Ensimmäinen virallinen sijoitus!

Olemme viime aikoina käyneet rallytreenien lisäksi näyttelytreeneissä joita Koirakoulu.net järjestää. Olemme edistyneempien ryhmässä, sillä aivan perusteissa emme tarvitse neuvoa, ja ryhmässä on silti laajalla skaalalla eritasoisia koirakoita, eikä tuollainen tuomarisäikky Eino ole siis mitenkään kokeneiden joukosta poikkeava. 🙂 Aloin tuossa jokin aika sitten vain pelkäämään, että Eino lähtee kokonaan karkuun tuomaria Messukeskuksessa joulukuussa, niin lähdin hakemaan kurssilta lisää kehäkokemusta meille. Olen myös pyytänyt mittatikkua treenin alle, sillä en halua meidän näyttelyreissun päätyvän siihen, että Eino ei anna mitata itseään! Olemme tehneet paljon juoksuharjoituksia, ja Eino kiitää kyllä todella hienosti näyttelyhihnan päässä! Olen myös saanut pelkästä kahdesta treenikerrasta paljon irti ja esitysvinkkejä, miten saada Einon parhaat puolet esiin. Eilen peilin edessä seisottaessa aloimme katsomaan miten minun olisi paras esittää Eino, ja kyllä se vain on ryhdikkäämpi kun hihnan nostaa korvien taakse eikä esitä vapaana kuten olen nyt tehnyt. Jatkossa siis kokeillaan tätä esittämistyyliä!

Kotitreenin alla meillä on ollut seisominen sivulla, ja uusi rallykyltti jossa on istu, 1 askel, seiso jne, ja tätä ollaan nyt jumpattu niin treeneissä kuin kotona. Kyllä tämä alkaa jo toimimaan ihan hyvin, mutta Eino pomppaa nyt vielä aivan liian kauas seiso-käskyn saatuaan, eli täysin virheetön suoritus tämä ei vielä ole. Olemme myös treenanneet paljon sitä, että Eino hyppää jalkani yli. Tähän olemme nyt saaneet liitettyä vielä jatkotemppuja, eli hypyn yli pyörähdys tai kaatuminen. Nyökkäämistä ollaan myös treenattu nyt pitkästä aikaa, ja sekin alkaa sieltä muodostumaan! AVO luokkaan sitten otetaan se tempuksi. 🙂 Seuraavaan ohjelmaan otetaan temppu, jossa Eino hyppää selkäpuolelta olkapäilleni, ja siihenkin ollaan nyt löydetty yhteinen sävel. Temppu sujuu myös huomattavasti paremmin ja siistimmin, kun laitan Einon ensin istumaan, jonka jälkeen istuudun Einon eteen itse ja siitä kutsun tämän hyppäämään olkapäilleni.

Kuvat lähes päivälleen vuosi sitten, silloin oli jo lunta ja Eino oli ihan rimpula <3

Viime lauantaina kävimme toisissa koiratanssikilpailuissamme, kun Tahtitassut järjestivät peräti neljä kilpailua Salossa! Joka kilpailuun otetiin 10 osallistujaa, ja joka luokkaa oli kaksi kappaletta kilpailuissa. Osallistuimme siis kaksi kertaa FS ALO luokkaan, kerta tuplakisoihin mahdollisuus oli! Tulimme paikalle “hieman” liian myöhään, ja se 30min ennen meidän vuoroa menikin yhdessä kohelluksessa ohi. En saanut luotua Einoon hyvää fiilistä ennen kehääntutustumista, enkä ehtinyt tekemään sitä sen aikana tai jälkeenkään kun Eino alkoi oksentamaan kesken kehääntutustumisemme! Tyhjän mahan oksentelua se oli pelkästään, mutta siitä oksennusten siivoamisesta lähdettiin melkein suoraan meidän vuoroomme.

Esiintyminen meni juuri niin sekavasti kuin meidän fiiliksemmekin olivat, ohjelmasta saatiin vain muutamat temput tehtyä kun Eino jäi vain haistelemaan lattiaa ja lopulta tehtiin sitten vain sellaisia tehtäviä, joista tiesin Einon selviävän eli vadin päällä kiertäminen ja kaatuminen. Kyljelleen kaatumisenkin Eino ennakoi kyllä todella paljon, jotain 10sek varmaan, ja mietin pitäisikö sitä lähteä nostamaan siitä vai ei kun aikaa muuhunkin olisi. Ajattelin kuitenkin, että ei siitä kuitenkaan mitään tulisi niin kaaduin sitten lopulta Einon kaveriksi kun aika koitti. 😀 Pisteitä en uskonut, että saisimme juuri lainkaan, ja lopulta 121p sieltä tuli, sija 7/7. Yllättävän hyvin siihen nähden, miten huonosti se meni ja menin vielä koskemaan koiraankin, kun nostin Einon päätä lattiasta. Kommentit olivat ihanan kannustavia, pään nostamisesta tuli kyllä paljon sanomista!

Mari Väänänen: Koira ihmetteli kehässä, kisa on aina jännittävä paikka. Koreografia ja liikkeetkin jäivät täten vajaiksi. Pisteisiin vaikuttaa alentavasti myös koiraan tarttuminen. Lisää kokemusta ja varmuutta.

Tiina Jounio: Vältä koskemasta koiraan. Pään nosto alensi yhteistyöpisteitä. Valitettavasti Eino jäi tänään monta kertaa ihmettelemään ja nuuskimaan, eikä näyttänyt parasta osaamistaan.

Nadja Böckerman: Tänään kehässä olo hieman haasteellista, lattia ja hajut kiinnostivat. Paljon treeniä erilaisissa paikoissa. =) Ohjaaja kannusti rauhallisesti koiraa jatkamaan. Koiran pään nosto lattiasta vaikuttaa alentavasti yhteistyöpisteisiin. Tsemppiä jatkoon!

Meidän toinen kilpailumme oli heti ensimmäisen jälkeen, eli hetken oli odottelua ennen kuin luokkamme alkaisi. Tämän ajan käytin tekemällä Einon kanssa lyhyitä treenipätkiä palkalla ja ilman palkkaa käsissä, ja palkka mentiin hakemaan erikseen. Sain nostettua Einon virettä hyvin, eikä minun tarvinnut pitää tätä häkissä pitkiä aikoja. Näin poika sai paljon aikaa minun kanssa, ja ihmeteltiin siitä häkin edestä sitten ohi kulkevia koiria ja kurkittiin muiden ohjelmia. Eino on nyt alkanut stressaamaan tosi paljon häkissä, sitä pitäisi treenata jatkossa, sillä näitä sisähallikisoja on kyllä tulossa vielä ennen kesää…

Toinen esiintymisemme olikin sitten aivan eri luokkaa ensimmäiseen verrattuna! Eino jätti jälleen tekemättä alun kaukoliikkeenä suoritettavan pyörähdyksen, ja jäi vaan tuijottelemaan yleisöä. Videolta jälkikäteen katsottuna huomasin, että Eino oikeastaan katsoi aika usein yleisöön, eli se kyllä jännittää pientä. Temput saatiin kuitenkin suoritettua, pientä epätarkkuutta siellä oli eikä esitys ollut vielä sitä mitä sen kuuluisi, mutta siitä jäi kyllä todella hyvä mieli. Heittäytyminen lopussa alkaa myös olla jo sitä luokkaa, että Eino tunnistaa musiikista kohdan ja vetää heti jalat alta kun tajuaa, että kohta saa kaatua, ihan kuin tämä huutaisi “Tämän minä osaan!”. Pisteitä saimmekin oikein kivasti tästä suorituksesta, jopa 156,33 pistettä! Yllätys oli vielä suurempi, kun tämä esitys riitti luokan voittoon! Koiratanssikilpailuissa olemme aina olleet aiemmin viimeisen paikkaa pitämässä, nyt siihen tuli muutos, ja vielä voiton kanssa! Tämä oli myös meidän ensimmäinen sijoitus ylipäätään virallisista kilpailuista, eli päivästä jäi sitten lopulta hyvä mieli vaikka ensimmäinen kisa menikin ihan penkin alle. 🙂

Mari Väänänen: Kiva. Vain lievää hämmästelyä musiikista ja kehästä. Koira oli suurimman aikaa mukana. Tässä on selvää potentiaalia, lisää kokemusta vain.

Tiina Jounio: Pientä epätarkkuutta jossakin kohtaa, mutta hyvin suoritettu ohjelma. Liikevariaatiota löytyy jo mukavasti, iloisesti etenevä ohjelma.

Nadja Böckerman: Alun kankeuden jälkeen lähti ohjelma hienosti rullaamaan. Jonkin verran kehän ulkopuolinen elämä häiritsee koiraa, tähän vain paljon treeniä eri paikoissa. Lopussa ihana heittäytyminen. =)

Koiratanssin kanssa jäämme hetkeksi “tauolle” työstämään uutta ohjelmaa, tämä Muumimusiikki alkaa jo nyrppimään sen verran että on aika vaihtaa! Koreografia on jo suunniteltu, ja siihen tulee paljon uusia temppuja ja vaikeusaste nousee aiemmasta. Enpä sitten tiedä kyllä yhtään, onko tämä hyvä asia, sillä nykyinenkään ohjelma ei vielä suju! 😀 Tanssikuvista kiitos Kati Horne-Kosonen ja palkintosijakuvasta kiitos Anna Mäkinen! 🙂