Vuoden viimeiset kilpailut
Pitäähän sitä vielä yhdet kisat ennen joulua käydä koittamassa! Olin ilmoittanut minut ja Einon rally-tokon AVO luokkaan Raision Koirakoululla järjestettäviin epävirallisiin kilpailuihin kokeilumielessä ja hakemaan kokemusta, sillä talven aikana emme varmaankaan moneen epäviralliseen kisaan ehdi ja pienen pieni varovainen toive olisi saada RTK2 ennen Einon 2 v. synttäreitä, mutta saa nyt nähdä sen tavoitteen kanssa jos aika ei riitä, tai jos Eino kehittää jotain omia uusia viritelmiä radoille. Saavuimme Peksun kanssa paikalle hyvissä ajoin, ja seurasimme muutamat VOI-luokan kilpailijat ja palkintojenjaot ennen kuin AVO-luokan rataantutustuminen alkoi. Eino käyttäytyi kisapaikalla aika ärsyttävästi, piippaili häkissä ja haisteli jatkuvasti lattiaa. Tähän en tiedä vielä ratkaisua, mikä meitä auttaisi haistelun kanssa, enkä tiedä onko ulkona oleva lumi tehnyt sen vain pahemmaksi kun kaikki hajut tuntuvat olevan niin “pinnalla” ja Eino kiskoo joka ikiseen tassunjälkeen ja pissiin kolme kertaa pahemmin kuin lumettomiin aikoihin… Kaikki liikkeet joita teimme lämmitellessä menivät kyllä todella hyvin, mutta kun naama meni kiinni lattiaan ei se sieltä noussut kuin vetämällä. Turhauttavaa!
Rata oli melko haastava, ainakin näin ensimmäistä kertaa AVO radalle astelevalle. Siellä oli houkutus ja hyppy (hyppyä olemme tehneet kerran osana rataa..), kahdesti liike jossa seisotaan (13 ja 14), eri käännöksiä, pyörähdys ja koira kiertää ohjaajan (15) joista molemmat Eino osaa kyllä onneksi hyvin koiratanssin ansiosta ja paljon perusasentoon ottavia liikkeitä. Radan kuva alla, “Kyltti 25” on istu, askel seiso, 2 askel istu, 3 askel maahan. “Kyltti 34” on liike jossa koira kiertää ohjaajan myötäpäivään, ja “kyltti 15” on sellainen, että ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran on siirryttävä mukana niin, että rintamasuunta säilyy eikä tämä istu välissä.
Mölleihin ei ole mitään sääntöä miten esimerkiksi palkkaamiseen tulee suhtautua, osa antaa -10p ja kuten tänään kysyin, niin Raision Koirakoululla siitä tulee hylätty kuten virallisissakin kilpailuissa. Kun oli meidän vuoromme Einon kanssa mennä radalle, en ollut vielä aivan päättänyt että palkatakko vaiko en. Siksi hypyn jälkeen en palkannut, vaikka todellakin olisi pitänyt sillä hypyn onnistuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys! Rata sujui meille epätyypilliseen tapaan hitaasti, mutta se sisälsi epätavallisen paljon meille vähän turhankin tuttua haistelua. Liikkeet muuten menivät todella hyvin, ja kun meillä aika paljon takunnut seisominen onnistui, sujahti se käsi tietoisesti taskuun palkkaamaan. Vielä kun Eino pysyi seisoen paikallaan kierron ajan, palkkasin vielä tästä uudestaan ruhtinaallisesti.
Palkkaamisen jälkeen Einon huomio pysyi minussa ehkä kaksi sekuntia pidempään kuin mitä muutoin olisi, ja myöhemmin Outi Vormisto, joka omistaa koirakoulun ja oli tuomarimme, totesi että turhaan otin hylkäyksen palkkaamalla. Mutta sainpa palkattua seisomiset myös kyltillä 14, jossa seisomistehtävä uusiutui. Kun katsoin videota myöhemmin uudestaan, näytti se muutoin todella hienolta mutta ne haistelut rikkoivat kyllä pahasti tekemistämme! Tulokset paljastettiin vasta palkintojenjaossa joka oli mukavaa vaihtelua, yleensä ne paljastetaan heti kun pystytään. Alla video suorituksestamme.
En todellakaan odottanut mitään tuloslappua kummempaa, sillä olihan luokassa ollut 4 osallistujaa (joista yksi osallistui kahdesti samalla koiralla), mutta kun palkintojenjakoa varten oli jätetty pelkkä TP-kyltti eli tuomaripalkinto, tarkoitti tämä että kukaan ei saanut tulosta, ja kun enää yksi lappu oli jäljellä emmekä me olleet saaneet omaamme, otin Einon hämmentyneenä ulos häkistä ja menimme vastaanottamaan tuomaripalkinnon paikkaa! Outi totesi tosiaan, että ei olisi kannattanut palkata, mutta me olimme hakemassa vain kokemusta emmekä sijoja. 🙂 Ei se palkkaaminen kyllä ihmeitä tehnyt Einon työmoraalille, joten sinänsä tässä oli kyllä pointtia. Saimme myös vinkkejä miten treenata kontaktia ennen rata, sillä sitä meidän todella kannattaa lähteä harjoittamaan jotta saisimme haistelun vähemmälle ja Einon huomio pysyisi minussa ja itse tehtävässä.
Oli kyllä upeaa, että saimme tästä kaikesta haistelusta huolimatta vain 12 pistemenetystä eli yhteensä 88 pistettä, vaikka kyllähän tuo aika rennosti oli arvosteltu ja paljon enemmänkin niitä -1p pisteitä olisi voinut ripotella kun minun rintamasuuntani meni vinoon tai koira oli yli 0,5m poissa asennosta, tai kun hidastin vauhtia ettei Eino jäisi aivan liikaa jälkeen. Mutta aivan upea pistesaldo joka tapauksessa ensimmäisestä AVO-luokan radasta! 🙂
