Turun Murren pikkujoulut

Saimme mahdollisuuden osallistua eilen Turun Murren pikkujouluihin, jossa sain kunnian olla osana koiratanssi-esitystä joka pikkujoulussa pidettiin. Ennen esitystä minulla oli olo, että olemme todella irrallisia Einon kanssa toisistamme kaiken häsläämisen, paikasta toiseen siirtymisen, muiden koirien ja erittäin houkuttelevien hajujen takia. Osallistuimme myös Secret Santa osuuteen pikkujouluista, jotka olivat ennen esiintymisiä, ja siinä ihmispaljoudessa Eino tuntui ahdistuvan entisestään ja yritti päästä haistelemaan joka ikistä senttiä lattiasta tai koiraa joka siihen parin metrin päähän meistä tuli. Kun olimme lämmittelemässä esiintymisalueellamme, Eino oli kuin liimattu lattiaan ja vasta kun olin kiljuen juossut monen metrin päähän kutsuen Einoa tämä tuli sieltä luokseni. Odotukset eivät olleet siis kovin korkealla. Yhteisesiintymisemme jälkeen odotukseni laskivat entisestään, sillä Eino haisteli, juoksi haistelemaan edessä olevaa Hestia-nartua ja oli muutenkin jotenkin ulalla. Tämä kuitenkin helpotti kun sain tehtyä odotellessa omalla paikalla käsikosketuksia, jonka jälkeen Einon kontakti oli parempi ja saimme tehtyä yhteisesityksen soolo-osuuden ihan kunnialla.

Olimme kolmannet vuorossa kun oli aika aloittaa omat esiintymiset, ja teimme siinä lämmitellessä todella paljon käsikosketuksia, jotta sain Einon olemaan kanssani. Niin sitten tuli meidän vuoro mennä esiintymään valtavalle, lähes 60 päiselle yleisölle, ja kun kouluttajamme eli äitini luki lähettämääni esittelytekstiä tein vielä muutamat käsikosketukset ennen kuin menimme aloitusasentoon. Olin jo valmis, mutta otin vielä villasukat pois kun muistin minulla olevan ne jalassa, ja sitten päästiin aloittamaan. 😀 Esitys meni kyllä upeasti, Eino keskittyi, haisteli vain tasan kerran lattiaa ja sieltäkin tuli ihan itse pois (harmi kun oli juuri selkäni takana, olisin palkannut jos olisin tiennyt), kiersi vadin ihan loppuun asti eikä pakitustenkaan aikana tullut haukkumista! Jotain mielikuvaharjoitteita ohjelmasta olisi voinut tehdä ennen esitystä, nyt nimittäin pari kertaa mietin kesken ohjelman mitä tulikaan seuraavaksi?! ennen kuin taas muistin. Nämä eivät taida onneksi videolta näkyä.

Eino oli kyllä näppärä pieni noutaja taas kerran, tuosta pienestä koirasta saa kyllä taas olla ylpeä <3 Kisatilanteissa taitaa olla ongelmana se, että en tee tarpeeksi niitä käsikosketuksia ennen vuoroamme ja Einolla ei ole samanlainen “jes nyt mennään!” fiilis kuin tässä videolla voi nähdä. Minulla on tässä myös palkat kädessä, joka varmasti vaikuttaa myös, ja halli on tuttu vaikka tilanne onkin uusi kun hallissa on valtavasti porukkaa. Alla video, jonka meille kuvasi Sari Kuusisto, kiitos! Näppärä tämä YouTube kun vain alkoi lataamaan videoita sinne, Eino välilehden takaa voi käydä katsomassa muistakin suorituksista videoita. 🙂

Huomenna onkin vuorossa rally-tokoa Liedossa virallisten kilpailuiden merkeissä, eli jälleen aikainen sunnuntainen aamu tiedossa..