RTK1 <3

Päivä on ollut kyllä aivan huippu, ja otsikko kertonee kaiken oleellisen tältä päivältä. Viimeinen ALO-luokan starttimme oli siis tänään Liedossa, tuomarina Jaana Karppinen. Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin, ja ehdin siinä lämpätä mukavasti ennen kuin vein Einon autoon odottamaan kehääntutustumiseni ajan. Olimme ihan kaksin liikenteessä enkä halunnut tuplakisoissa pilata viereisen kisan koirien suorituksia kun Eino huutaa häkissä minua palaamaan. Rata oli todella yksinkertainen, ihan tuomarinkin sanojen mukaan, mutta tämä varoitti että ei saa silti tuudittautua radan helppouteen. (kvua alla)

Olimme 15. osallistuja vuorossa yhteensä 20 koirakosta. Meillä oli siis hieman odottelua ennen, mutta Eino söi hyvillä mielin Kongiin jäädytettyä jauhelihaa häkissään niin, että tätä ei kiinnostanut vaikka kävin vähän matkan päässä seisomassa ja katsomassa muiden suorituksia. Kongi tulee siis mukaan myös Messukeskukseen jotta Eino saa vähän hengähtää ja keskittää ajatuksensa muualle ympäristön stressaamisen sijaan. 🙂 Pari koirakkoa ennen meidän vuoroa otin Einon ulos häkistä, ja lämmiteltiin siinä hetken aikaa. Palkkasin ja kehuin kun Eino nosti päänsä lattiasta tai luopui muusta häiriöstä ja keskittyi jälleen minuun. Juuri ennen suoritustamme tein vielä useat käsikosketukset Einon kanssa, jotta sain tälle kunnon tsempin päälle. Rata menikin sitten ihan hujauksessa, tuttuun tyyliini kävelin radalla hyvin ripeästi enkä antanut Einolle miettimisaikaa maahan- ja istu-liikkeiden aikana. Eino jäi pariin otteeseen haistelemaan jotain maasta, mutta yllättävän nopeasti palasi sieltä tekemään taas kanssani.

Kun pääsimme radan loppuun, kehui yksi katsojistakin meidän rataa, ja kyllä minulla olikin sellainen olo että tämä on meidän paras ratamme tähän asti! Hetken ajan tuloksia piti jännitellä, mutta nopeasti ne ilmaantuivat tulostaululle ja saimme hurjat 95 pistettä! Tämä oli paras tuloksemme tähän asti, ja vaikka sijaa ei ollut tiedossa tarkoitti kolmas tulos meille koulutustunnusta RTK1! Katsoin myös meidän aikaa, ja vertasin sitä muihin. En tiedä pitäisikö meidän hiljentää vauhtia tai näyttääkö meidän meno hätäiseltä, sillä meidän aikamme on 1:04,41 kun toisiksi nopeimman aika oli 1:15,22, ja keskimääräinen aika radalla oli noin 1:30min. 😀 Noh, RTK1 ja ALO-luokan nopeimmat, ei huono! Harmi, että rallyssa aika vaikuttaa vasta kun pistetilanne on tasan. 😀

Kun saimme kisakirjaamme takaisin, tuomarimme sanoi radan olleen erittäin hieno ja vakuuttava, kommenteissakin lukee Upea eteen- ja sivulletulo. Ihanaa saada palautetta hyvin menneistä liikkeistä, varsinkaan kun en ole ollut kovinkaan vakuuttunut meidän eteentuloista! Valitettavasti radalta ei ole videota, mutta ilmeisesti haisteluja oli kolmet sillä meillä on kolme kertaa pistemenetys -1p PY (puutteellinen yhteistyö), jolloin koira katselee jotain muuta tai meidän tapauksessa haistelee. Tämän lisäksi meillä on kaksi -1p OV (ohjaajavirhe) kylteiltä 5 ja 7, ja luulin alkuun että nämä olivat oman rintamasuuntani kääntymisestä johtuvia miinuksia. Nämä ovat kuitenkin otettu pois kun piti lähteä ja lopettaa juokseminen, eli ajoitukseni kanssa on ollut ongelmaa. Juoksu on aloitettu ja lopetettu liian aikaisin tai liian myöhään, veikkaan että liian myöhään jolloin suoritusalue on ehtinyt hieman jäädä liian kauas. En ole ennen saanut tästä miinusta, eli joko nyt juoksin aivan väärin tai tuomari oli tiukempi aloituskohdan kanssa.

Jäimme hengailemaan kisapaikalle noin tunniksi vielä, sillä aivan kisapaikan hallin vieressä järjestettäisiin Turun Murrella tollereiden pikkujoulut, jonne olimme tietty myös matkalla. Kisapaikalla Eino pääsi myös tutustumaan 8kk ikäiseen englanninspringerspanieli urokseen, jonka kanssa vähän leikkivät ennen kuin meidän piti jatkaa matkaa. Pikkujouluissa näkyi paljon tuttuja naamoja näyttelykehien ja rally-tokokisojen laidoilta, ja Einon veljet Jymy ja Milo olivat myös paikalla omistajansa Susannen kanssa. Pikkujouluissa järjestettiin parit leikkimieliset “kisat”, joissa me emme kyllä loistaneet Einon kanssa. Ensimmäisessä tehtävässä piti etsiä kymmenen namia jonoon asetettujen lelujen ja muiden tavaroiden vierestä, päältä tai sisältä, ja Eino oli kyllä aika hidas etsijä. Toisessa tehtävässä koiran piti kantaa samoja esineitä muutaman metrin verran kasasta pahvilaatikon luo, tavoitteena saada minuutissa mahdollisimman monta esinettä pahvilaatikkoon. Eino leikki koko minuutin kalkkuna-lelun kanssa, eikä siitäkään tullut oikein mitään. 😀

Vaikeinta oli pitää Einon huomio minussa kun muut pääsivät tekemään, ja jo valmiiksi väsyneellä ja kiihtyneellä koiralla se kippo kaatui melko nopeasti ja haukkuminen alkoi. Tehtävien jälkeen osa koirista lähti autoihin, jolloin myös Eino selvästi rentoutui kun hallissa väheni vahdittavat koirat ja lelut vietiin pois. Tämän pystyikin sitten jättämään hyvin seinään kiinni kun itse kävin hakemassa vähän glögiä. Tarjoilun jälkeen oli vuorossa näyttelytreeni sinne ilmoittautuneille, ja tokihan me olimme siellä myös. Olin myös pyytänyt mittatikkua treeniin, sillä tiesin että Turun Murrella sellainen on. Sain ehdotuksia Einon esittämiselle ja varmistusta omalle ajatukselle esitysasennosta, hyvää treeniä juoksuun sillä vaikka olimme Einon kanssa ensimmäiset nopeimpina, loppui tila juosta nopeasti ja edessämme oli aika ajoin narttu. Uskon Einon kuitenkin jo tietävän miten näyttelyhihnan kanssa kuuluu toimia, sillä tämä ei lainkaan yrittänyt pörppöillä ja juoksikin oikein hienosti, seisotuksista puhumattakaan!

Kysyin myös Einon korvien trimmitilanteesta kun en ollut varma kannattaako niitä korvakarvoja enää leikellä, niin vähän kuulemma saa ottaa. Tassut saa kuulemma myös trimmata, mutta sen olisin joka tapauksessa tehnyt. Viikon päästä onkin jo Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurimmat näyttelyt, saa nähdä miten meidän käy! Uroksia on ilmoitettu 24 sunnuntaille, joka ei ole kovinkaan paljoa, mutta taso tulee joka tapauksessa olemaan kova.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *