Hannan luento ja yhteislenkki Inkan kanssa

Tänään Turun Murrella järjestettiin luento koiratanssin koreografiasta sekä säännöistä ja ohjelmien arvosteluperiaatteista. Hieman saatiin myös kuulla tulevista sääntömuutoksista, joita koiratanssiin saatetaan saada vuoden vaihteessa! 🙂 Luennon piti Hanna Maines, joka on koiratanssin ylituomari ja koulutusohjaaja, ja on mukana SPKL:n koiratanssin työryhmässä (vai minkä niminen se nyt olikaan..?) eli on mukana tekemässä ehdotusta koiratanssin uudistuvista säännöistä. Luennon aiheet koreografia ja ohjelmien arvosteluperiaatteet sivusivat molemmat toisiaan läpi luennon, ja vaikka asia pääosin olikin tuttua ja jonka tavallaan tiesin, tuli luennolta hyviä muistutuksia ja ajatuksia! Aiheet ja sisältö sivusivat aika paljon samoja asioita kuin koulutusohjaajakurssilla, mutta asiat tuotiin esiin eri näkökulmasta ja eri asioita painotettiin.

Tekniikan arvosteluperiaatteissa liikkeiden määrästä puhuttiin, että niitä tulee olla sopivasti. Eli enemmän ei ole aina parempi, ja liikkeiden määrä on aina suhteellista eikä absoluuttista. “Kokonaisuus ratkaisee” periaate sopii oikeastaan joka osioon arvostelusta. Liikkeiden laadun määrittelee se, kuinka selkeästi koira suorittaa liikkeet. Liikkeet ovat myös silloin huonoja, kun tuomari joutuu arvailemaan mitä oikein haluttiin esittää. Liikkeet eivät myöskään saisi jäädä vajaiksi, esim. jos Einon pyytää vain pyörähtämään ilman jatko-ohjeita, tekee tämä noin 270 asteen käännöksen jättäen viimeisen neljänneksen kohdalla pyörähdyksen kesken. Liikkeiden laatuun vaikuttaa myös vaikeustaso, eli etäisyys ja katsekontaktin puuttuminen (koiralla selkä kohti ohjaajaa, tai ohjaaja selkä kohti koiraa).

Taiteellisuuden arvosteluperiaatteissa yhteistyön ja kumppanuuden kohdalla kerrottiin, että kontakti ei välttämättä tarkoita katsekontaktia. Tavallaan itsestäänselvä asia mitä en vain ole tullut ajatelleeksi jostain syystä, eli kontaktilla haetaan sitä, että koira keskittyy työskentelyyn. Sen kyllä kuulemma huomaa, kun kontakti ei ole enää ohjaajassa vaan ihan jossain muualla. 🙂 Koiran tulee myös olla halukas vastaamaan ohjaajan käskyihin, ja menon tulee muutenkin olla iloisen näköistä. Ohjaajan tulee huomioida koira läpi ohjelman, eli tarvittaessa tulee helpottaa ohjelmaa. Jos koira ei suostu peruuttamaan, turha jäädä puoleksi minuutiksi pyytämään peruutusta vaan tehdään jotain muuta sen sijaan!

Koreografia-osuuteen vaikuttaa ohjelman rakenne ja sidos musiikkiin. Pyrkimys on aina soljuvuuteen eikä ohjelma “töksähtelisi”, esim. koiraa ei asetella sopivaan asentoon. Tämä on kuulemma ok alokasluokassa vielä, ja meilläkin tällainen asettelu löytyy FS-ohjelmasta. Jätän Einon istumaan kun itse menen vähän matkan päähän istumaan, ja koiran istumaan jättäminen on tällöin tätä asettelua. Täytyy katsoa jos lähden muuttamaan tätä vai annanko olla. Ollaan kyllä nyt ihan treenattu tätä liikkeen jatkuvuutta kotitreeneissä, perusliikkeillä pujo + pyörähdys + ohjaajan kierto. Eli kun Eino pujottelee vasemmalta oikealle, on Einon helpompi pyörähtää myötäpäivään, ja siitä lähteä kiertämään minua myötäpäivään pyörähdyksestä suoraan. Hetken pitää aina miettiä mitkä käskyt täytyy laittaa kummallekin puolelle, kun Einosta on tullut aika nopea tekemään näitä. 😀 HTM-ohjelmaan ollaan harjoiteltu siirtymisiä positioiden välillä, ja siinäkin otettu huomioon se ettei liike “katkea” vaan on jatkuvaa ja tietty flow pysyy yllä. Vaikka ei alokkaassa niin olisi väliä vaikka töksyy eteenpäin, niin jatkossa sen kanssa onkin jo väliä.

Koreografiasta muuten tuli myös se ilmi, että liikkeiden (ohjaaja ja koira) tulee sopia musiikkiin, ja se korostaa koiran työskentelyn täsmällisyyttä. Musiikin selkeät muutokset tulisi huomioida koiran liikkeessä, mutta esim. pieni “pling” ääni voidaan huomioida vaikka ohjaajan käsiliikkeellä. Tärkeintä on kuitenkin huomioida nämä! Musiikki on huonosti valittu kun se jää irralliseksi ohjaajan ja koiran liikkeistä, sekä kun musiikki on vain hissimusiikkina taustalla. Musiikki on siis tärkeä huomioida ohjelmassa. Ohjelmassa tulee myös olla aina edes jokin etäinen teema ja punainen lanka, mutta tarinaa ei ole pakko olla. Mikään ei ole myöskään toista parempi, eli teema ei ole tarinaa parempi. Sekin tuli jälleen ilmi, että jos musiikki otetaan vaikka Harry Potterista, tulee ohjelman toimia ilman alkuteoksen tuntemista. Tuomarin on siis ymmärrettävä ohjelma vaikka ei tietäisi mitään Harry Potterista.

Kehän käyttöä painotettiin todella paljon, eli kehää on käytettävä monipuolisesti ja kolmiulotteisesti, eli myös korkeussuunnassa liikkuminen lasketaan kehän käytössä plussaksi. Kehän käytön on myös oltava tasaista, eli kaikkia liikkeitä ei voida tehdä vaikka vasemmassa alakulmassa, käydään nopeasti juoksemassa kehä ympäri ja sitten palataan turvalliseen vasempaan alakulmaan. Esineiden tarpeellisuutta kehotettiin myös miettimään, eli rekvisiitan on oltava oleellinen osa ohjelmaa ja sillä on oltava selkeä rooli. Alokasluokassa ei vielä ole niin väliä onko esineellä funktiota, mutta tämän jälkeen alkaa jo olemaan. Ilokseni sain myös kuulla, että käsimerkit alokasluokassa ovat vielä suhteellisen sallittuja kunhan ei nakkikäsi tule esiin (on tärkeää mitä toinen käsi tekee!), eli jos kontakti pysyy niin HTM-ohjelma tullaan läpäisemään viikon päästä mölleissä oikein mukavasti! 🙂

Ohjelmien pisteytyksistä keskusteltiin sen verran, että päivän ensimmäinen ohjelma tavallaan määrittelee tuomarin linjan sille päivälle. Eli eri kilpailujen välisiä pisteitä ei voi verrata keskenään, sillä tuomarin linja voi hieman muuttua kilpailusta toiseen. Päivän aikana linjan tulee kuitenkin pysyä. Hanna kuitenkin sanoi vielä, että kyllä kaikki KM ansaitsevat saavat myös KM, eli siitä ei ole kyse. 🙂 Tuomarit voivat myös käyttää pisteskaalaa hyvin eri tavalla, eli toisella on suurempi skaala arvostellen ohjelmia 120-190 pisteiden välillä, kun toinen arvostelee ohjelmat 140-170 pisteen skaalalla. Yleensä kuitenkin tuomarit sijoittavat koirat samalla tavalla, eli pisteiden sijaan kannattaa tarkastella miten tuomarit ovat sijoittaneet koirat ja tällöin voivat olla hyvinkin samaa mieltä. Joka tuomarilla on myös omat painotuksensa pisteiden suhteen, ja esimerkiksi kiellosta voidaan antaa vähennyksiä liikkeiden laadun tai yhteistyön puolella, tuomarista riippuen!

Lopuksi saatiin vielä luokkakohtaiset vaatimukset, joita en nyt tässä liiemmin jaksa lähteä avaamaan. 😀 Kokonaisuus ratkaisee ja tasapainoisella ohjelmalla pääsee pitkälle, näin kiteytettynä! Päivän aikana nähtiin paljon videoita eri koreografioista, joita oli mielenkiintoista seurata eri näkökulmista. Tämän luennon jälkeen tuli myös todella selkeäksi, mitä oikein eri luokissa (etenkin alokkaassa!) vaaditaan, ja miltä meidän koreon tulee näyttää jotta saadaan KM! Kysyin myös Hannalta mitä tämä on mieltä siitä, että saatiin 10 eri liikeryhmällä (+ näiden variaatiot) liikkeiden määrästä vain 1 x 40p ja 2 x 42p (edelleen katkera tästä xD). Hanna oli tosiaan sitä mieltä, että kannattaa todellakin olla tyytyväinen että pisteitä tuli jopa sen 42p, koska se arvosteluskaala on usein todella kapea. Eli jos saa 45p liikkeiden määrästä, ollaan jo lähellä täydellisyyttä! Pisteitä voisi kuitenkin antaa sinne 50p asti, mutta skaalaa ei hyödynnetä. Nyt siis vihdoin tuntuu siltä, että osaan olla tyytyväinen noihin pisteisiin, koska Hanna vaikutti niin aidosti ilahtuneelta että oltiin saatu näin paljon pisteitä! 😀

Luennon jälkeen ajelin kotiin, syötiin nopeasti lounas/päivällinen ja sitten lähdettiin poikien kanssa Moisioon! Einolle ja Inkalle oli sovittu treffit, ja tämän tapaamisen kuvia on tosiaan tässä postauksessakin esillä. Ja kuvien poikkeuksillisen suuri määrä johtuu siitä, että etenkin Einolla oli joka kohdassa niin mainiot ilmeet, enkä osannut valita kuvien välillä..! 😀 1,5v Eino ja 6kk Inka leikkivät niin nätisti ja ihanasti, molemmat saivat jahdata toisiaan eikä meno mennyt missään kohtaan rumaksi. Inkalla on leikkityyli johon kuuluu myös kaverin pureskelu, ja vaikka Eino ei tällä tavalla osaa leikkiä, niin nautti tämä silti siitä pakoon pinkomisesta ja toisen härnäämisestä. 😀 Eino hävisi kyllä ihan 6-0 kaikki juoksumittelöt, mutta kova oli yritys pysyä Inkan perässä! Kuvat ovat Peksun ottamia. 🙂

Postaukset menevät nyt vähän hassusti ristiin, mutta kirjoitan eilisen noutoharjoituksista sitten joku toinen päivä tässä lähiaikoina, siitäkin nimittäin on kuvia ja video, joka ehkä löytää tiensä myös tänne. 🙂 Käytiin Yläneellä pe-la, ja lauantaina ehti ottaa muutamat harjoitukset dameilla ja variksella! Sellaisia ilouutisia on myös, että perjantaina juteltiin Turun Murren pitäjän Katjan kanssa, että josko pääsisin pitämään äkkilähtö-tutustumiskurssia koiratanssiin jo ensi torstaina! Ja tietty pääsen! Niin innoissani, toivottavasti ryhmä tulee täyteen ja saadaan pidettyä kurssi! <3