Kulunut vuosi 2018 ja tuleva vuosi 2019

Vuoden 2018 aikana on ehtinyt tapahtua todella paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Asetin tavoitteeksi osallistua edes mölleihin ja saada hyväksytty tulos rally-tokosta joko virallisista tai epävirallisista kisoista (joo, tulihan niitä joitakin..! :D), näyttelyistä en edes tavoitteita uskaltanut asettaa! Toivoin myös tapaturmatonta vuotta, mutta se ei nyt aivan mennyt niin kuin ajattelin… Taippareistakaan en asettanut mitään tavoitteita, ihan tylsää kun en voi tässä kohtaa verrata miten tavoitteet osuivat toteutukseen. 🙂 Enhän kyllä osannut aavistaakaan, että näin lujaa sukellettaisiin eri harrastuksiin, saati että käytäisiin näin monesti kilpailemassa tai osallistuttaisiin taippareihin! “Eino on ollut perustottelevaisuudeltaan niin mahtava, että toivon todella tämän pysyvän yllä.” Tuo lause kyllä oli totta vielä tänäkin vuonna, en parempaa koiraa olisi osannut edes toivoa <3

Näyttelyt: Tammikuussa Eino starttasi ensimmäistä kertaa näyttelyissä, ollen kolmesta pennusta toinen. Ja voi että miten lapsi Eino olikaan, nyt kun meni katsomaan kuvia siltä ajalta. 🙂 Virallisiin näyttelyihin Aurassa Eino hieman paransi suoritustaan, kun Tiina Illukka ensin asetti Einon kolmesta juniorista voittajaksi ja antoi Einolle SA, myöhemmin PU-kehässä Eino voitti ja oli lopulta VSP ja sai SERT!! Niin upea näyttelyuran avaus, että hitaasti aloin ymmärtämään millainen näyttelytähti minulla kotona asustaakaan. Aurasta hieman myöhemmin oli Toller Show, ja peräti 18 junioriuroksen vuoksi ajattelin että sieltä tulee EH/ERI, eihän me niin isosta porukasta sijoille voida päästä. Mutta mitäpä vielä, tästä valtavasta junnuluokasta Eino ei ollut ainoastaan luokkavoittaja, vaan oli SA, ja myöhemmin vielä ROP-juniori! PU-kehässä oli 13 urosta, ja me pääsimme PU4 sijalle jättäen muun muassa useat valiot taaksemme, ja lopulta meille myös ojennettiin Einon toinen SERT. Myöhemmin samana päivänä Eino oli vielä tämän emon Moxyn jälkeläisluokassa ja Sienna-Red kasvattajaryhmässä, joista molemmista tuli voitto. Oli kyllä hieno päivä! <3 Nämä olivat ehdottomasti näyttelyiden kannalta vuoden huippuhetket, vaikka viidestä virallisesta näyttelystä Eino on saanut 5 x ERI, 4 x luokkavoittaja, 3 x SA, 2 x SERT ja 1 x VSP, kaikki vieläpä upeilla arvosteluilla.

Tavoitteita en kyllä näyttelyihin osaa asettaa, sillä en tiedä miten paljon tulemme käymään näyttelyissä. Turkuun olemme menossa vajaan kuukauden kuluttua, ja tulemme varmasti 2-5 näyttelyä näiden lisäksi ainakin käymään. Tasainen ERI-linja olisi toki aivan mahtava ylläpitää, joskaan en pidä sitä kovin todennäköisenä. Ei Eino kun vaan voi kaikkia miellyttää! 😀 Viimeinen SERT kesällä voisi olla tällainen varovainen toive, tai muutoin PU-sijoille pääsy. Ulkomaille emme varmaankaan lähde vielä seuraavan vuoden aikana, vaikka eihän sitäkään toki tiedä! Sieltä täytyy kyllä tulla luokkavoittoa paremmat kotiintuomiset. 😉

Rally-toko: Tämä “tavoitteena hyväksytty tulos” -tavoite täytettiin useasti kuluneen vuoden aikana. Starttasimme neljästi mölleissä ALO-luokassa, joista kahdesta tulos. Näiden jälkeen uskaltauduttiin ihan oikeisiin kilpailuihin, joista menestystä ei tullut kuitenkaan ihan heti. En ollut tajunnut valmistella Einoa kilpatilannetta varten kunnolla, vaan mentiin aika “kylmiltään” kisoihin ilman että olimme tehneet ratatreeniä pitkään aikaan. Ensimmäiset kaksi kilpailua meni ympäristöä ihmetellessä, kunnes lokakuun puolivälissä Liedossa saimme ensimmäisen tuloksen ja peräti 91 pistettä! Sen jälkeen kisat lähtivätkin rullaamaan, kun reilun kuukauden jälkeen kävimme Loimaalla hakemassa tuloksen 93 pistettä sijoittuen toiseksi ja siitä kolmen viikon päästä jälleen Liedossa 9.12. saimme kolmannen tuloksen upealla 95 pisteellä, ja saimme RTK1 koulutustunnuksen. Pistemenetyksiä on tullut eniten haistelusta, jonka kanssa kamppailemme yhä seuraavana vuonna. Kävimme myös kokeilemassa AVO luokkaa epävirallisissa kisoissa tässä joulun alla, ja sieltä tuli 88p ja TP, oltaisiin voitettu kilpailu mutta saimme hylätyn palkattuani Einoa seisomisesta. Upea avaus siis rally-tokouraan, kun olemme jo saaneet ensimmäisen koulutustunnuksen koiran ollessa aavistuksen yli 1,5 vuotias, ja AVO-luokkan korkkaus 88 pisteellä.

Rally-tokosta osaankin jo asettaa paremmin näitä tavoitteita. Emme ole suuntaamassa kilpailuihin heti 2019 vuoden alussa, mutta koska ensimmäinen koulari tuli 3,5kk aikana, voidaan nyt vähän uskaltaa nousta pilvien päälle haaveilemaan. RTK2 on tavoitteena, ja VOI-luokan korkkaus ainakin sen yhden tuloksen verran. Oikealla puolella seuruu ei ole vielä kovin varma, muutoin VOI-luokankin liikkeet onnistuu ainakin turvallisessa treenihallissa käsiohjausten avustuksella.

Koiratanssi: Vuodelle 2018 ei ollut lainkaan tavoitteita koiratanssista, mutta oikeastaan innostuinkin lajista kunnolla vasta vuoden aikana. Kävimme toukokuussa Tahtitassujen viikonloppuleirillä, jossa saimme todella paljon vinkkejä koulutukseen, ja ideoiden pohjalta sain rakennettua ensimmäisen koreografiamme Muumien Teatteri-musiikkiin. Opin myös tuntemaan paljon uusia ihmisiä, joita onkin tullut bongailtua toukokuun jälkeen eri tapahtumista! Elokuussa starttasimme ensimmäistä kertaa virallisissa kilpailuissamme, ja ne olivat koiratanssikilpailut. Näistä kilpailuista 153,34 pistettä, haistelun ja suhteellisen vaatimattoman ohjelman (joka ei mennyt niin sujuvasti kuin piti) alentaen pisteitä. En ollut edes tajunnut ennen näitä kilpailuita miten vaikea tilanne kilpailut oikeasti ovatkaan koiralle, ja että Eino saattaa jotenkin reagoida siihen tilanteeseen. Epävirallisissa kilpailuissa Raisiossa 7.10. minulla oli palkat mukana kehässä, jolloin haistelua ei ollut ja viidestä ALO-tasolla kilpailevasta olimme voittajia! Myöhemmin improvisaatio-luokassa olimme jälleen luokkavoittajia eikä haistelua ollut lainkaan.

Alle kaksi viikkoa myöhemmin Salossa Eino jäätyi kuitenkin täysin minun sekavuuden, lämmittelyn puutteen, musiikin ja yleisön vuoksi. Ja kun nostin Einon pään ylös, laskivat meidän pisteet todella paljon ja olimme lopulta sijalla 7/7 pistein 121. Saman päivän aikana kuitenkin noustiin ylös tuhkista, saatiin upeat 156,33 pistettä ja voitettiin luokka! Tämä oli viimeinen kerta teatteri-ohjelmallamme, ja marraskuussa kävimme kokeilemassa uuden musiikin ja ohjelman kanssa möllejä Vantaalla. Täältä tuli hurjat 165 pistettä, luokassa toinen sija ja mölli-KM! Näissä kilpailuissa meni kyllä kaikki aivan nappiin, sillä vaikka Eino oli aika poissaoleva ennen kehään menoa, oli tämä upeasti kanssani kilpaillessa. Kävimme vielä kokeilemassa joulukuun alussa Janakkalassa uudella ohjelmalla kilpailemista, pisteitä hurjat 160,67, mutta valitettavasti taiteellisuuden keskiarvo jäi 1,5 pisteen päähän 80 pisteestä, joten KM jäi tältä vuodelta saamatta. Haistelu ja peruutuksessa haukkuminen laskivat pisteitämme valitettavasti. Saimme myös osallistua erinäisiin tapahtumiin esityksemme kanssa, ensin Seikkailupuiston päättäjäisiin Kupittaan puistossa elokuun alussa, ja joulukuussa osallistuimme Turun Murren pikkujouluihin.

Vuonna 2019 tavoitteena saada nyt ainakin FS ALO luokasta KM. AVO luokassa tulemme varmasti osallistumaan, mutta en uskalla toivoa että sieltä saisimme KM. Yhteisen kuplan rakentaminen tulee olemaan tavoitteemme vuodelle 2019, niin koiratanssissa kuin missä ikinä lajissa tai harrastuksessa tulemmekaan harjoittelemaan. Kisoissa haistelu on laskenut nyt jo tarpeeksi pisteitämme, ja nyt on aika keksiä Einolle toimiva ratkaisu sen poistoon tai ainakin vähentämiseen. Tavoitteena on myös startata HTM:n puolella ALO luokassa, ideoita ohjelmaan ja musiikkiin jo löytyy ja kun saamme oikean puolen kuntoon meillä on jo kolme eri positiota jotka toimivat lähes joka suuntaan. 🙂

Taipparit: Aloitimme kunnon treenaamisen elokuussa, vaikka kävimme jo kevään puolella taipparikurssilla. Eino on osoittanut erittäin suurta noutohalua, ja olemme päässeet todella monen ongelman yli. Palautukset onnistuvat todella hyvin, Eino kantaa hyvällä otteella riistaa (tai no, välillä hieman kovalla otteella.. :D) ja hakee todella hyvin. Muut koirat tuovat Einolle todella paljon paineita, ja tämä oli ennen koiratanssin peruutusta ainoa laji jossa Eino pitää ääntä. Työskennellessä Eino on täysin hiljaa, mutta tämän tosiaan pitää ensin päästä tekemään hiljentyäkseen. Odottelu on osoittautunut kaikkein hankalimmaksi Einon kanssa, sillä siinä Eino ehtii keräämään paineita. Einon kanssa käytiin myös kokeilemassa taippareita, mutta missään nimessä emme menneet niitä sinne läpäisy-mielellä vaan lähinnä hakemaan kokemusta ja katsomaan millainen päivä se oikein on. Taipparit sitten kaatuivatkin ensin vaikeaan rantaan jossa Einon tassu jäi kiinni levään, neiti ei pystynyt hyväksymään tällaista. 😀 Sitten Eino jo huomasikin veneen ja sekin alkoi pelottamaan, vaikka luulin että vene-pelosta oli jo päästy yli.

Tavoitteita taippareiden suhteen vuodelle 2019 ei juuri ole. En usko, että Eino tulee saamaan niin paljoa malttia, että lähtisimme kokeilemaan taippareita jo seuraavan vuoden aikana uudestaan vaan harjoittelemme rauhassa yksin ja porukalla ilman kiirettä. Einossa kuitenkin on runsaasti potentiaalia ja intoa, joten kyllä me ne taipparit ehdottomasti läpäisemään tulemme. Emme vaan vielä tulevan vuoden aikana. 🙂 En olekaan tainnut kirjoitella tänne vähään aikaan meidän taipparitreeneistä, mutta olemme nyt ainakin pariin otteeseen treenanneet damien kanssa noutoja. Tein muutama viikko sitten aivan liian vaikean hakuruudun Einolle, joka ei mennyt aivan nappiin vaikka hienoa hakutyöskentelyä Eino tekikin. Muistinoudot sujuvat kuitenkin todella kaukaa ja haastavammastakin paikasta, ja palautuksia voi odottaa suoraan käteen nykyään! Aivan valtava harppaus kun miettii, missä jamassa oltiin vuosi sitten. Tai no, aika samassa tilanteessa sitä ollaan edelleen! Paitsi, että nykyään Eino kyllä jäystää (sulaneita) variksia. Mutta ainakin saatiin korjattua aiemmin toimiva, sittemmin rikki mennyt noutotyöskentely takaisin entiselleen… 🙂

Terveys: Tässä asiassa meillä on kyllä ollut epäonnea. Alku vuodesta Eino reväytti reisilihaksensa, ja vahingon laajuus selvisi vasta myöhemmin jolloin lopetimme treenit ja Einoa lähdettiin kuntouttamaan osteopaatin Leena Piiran avustuksella. Revähdyksen vuoksi en ollut varma kannattaako ylipäätään lähteä kilpailemaan tänä vuonna, mutta onneksi tein lopulta päätöksen lähteä kilpailemaan. Tämän myötä palasimme treeneihin, ja Einon lihaskunto on parantunut todella paljon kesän jälkeen. Nykyään panostan todella paljon, etenkin näin kylmällä säällä, lihasten lämmittelyyn ja palautukseen enkä päästä suoraan revittelemään. “Hieronta” eli sukailu on myös yhä mukana Einon lähes päivittäisissä hoitotoimenpiteissä, jotta lihasten pintaverenkierto pysyy aktiivisena. Einolle tuli myös mysteeri-ihottuma, joka varmaan lähti ötököiden puremista joita Eino pääsi hoitamaan itse. Vuoden suurin mysteeri on kuitenkin Einon allerginen reaktio, joka vaati ell-käyntiä kun kyytablettien kortisoni ei enää auttanut. Allerginen reaktio saatiin lopulta kuriin, mutta ei ole aavistustakaan mistä tämä allerginen reaktio olisi voinut tulla eikä se ole sittemmin enää uusiutunut. Mahdollisen jalostuskäytön kannalta tämä on kuitenkin oleellista, ja jos Einoa jalostukseen käytetään tullaan tämä ehdottomasti ottamaan huomioon. Jalostus on kuitenkin ajankohtaista Einon ollessa 3-5 vuotias, joten tässä on runsaasti aikaa katsoa uusiutuuko allerginen reaktio. 🙂

Virallisia terveystuloksiakin otettiin loppuvuodesta. Silmät olivat terveet, lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä VA0 LTV1. Vanhempien perusteella Einolla on CEA-A, ja tulevan vuoden aikana tullaan tekemään lisää terveystuloksia ainakin geenitestien muodossa. Spondyloositulos voidaan ottaa vasta koiran ollessa yli 2 vuotias, joten sekin saatetaan ottaa tulevan vuoden aikana. Tulevalle vuodelle toivotaan nyt vihdoin sellaista vuotta, että vakuutus osoittautuu turhaksi… Eino ei edes ole mitenkään kovin säheltävä tai varomaton liikkeissään, tällä on vain kamalan huono tuuri ja epäonni!

Arki: Eino on osoittanut olevansa aivan mahtava harrastuskoira, ja niin tämä on kyllä myös osoittautunut olemaan arjessakin. Vuoden vaihteessa Eino pureskeli parit kengät ja myöhemmin keväällä tämä söi varsi-imurimme latausjohdon (onneksi ei ollut kiinni seinässä!), ja ajoittain Einon vartiovaisto on noussut suuremmin esiin ja on haukkunut yöllä käytävällä liikkuvia herättäen meidät. Eino sietää kuitenkin nyt jälleen aika paljon ääniä käytävältä, postia ei tarvitse haukkua ja saamme nukkua yömme ilman Einon varoitushaukkuja. Ovikello ja -summeri ovat edelleen haukkumisen aiheita, mutta uskon tämänkin olevan pienen viitseliäisyyden ja treenin avulla poistettavissa.

Nyt näiden negatiivisten puolien jälkeen voikin kehua Einoa! Tämä on ollut todella helppo koira ottaa mukaan mihin tahansa uutteen paikkaan, tapahtumaan ja kulkuvälineeseen. Eino pysyy vapaana lähellä, kuuntelee 99% ajasta, eikä mene katsomaan jos kauempana liikkuu ihmisiä tai pyöräilijöitä. Pidän Einoa tasaisin väliajoin myös Kupittaan puistossa vapaana, jossa tämä pysyy edelleen lähellä mutta saa vähän pinkoa energioita pois. Olen saanut Einon palaamaan lintujahdista ja jänistä jahtaamasta, eikä tätä juuri kiinnosta oravat. Saalistusvietti kyllä löytyy, mutta se ei ole niin vahva ja käskyt menevät yli vietin. Eino tulee myös kaikkien koirien kanssa toimeen, ei haasta riitaa vaan vain lähtee pois jos tälle joku örisee. Tälle ei myöskään jäänyt lainkaan traumoja, vaikka suuri musta koira pääsikin ärisemään aivan Einon naaman eteen. Eino suhtautuu joka koiraan kuin tämä olisi potentiaalinen leikkikaveri, joten lähtee leikittämään heti kun tilaisuus tulee.

Pidin Einoa pentuna fiksuna, kuten varmaan jokainen omaa koiraansa, mutta tämä vuosi on osoittanut että Eino ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä – ja se on niin mahtavaa!! Pehmeänä Eino oppii muutamasta kerrasta ketjuttamaan asioita, mutta se vaatii suhteellisen monta toistoa ja suuria tunteita (esim. saman talon pihalta tulee joka kerta koira hyppimään vasten porttia saa kiihtymistä aikaan). Treenatessa saan tehdä virheitä ja rauhassa opetella ensin itse, eikä Eino mene sekaisin tai hämmenny muuttuvista ohjauksistani tai käskyistä. Eino ei osaa avata ovia, kaappeja tai vetoketjuja. Eräs päivä ihmettelin miksi Eino on nyt jo kolmatta kertaa makaamassa seinää vasten olevan oven vieressä niin, että tämä tuntuu katsovan tai nuuskivan oven alle. Siirsin tätä avoinna olevaa ovea pois seinän vierestä 20cm, ja Eino sai ruokanappulan jota oli koko päivän siellä odotellut. Eino ei kuitenkaan itse tajunnut siirtää ovea.

Eino on myös mahdottoman nöyrä, eikä varastele mitään pöydiltä tai syö mitään jos olemme unohtaneet yöksi sohvapöydälle jotakin. Hellalle on jäänyt useampaan otteeseen ruuat niin, että Eino on ollut yksin kotona, mutta mitään ei ole syöty. Meillä on myös aivan lattiatasolla kaapissa, erittäin helposti saatavilla Einon ruuat, mutta niihin ei ole missään kohtaan yritettykään kajota. Eino on myös todella kiltti ihmisille, ja on koko talon suosikkikoira ja saa ihmiset iloiseksi ja huutamaan Sehän on Eino!! jo pitkän matkan takaa. Eino on myös oppinut poseeraamaan, eikä ihmekään kun tämä on viettänyt koko ikänsä kameran edessä. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen joulua (sisätiloissa otetut kuvat jouluna Yläneeltä), ja joka kerta kun olin ottamassa kuvia ihan vain puista tai muusta, kääntyi Eino kameran räpsynnän kuultuaan ja jäi siihen poseeraamaan, tai tuli ihan minuun kiinni kuin ihmetellen miksen tästä ota kuvia. 🙂 Joihinkin kuviin asettelen tämän seisomaan, mutta katsetta kohdistan esim. heitettyyn keppiin vain harvoin ja Eino saa itse katsoa kaukaisuuteen tai suoraan kohti kameraa. Tämä poseeraaminen on ollut sellainen taito, jota en edes tiennyt toivovani, mutta mistä todellakin pidän paljon! Tuo on kerta kaikkiaan paras koira ja ihanempi ja täydellisempi kuin koskaan osasin kuvitellakaan. <3

Hyvää joulua näin muutama päivä myöhässä, ja oikein onnellista uutta vuotta jokaiselle!