Viikonlopun noutotreenit ja rallyn ratatreeniä

Olimme viime viikolla Yläneellä pe-la välisen ajan, ja lauantaina teimme Einon kanssa kolmessa eri osiossa noutotreenejä. Aamulenkillä tein pari damihakua metsässä, ensimmäinen vietiin mustina ja toisen vein niin että Eino näki kun kävelin viemään damin. Molemmat tuotiin niin ihanan vauhdikkaasti ja innokkaasti, Einolla selkeästi ajatus siitä mitä pitää tehdä! <3 Välillä on tullut ajateltua, josko ne damit pitäisi asettaa niin että muistan itsekin mihin olen ne laittanut, kun nyt vaan viskaisen ne jonnekin katsomatta tarkemmin mihin ne oikein tippuu. 😀 Olen nyt tarkoituksella myös tehnyt niin, että jälkeni eivät mene ihan damille asti, vaan heitän viimeiset metrit. Eino ei tässä harjoituksessa mennyt jälkiä pitkin, mutta päivällä minun jälkien puute vähän häiritsi Einoa..

Päivällä tehtiin siis hakuruutu kolmella damilla, kaksi tavallista damia ja yksi kanidami. Kävelin suoraa linjaa, ja tavallinen ja kanidami lensivät sen linjan molemmin puolin ollen yhtä kaukana Einosta. Kolmannen damin kävin viemässä vähän kauemmas, en paljoa mutta selkeästi kauemmas se meni. Sekin niin, että heitin sen jälkieni päätteeksi vähän matkan päähän. Eino pysyi nätisti paikallaan damien viennin ajan. Kaksi ensimmäistä damia, ne lähemmät, tulivat todella hyvin. Eino ampaisi damille, ja sieltä tultiin heti takaisin. Kanidaminkaan kanssa ei pohdittu mitään erityistä, vaan se nousi yhtä vikkelään kuin tavallisetkin. Kolmas eli kauimmaisin dami tuotti kuitenkin ongelmia. Olen varmaan taas vahingossa tehnyt kaikista noudoista yhtä pitkiä, jolloin hakualue on juuri sen kokoinen kun mistä kaikki damit ovat aina löytyneet.. Einoa olisi myös auttanut jos damit olisivat olleet nousevasti kauempana toisistaan, eikä tällä tavalla kolmion mallisesti aseteltuna.

Eino teki koko ajan töitä kyllä löytääkseen damin, mutta koska tämä ei saanut siitä hajua harhaili Eino leveyssuunnassa hakualueen ulkopuolella kun olisi pitänyt pituussuunnassa tajuta lähteä kauemmas. Eino palasi ihanasti kyllä heti kutsusta luokseni jotta sain lähetettyä tämän uudestaan, mutta ei ihan tajunnut lähteä käteni suuntaan vaan ampaisi heti jommalle kummalle reunalle hakuruutua.. Muistaakseni vielä enemmän meni kanidamin puolelle ruutua, joten voi olla että hajut vähän sotkivat tai Eino vaan halusi löytää toisen kanidamin.. 😀 Autoin kävelemällä hakuruutua pidemmälle, mutta aika pitkälle piti kävellä ennen kuin Eino irtosi kauemmas pituussuunnassa ja löysi damin. Oli kyllä riemukasta menoa kun se dami sieltä löytyi, ja sekin hienosti palautettiin käteen. 🙂

Lelu palkaksi ruudusta, ja hetken tuumailun ja leikin jälkeen päätin tehdä vielä yhden noudon Einolle jossa vien damin yhtä kauas kuin missä ruudun kauimmainen dami oli ollut. Tein tämän kanidamilla, jotta haju vähän auttaisi enemmän. Eino kun oli tässä kohtaa jo juossut suhteellisen syvässä lumessa aika paljon, joten kovin suurta etsintää ei ollut tarkoitus järjestää. 😀 Vein kanidamin, Eino paikallaan istuen, ja tästä noudosta ovat postauksen kuvatkin otettu. 🙂 Eino ampaisi jälleen yhtä suurella innolla, pysähtyi vähän ennen damia haistelemaan (ehkä minun jälkiä?) mutta sitten sai ilmeisesti damin hajun nenäänsä ja löysi kanidamin. Sieltä taas ampaistiin niin vauhdikkaasti takaisin, ja vaikka Peksu oli kyykyssä ottamassa kuvia tuli Eino luokseni kuten kuuluukin, ottamatta häiriötä meidän kuvaajasta! Eino on oppinut myös palautuksissa pitämään damia suussa sen puolikkaan sekunnin kauemmin, jotta saan käden alle ja otettua damin tältä. Aiemmin en ole ehtinyt damin alle ja se on vain tipahtanut huonosta otteestani, mutta näissä treeneissä damit tiputettiin kaikki käteen!

Muutaman tunnin päästä käytiin vielä tekemässä lyhyt varistreeni, mutta niistä ei paljoa sanottavaa ole. Tyhmästi aloitin heti välinoudolla, mutta koska varis oli ollut koko päivän ulkona oli tämä ehtinyt vähän sulaa, ja ällö puolisula varis maistui tietty pahalle taas Einosta. Välinoudot eivät siis nousseet, mutta kun taas juostiin hihnassa variksen “yli” nousi se taas ihan kuten pari viikkoa sitten. Eli täytyisi vaan malttaa ottaa aina se yksi askel taaksepäin treeneissä eikä olettaa, että koska kaksi viikkoa oltiin tässä pisteessä, ollaan edelleen yhtä pitkällä. Varista myös taas vähän rutisteltiin hampailla, mutta onneksi se oli sen verran jäässä että se ei mennyt rikki.

Tänään olimme aamulla rally-tokotreeneissä, ja ai että ne menivät taas niin kivasti! Teimme rataa, ja se oli ainakin avoimen luokan radan mittainen. Siellä oli vaihtelevasti alo-mes luokkien liikkeitä iloisesti sekaisin, ja kaikki sellaisia joita ollaan treenattu ja pitäisi hoitua kivasti. Radoilta on myös videot, jotka ovat katsottavissa alempana. Videolla myös parin viikon takainen radan suoritus, josta olen myös niin iloinen! Palkkasin vain kerran tänään purkilla keskellä rataa, ja muuten mentiin ihan palkatta! Vaikka radalla myös on paljon pikkuvirheitä ja yksi isompi (oikealta eteen, vasemman kautta takaisin oikealle –> Eino tulkitsi käsimerkeistäni että täytyy tulla vas. sivulle eikä kuunnellut käskyjä.. :D) oli meidän yhteistyö niin kivan näköistä! Eino oikeasti kuuntelee ja on mukana, haistellen vain kerran ulko-oven edustalla. Työ joka yhteistyön säilymiseen ja ylläpitoon on tehty alkaa siis näkyä. <3

Lähtipä muuten myös nyt tilaukseen valjaat ja vetovyö, josko juoksemisesta saataisiin yksi uusi yhteinen harrastus meille!