatkoin juoksemista ja kannustin Einoa lähtemään mukaan! Ja vielä enemmän olin ihmeissäni kun Eino kantoi varista useamman kymmenen metrin verran, minä juosten perässä. Ja varista kannettiin vielä nätisti hyvällä otteella ilman ylimääräistä linnun rouskutusta!

Toistimme nämä harjoitukset vielä myöhemmin päivällä, tällä kertaa siten että Peksu otti meistä kuvia. 🙂 Teimme parit vastaavat varisten nostot jossa Eino on hihnassa kiinni, ja sitten pieni tuumaustauko Einolle. Kävimme kävelemässä hetken aikaa, ja tämän kävelyn aikana kysyin josko Peksu vielä viitsisi ottaa meistä videon jos tekisimme välinoudon. Välinouto oli sellainen, että Einon ja minun välissä on varis, kutsun Einon luokse (tai käytän sanaa “hae” aina kun minulle täytyy tuoda jotain) ja tarkoitus on, että varis nousee matkan varrelta ja tuodaan minulle. Eli lähes sama kuin hihnan kanssa tehtiin, mutta nyt on joku kohde jonne varis tuodaan enkä ole kannustamassa Einoa juoksemalla ohi. Ja sieltä se vaan nousi kahdesti! Ekalla kerralla harmittaa että tuon pienen hetken odotin että Eino antaisi sen käteen asti, vaikka variksen tuominen minulle noin siististi ansaitsi jo isot kehut. Meidän elo- vai syyskuun läpimurto kun oli, että Eino kantaa edes jäistä varista. 🙂 Toisella kerralla onneksi tajusin heti palkata vaikka varis melkein lytättiin käteen asti. Videolla myös pieni päänravistus toisen noudon jälkeen missä Eino toteaa “hyi” variksesta, mutta hienosti poika teki vaikka ällötti! 😀 Alla video välinoudoista.

Palkkana minulla oli Einon lempparein lelu kaikista leluista, ja jonka annan todella harvoin Einolle itselleen kun se luopuminen on vähän niin ja näin enkä halua että Eino alkaa juosta karkuun lelun kanssa kun nytkään minulla ei ollut mitään tarjota vaihtokauppana lelulle. Joten kun sen lelun vihdoin saa itselleen, täytyy sillä tehdä pieni kunniakierros kuten videon lopussa näkyy. 😀

Tästä meidän on todella hyvä jatkaa taipparitreenejä, sillä uskoin Einon kokonaan unohtaneen varisjutut, mutta ei suinkaan! Nyt rakennetaan rauhassa noutojuttuja, eikä samalla kiireellä kuin syksyllä. Huomenna on meidän ensimmäinen rallytuntimme uudessa ryhmässä, sillä vaihdamme aikaisempaan ryhmään joka on jo kello 10. 🙂