Messarit 2018

Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä Messukeskuksessa, vuoden suurimmissa näyttelyissä. Osallistuimme vain sunnuntaina itse näyttelyihin, mutta lauantaina kävimme Anniinan eli rally-toko-ohjaajamme kanssa katsomassa koiratanssin pohjoismaiden mestaruuksia. Oli kyllä aivan mahtavaa ja niin inspiroivaa seurata näitä kilpailuja, joissa pohjoismaiden parhaat pääsivät näyttämään ohjelmansa! Alla muutama kuva, ensimmäisenä suomalainen Nadja Böckerman ja tämän upea Flow, jotka voittivat sunnuntaina yksilömestaruuden. Olihan se myös aika mahtavaa seurata kisoja, ja kuuluttamassa oli hyvinkin tuttu ääni, nimittäin oma äiti! 🙂

Sunnuntaina herätys oli asetettu kello neljään, sillä olin hieman huolissani (lue: paniikissa) että joutuisimme jonottamaan Messukeskuksen parkkikeskukseen peräti tunnin ajan, kuten olin lukenut lauantaina ihmisten tehneen. Peksu reippaasti heräsi kanssani, kun oli vahingossa suostunut tulemaan mukaan tähän reissuun. <3 Einokin kömpi jostain urheasti hereille, alla oleva kuva on otettu viiden aikaan aamulla ja siitä paistaa kyllä Einon mietteet tästä herätyksestä.. 🙂 Herätys kannatti kyllä, sillä saimme ajaa seitsemän aikaan suoraan sisään parkkihalliin, saimme auton lähelle ovea ja kulku itse Messukeskuksessa sujui todella hyvin hallin vasta täyttyessä ihmisistä. Jos seuraavana vuonna haluan taas maksaa itseni kipeäksi tästä näyttelystä, täytyy kyllä ottaa hotelli, nimittäin tuosta aamuherätyksestä on kärsitty Peksun kanssa koko viikko.. 😀

Parkkeerasimme itsemme kehän laidalle ollen ensimmäiset tollerit paikalla, ja kun olimme purkaneet laukkumme kävin Einon kanssa pari kertaa pyörähtämässä kehässä. Juokseminen sujui todella hyvin, mutta poseeratessa Einoa alkoi jännittää takanamme rämisevät metallihäkit ja koirien haukkumiset, joten päätin että kehässä sitten vaan käännytään siihen suuntaan mistä ääni tulee enkä yritä väkisin pitää tiettyyn suuntaan. Vähän Einoa tuntui kyllä jännittävän, joka ei varsinaisesti luvannut meille hyvää. Huomasin myös että juuri siinä kohtaa, missä koira piti seisottaa, oli jalkojen alla liikkuva metallinen kansi ym. maton alla joka hieman liikkui kun sen päällä seisoi, mutta onneksi Eino ei siitä vielä ottanut häiriötä. Eikä se kehässä kyllä myöhemmin haitannutkaan!

Starttasimme ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, joten ensin piti odotella että juonioriurokset kävivät hakemassa arvostelunsa. Tuomarina meillä oli tänään Marjo Jaakkola, joka minun tietojeni ja etsintöjeni perusteella ei ole aiemmin tollereita arvostellut. Junioriluokan voittaja ei saanut SA:ta, joten tiukasta tuomarista oli kyse! Sitten olikin jo meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa oli neljä osallistujaa, me jonon viimeisenä. Siitä sitten ensin juostiin pari kierrosta ympäri, ja sitten odottelemaan jokaisen kolmen koiran yksilöarvostelua ennen meidän vuoroamme. En ehtinyt nähdä mitä muut saivat arvosteluksi, mutta lopulta olikin sitten meidän aika kipittää kehään!

Ensin meidät laitettiin juoksemaan, tuomari halusi nähdä kolmion ja juoksun edestakaisin. Kopelointi meni hyvin, Eino antoi katsoa hampaat eikä yhtään yrittänyt karkuun vaikka ajattelin hallitilanteen tuovan Einolle hieman paineita ja olevan epävarmana, mutta ilmeisesti näyttelytreenit ja ikä ovat tehneet tehtävänsä! Poseeraus sujui todella hyvin, Eino seisoi todella hienosti aivan paikallaan yhtä istumista lukuunottamatta, kun palkkausväli venyi liian pitkäksi. Sieltä sitten huudettiin ilmoille erinomainen, eli Einon ERI-linja pysyi yllä! Kilpailuluokka alkoi heti meidän yksilöarvostelun jälkeen, ja sain huomata että muutkin luokassamme olivat saaneet ERI.

Siinä sitten juostiin pari kertaa ympäri, ja tuomari pyysi meidät jonon ensimmäiseksi! Siinä sitten juostiin vielä pari kierrosta tällä järjestyksellä, ja tunsin kyllä selvästi että askeleisiin tuli keveyttä lisää ja kelpasi hymyillä. Kun olimme kierroksemme juosseet, oli tuomari kättelemässä meitä ensimmäiselle sijalle! Viidestä virallisesti näyttelystä Eino on ollut nyt neljästi luokkavoittaja, aivan mahtavaa! Hymyillen siinä keräsin Einon taas seisomaan, jotta tuomari päättää saammeko me SA. En tiedä näkyikö se, että hymyni hyytyi nopeasti kun kehätoimitsija huusi meidät luokan voittajiksi, mutta emme saaneet SA. Harmitti ja ärsytti kyllä, vaikka eihän sille mitään voi ja näin tuomari päätti tänään. Myöhemmin narttukehässä SA:ta jaettiin jo vähän vapaammalla kädellä, ja haluan uskoa että siellä oli enemmän tuomarin mieleen olevia koiria. Tuomari oli kyllä muuten mukava, antoi pitkän ja kattavan ja hyvin Einon näköisen arvostelun, mutta vähän olisi voinut hellittää SA:n kynnystä urostenkin kanssa. 😀 #katkera

Arvostelu Marjo Jaakkola: Erinomainen tyyppi. Selvästi urosmainen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko, samoin eturinta. Aavistuksen pitkä lanne. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella.

Pääsin myöhemmin esittämään narttujen kehään AVO-luokkaan Kirsi Rautalan Kitimat Hey Soul Sister eli “Eden” tyttöä, joka oli niin erilainen Einoon verrattuna etten välillä oikein tiennyt mitä tämän minikokoisen superpallon kanssa olisi tehnyt! Pääsin siis esittämään tätä kokoomakehään ja kilpailuluokkaan, yksilöarvostelun hoiti omistaja Kirsi jolla oli kaksi AVO-luokkalaista eikä siten pystynyt esittämään molempia itse. Superpallo, joka minun käsiini oli luotettu, oli erittäin paljon lihapullien perään eikä oikein malttanut seistä, mutta juosta tämä kyllä osasi ja tämän kanssa sai mennä yhtä lujaa kuin Einon kanssa – ja me olemme yleensä joukon nopeimpia! AVO luokka meni kyllä lähes täydellisesti, sillä Kirsi oli Manteli-koiransa kanssa ensin luokkavoittaja, ja me olimme lopulta AVO-luokan kakkosia Edenin kanssa! Manteli sai SA:n, mutta valitettavasti Edenin kanssa SA jäi saamatta. Kirsi kyllä huikkasi, että kerta näin hyvin meni niin toistekin saan esittää jos vain kiinnostaa. Ja kyllä ehdottomasti kiinnostaa, kehässä on kyllä aina yhtä hauskaa! 🙂

Kaiken kaikkiaan tuo minun säihkysilmä oli upea kehässä, upea kehänauhojen ulkopuolella, käyttäytyi niin hienosti ja osasi olla häkissäkin täysin ongelmitta. Ilolla ja ylpeydellä tuon koiran kanssa menee kaikkialle <3