-
Hotspottia ja treeniä
Nyt on jälleen tapahtunut kaikenlaista päivitysten välissä, että on pakko päästä kirjoittelemaan ennen viikonlopun kisoja, joista varmasti riittää kerrottavaa ja paljon! Lähdimme viikko sitten Peksun kanssa Tallinnaan muutamaksi päiväksi kahdestaan, ja pikkusiskoni Linda tuli hoitamaan Einoa siksi aikaa. Sunnuntai-illalla, alle puolikkaan vuorokauden päässä meidän lähdöstä Tallinnaan, huomasin kuitenkin pienen veriläntin Einon vasemmassa poskessa. Ajattelin kyseessä olevan naarmu verestä päätellen tai ötökän pistos, kun keskellä oli pieni piste. Kun aluetta kuitenkin lähti hieman saksimaan, totesin, että kyllä tämä vain on hotspot…
Kun aluetta lähti leikkaamaan enemmän, löytyi sieltä pari “etäpesäkettä” ja pientä alkavaa, jotka olivat näppylän tapaisia. Siinä illan aikana sitten alueelta leikeltiin vielä lisää karvoja, haavaa putsattiin Betadinen kanssa. Eino oli kyllä todella reipas pieni potilas tämän toimenpiteen aikana, sillä karvaa on tosiaan saksittu pikkusaksilla eikä Eino kuin maannut paikallaan! Lopulta lähdettiin Einon kanssa päivystävään eläinlääkäriin hakemaan kauluria ja lisää ohjeita putsausta varten. Niin maanantaiaamuna jätimme ressukan kauluri päässä odottamaan Lindaa, jota taas odotti koira joka ei uskalla kävellä kaulurinsa kanssa ja liuta ohjeita ja puteloita haavan hoitoa varten. Hotspot on onneksi helppo hoitaa kuntoon lopulta kun sen vain huomaa ajoissa, eikä nyt reilua viikkoa myöhemmin haavasta näy kuin kalju kohta. Paraisten näyttelyissä koira siis esitetään “väärinpäin” oikealta kyljeltä. 🙂
Tulevien kisojen ja möllitaippareiden vuoksi en ole nyt meinannut pysyä nahoissani, ja haluaisin vain treenata ja treenata vielä lisää. Flunssa kuitenkin päätti tulla hieman hiljentämään minun intoani, ja nyt olenkin ollut kaksi päivää kotona parantumassa ja yritän pitää huolen, että minulla on ääni tallessa viikonloppuna kisoissa. Teimme kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina parit hakuruutu-treenit, ja en voi kuin ihmetellä pienen koiran intoa ja osaamista!
Tein lauantaina ihan kaksin Einon kanssa helpon kolmen damin (yksi oli siipidami) treenin, jossa damit oli asetettu lähelle toisiaan ja lyhyen etäisyyden päähän. Pointtina on opettaa Einolle uusi käsky “tuo”, joka on hakuruutujen käsky. Damit laitettiin paikalleen Einolta piilossa, mutta pidin huolen, että hajuja löytyy paljon hakua helpottamassa. Olen nyt sisätiloissa treenatessa muistanut ottaa koiran vastaan, enkä damia, ja sen tein nyt myös. Nouto näyttää jälleen aivan erilaiselta ja rennommalta kuin taannoin treeneissä, tauko on siis tehnyt hyvää! Muistin vasta lopussa olla katsomatta koiraa kun tämä palaa luokse, mutta se ei Einon intoa pilannut!
Annoin Einon itse päättää minkä tämä hakee ensin, ja sieltä ne tulivat järjestyksessä oikealta vasemmalle yksi kerrallaan. Upeaa työskentelyä, ja myös varisdami tuli metsästä empimättä, vaikka sen kanssa oli viimeksi ongelmaa kiihtymisen vuoksi. Tällä kertaa myös maltoin olla jatkamatta treenejä pidempään kuin yhden suorituksen verran, ja jatkoimme metsässä kävelyä reilun puolen tunnin ajan. Loput superpalkat Eino sai sitten lenkin yhteydessä kun tein ihan perus luoksetuloja. Oli kyllä jälleen ihana tajuta kuinka helppo Eino oikein on, tämän tallustellessa 10 metrin säteellä edessä tai takana. Eino on nyt myös oppinut hyvin käskyn “oota”, eli Einon tulee odottaa paikallaan vapautusta, jonka jälkeen tämä saa jatkaa matkaa. Helpottaa kyllä kummasti elämää, sillä vaikka Eino ei varsinaisesti kauas mene, niin on aina turvallisempi kurkata yhdessä mutkan taakse jonne ei polulta näe.
Sunnuntaina suuntasimme Yläneelle, jonne on tullut kaksi kissanpentua. Kisut hieman pelkäsivät Einoa, ja lähtivät sitten karkuun turvapaikkaan heti kun etäisyyttä oli liian vähän. Einon pää ei sitten kestänyt lainkaan sitä, että pienet pörröiset otukset lähtivät ensinnäkin pois, juosten, ja vieläpä piiloon, yhdistettynä siihen että tämä ei edes päässyt lähtemään perään! Uteliaisuuden, saalisvietin ja hihnan yhdistelmänä meillä olikin kiljuva ja haukkuva koira joka pelästytti kisut oikein kunnolla. Kauniita yhteispotretteja ei siis vielä saatu, mutta myöhemmin kävelytin Einoa pihalla niin, että Eino ei nähnyt kisuja vaan kisut Einon, jolloin näille muodostui ehkä hieman hillitympi kuva Einosta kuin se kiljuva valtava oranssi otus joka yritti päästä näiden perään.
Yläneellä teimme kuitenkin myös parit hakutreenit, jossa ensin kävin viemässä itse kaksi damia metsäpolun eri puolille, mutta kuitenkin lähelle. Noudot olivat hyviä, suu ei käynyt kuin ehkä hieman mutta damia ei kuitenkaan rikottu. Tällä kertaa en kuitenkaan malttanut jättää treeniä siihen, vaan noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen laitoin Peksun viemään damit piiloon hieman kauemmas. Tässä tulisi ensimmäistä kertaa “tuo” käskylle etäisyyttä ja damit on vienyt paikalleen joku muu kuin minä, eli on uusia hajuja eikä Eino opi hakemaan dameja vain minun jälkien perusteella. Eino lähti eri suuntaan kuin mihin aluksi ohjasin, mutta tämä ampaisi heinikon läpi suoraan damille ja takaisin molemmilla kerroilla! Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin näyttämään Peksulle miten hyvin Eino noutaa. Suu ei käynyt lainkaan, ja Eino oli itseasiassa tyrkkäämässä damia naamalleni ennen kuin otti palkan vastaan. Ihmeellistä miten pienestä se voikaan olla kiinni, että saa onnistuneita noutoja.
Noutotreenit saavat kuitenkin jäädä nyt ainakin viikoksi tauolle, sillä nyt täytyy hetkeksi keskittyä muihin puuhiin perjantain koiratanssikisojen ja lauantain rally-tokokisojen vuoksi. Kipeänä en nyt saisi lainkaan pomppia ulkona, mutta koska olo koheni hieman eilen illalla, en voinut vastustaa kiusausta ja käytiin tekemässä pikaiset rallytreenit Einon kanssa iltalenkin ohella. Niin reipas ja innokas Eino ei ole ollut pitkään aikaan, ja oli kyllä ilo työskennellä tämän kanssa! Innokkuus vei tarkkuutta liikkeistä, mutta tällä kertaa oli vain tarkoitus harjoitella kylttien kanssa tarkkaa suoritusta alueella ja muistutella mitä ALO-luokassa oikein pitikään tehdä. Treeni meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, ja innolla odotan viikonlopun kisoja!
-
Erinomainen Eino
Tänään kävimme pyörähtämässä Raision Elonäyttelyssä, ja jälleen saatiin tulla takaisin maanpinnalle sieltä pilvilinnoista. Tollereita oli ilmoitettu 23 kappaletta, tuomarina ruotsalainen Anne-Chaterine Edoff. Meillä meinasi tulla hieman kiire näyttelypaikalle, mutta oltiin lopulta ihan hyvään aikaan paikalla, 30min ennen kehän arvioitua alkamisaikaa. Sääksi oli myös luvattu pelkkää sadetta, ukkosta ja kylmää koko päiväksi, mutta aurinko siellä paistoi!
Olimme ainoat luokassamme, joten ainakin luokkavoitto oli taattua, jee! Eino esiintyi todella hyvin kehässä, ja tämä taisi olla meidän paras esiintyminen koskaan! Seisotin tätä vapaasti, palkkasin vain vähän ja Eino antoi todella hyvin kopeloida itsensä sen jälkeen, kun tämä innoissaan juoksi tervehtimään tuomaria. Itsevarmuutta ollaan siis saatu Einolle, ja meidän kesän kehäkokemus näkyy myös esiintymisessä. Hieman saatiin noottia että Eino on pullukka, että ei tämä koira enää tästä kasva niin ei tarvitse ruokkia niin paljoa. Eino on kuitenkin ihan kapoinen poika aina ennen näyttelyitä, joten minusta tuntuu, että pelkkä lihapullien haju saa Einon turpoamaan. 😀
Kuulin hieman arvotelusta, hyvää ylälinjaa muun muassa ja muuta positiivista. Sieltä sitten hetken poseerauksen jälkeen tuomari päätti, että Eino on ERIn ansainnut! Kun kehäsihteeri kuitenkin sitten kysyi annetaanko SA, tuomari sanoi, että ei. Hieman on menestys tainnut nousta hattuun, kun parin näyttelyn jälkeen olen suoraan menossa PU-kehään vaikka sen parin näyttelyn takaa ERI olisi ollut aivan todella hieno arvostelu. 🙂 Toisaalta tähän fiilikseen vaikuttaa myös se, että oli tylsää päästä esiintymään vain kerran. Jos meillä olisi ollut kilpailija, olisi esiintymiskertoja voinut olla jopa kolmet!
Arvostelu oli kuitenkin todella kiva ja Einon näköinen (jos saatiin äitini kanssa tulkattua käsialasta oikein). Tuomari antoi tollereille yhteensä vain kaksi SA:ta, yksi urokselle ja yksi nartulle, joten kilpailu oli myös todella kovaa eikä se “pelkkä” ERI nyt oikeasti edes harmita, sillä ERIä ei myöskään kovasti jaeltu näyttelyssä! Nyt voidaan siis rauhassa laihduttaa Einoa Paraisten näyttelyihin. Tähän näyttelyiden väliin mahtuu paljon eri tapahtumia ja kisoja, rally-tokokisojen lisäksi ollaan osallistumassa koiratanssikisoihin Janakkalassa 24.8!
Arvostelu Anne-Chaterine Edoff:
Kraftfull, härlig maskulin välformat huvud med bra proportioner. Välburna öron (något stora). Korrekt överlinje, något avfallande kors. Bra bröstförhållande. Utmärkt benstomme. Knappa, men välfungerande vinklar. Rör sig utmärkt från sidan. Parallell rörelse. Bra päls med rejäl svansfana. Vackra tecken. -
Hyvästi taipparit!
Ehkei tilanne nyt ihan niin vakava ole kuin otsikko antaa ymmärtää, mutta tällä viikolla tuli kyllä romahdettua pilvilinnoista ja lujaa. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, sillä päivitysten välissä on tapahtunut muutakin! Olin vahtimassa Gizmoa 3-4.8. vuorokauden verran, ja postauksen kuvat ovat siltä reissulta. Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, käytiin uimassa ja kävelemässä metsässä paljon. Eino ei ollut tällä reissulla mukana, sillä perjantaina 3.8. olimme osteopaatilla eikä niiden käyntien jälkeen ole suositeltavaa heti lähteä revittelemään. En myöskään uskalla vielä ottaa poikia kontolleni ilman “Gizmon ihmistä” mukana, joten Peksu ja Eino saivat viettää poikien kesken lauantaita kun olin Gizmon kanssa.
Gizmoa vahtiessa harjoittelin minun ja Einon koiratanssiesitystä ilman koiraa (tai Gizmo kyllä osallistui tulemalla aina välillä piiloon ja muutoin olemalla tiellä..) sillä me olisimme esiintymässä 5.8. Turun Kupittaan puistossa Seikkailupuiston päättäjäisissä! Tahtitassuja oli pyydetty kokoamaan muutamat koirakot esiintymään sinne, ja tämä toimi samalla meidän häiriöharjoituksena kisoja varten. Niinpä sunnuntaina lähdimme kohti Seikkailupuistoa, jossa lisäksemme oli esiintymässä schipperke Hani ja Kati, ja Pauliina mäyräkoiralla Alli ja kääpiöpinserillä Nappi. Äitini tuli myös paikalle katsomaan ensimmäisen setin esitykset!
Ensimmäisen esityksen aikana huomasi, että kehän ympärille alkoi vain kerääntymään yleisöä enemmän ja enemmän. Me olisimme toisena vuorossa! Ja niin ensimmäisen esityksen ollessa ohi menimme Einon kanssa kehään, laitoin vadin paikalleen, otin hihnan pois ja käytin mielestäni paljon aikaa alkuun mutta meni se lopulta aika nopeasti. Lähinnä halusin rauhoittaa itseni ennen esitystä, Eino oli ihan rauhassa eikä hätkähtänyt ihmismäärää kehän laidalla.
Itse esityksestä en taaskaan muista mitään, mutta jälkeenpäin videolta katsottuna meno oli ihan mukavan näköistä! Eino karkasi alun paikallaolosta, joko ennakoi tai alkoi jännittää yleisöä (katsoi juuri siihen suuntaan), luki pari kertaa väärin käsimerkkini ja vadin päällä kiertämisessä olin itse myöhässä. Näyttää siltä, että Eino yrittää kiertää mutta törmääkin minuun, vaikka oikeasti Eino on juuri opetettu siihen, että liimautuu jalkaan kiinni. Se kuitenkin lähti mukavasti rullaamaan kun sain otettua etäisyyttä, vaikka emme ennen tuota päivää ole koko vadin kiertoa kokeilleet. 🙂 Lopussa kun Einon on tarkoitus kiertää minua, siellä tuli myös pari törmäystä kun Eino ymmärsi käskyn väärin ja yritti tulla piiloon.
Muutoin olen todella tyytyväinen meidän esitykseen, ja paria hienosäätöä lukuunottamatta ollaan kisavalmiita! Eino teki todella vauhdikkaita suorituksia, teki tarkasti ja oli muutenkin todella iloinen koko esiintymisen ajan. Tämä keskittyi täysillä pelkästään minuun, eikä edes meinannut karata! Tästä pääsee katsomaan meidän esitystä. Ensimmäisen setin jälkeen pari tyttöä pyysi tulla rapsuttelemaan Einoa ja se meni hyvin. Eino ei niin vieraista välitä ja saattaisi vain ahdistua, tai vaihtoehtoisesti saattaisi tervehtiä liiankin innokkaasti… Rapsuttelin siinä samalla kuitenkin Einoa ja lapset saivat käydä silittelemässä Einoa ilman ongelmaa.
Emme jääneet toiselle setille, ajattelin sen olevan liian raskasta Einolle vaikka olisimme hyvin voineet jäädä sittenkin toiseksi esiintymiseksi myös. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että meillä on vain yksi esiintyminen, jolloin Einolle jäi myös hyvä maku touhusta! Nyt emme ole treenanneet kuin taipparijuttuja, ja viikon teema onkin ollut “osaa lopettaa ajoissa”. Menimme poikien kanssa tiistaina illalla Luolavuoreen, jossa tein alkuun Einolle kolme muistinoutoa damilla. Nämä menivät aivan mahtavasti, Eino piti suunsa paikallaan ja ampaisi täydellä vauhdilla damille ja minun luokseni.
Olemme harjoitelleet kotona lenkeillä hihnassa pelkkää damin kantoa, joka on myös sujunut hyvin ja täysin ilman pureskelua. Olen nyt myös antanut damia palkaksi kun tämä luopuu toisista koirista, antaen tälle kivan tehtävän ja itsevarmuutta tilanteeseen jossa toinen koira haukkuu. Minun olisi kuitenkin pitänyt metsässä osata lopettaa näihin kolmeen mahtavaan noutoon, sillä siitä sitten alkoi alamäki. Tein liian vaikeita tehtäviä, Eino ei enää luopunut damista, tämä pureskeli ja ravisteli damia… Lopulta tehtiin vain perus luoksetuloja ja tottisjuttuja, ettei lenkistä jäisi huonoa fiilistä. Minulle siis, Eino oli ihan kunnossa. 😀
Eilen taipparitreeneissä Eino kiihtyi jo alun tottisosiossa, jossa toiset koirat juoksivat ja tekivät luoksetuloja meidän edessä. Se näytti niin paljon hauskemmalta kuin hiljaa hihnassa odottelu, joten piti varuiksi vähän komentaa ja huutaa ja vinkua ja kiskoa että pääsisi mukaan. Koska taippareihin ei kuulu tottisosiota, me taidamme jättää tottikset väliin ja parantaa Einon malttia kauempana… Meidän luoksetulot ja paikallaolot olivat kyllä edelleen hienoja ja onnistuneita, ja vaikka Eino oli kiihtyneessä mielentilassa muiden luoksetulojen jälkeen, ei tämä silti lähtenyt leikkimään muiden kanssa vaan ampaisi luokseni. On myös huvittavaa miten Eino osaa yhdistää pillin johonkin, mistä tämä kiihtyy selkeästi, vaikka meillä ei koskaan ole pilliä ollut.
Teimme sitten Einon kanssa suolla noutoja. Tarkoitus oli testata Einon muistia tekemällä ensin samaan kohtaan kolmet muistinoudot lisäten etäisyyttä koko ajan, sitten tehdä kaksi noutoa niin, että yksi dami heitetään eri kohtaan, se noudetaan, ja sen jälkeen vasta haetaan muistipaikan dami. Eino valmiiksi kiihtyneenä alkoi sitten rusauttelemaan dameja minkä ehti. Kouluttajanamme toiminut Heidi huomasi jotain todella hienoa kyllä, nimittäin sen, että Eino aloittaa pureskelun vasta tietyssä kohtaa ja silloin kun tuijotin tätä! Eino paineistuu tästä sen verran ja purkaa sen damiin.
Täysin onnistuneita noutoja emme saaneet, ja olisi pitänyt osata ottaa taukoa aiemmassa vaiheessa. Kun teimme kahden damin noudon lopuksi, Eino kyllä lähti markkeerauksen perään ja löysi sen. Tämä kuitenkin oli jo niin väsynyt ja kiihtynyt että sitä ravisteltiin ja dami vaan paukkui kun sitä pureskeltiin. Tämän episodin jälkeen Eino kuitenkin vielä muisti muistinoudon paikan, vaikka emme olleetkaan sitä sinne tällä kertaa vieneet yhdessä. Tässä kohtaa viimeistään olisi pitänyt osata lopettaa, mutta koska Einolla oli kuuma menimme vielä tekemään vesinoutoja pari kappaletta. Damia kuitenkin pureskeltiin todella paljon tässäkin, ja vasta tässä kohtaa osasin lopettaa noutotyöskentelyn.
Meidän olisi myös pitänyt poistua kokonaan alueelta, mutta koska olin jättänyt kassini veden rajaan ja siellä oli muita koiria työskentelemässä, en päässyt sitä hakemaan ja niin jäimme huutamaan vesityöskentelyalueelle. Muistin vasta jälkeenpäin että Eino purkaa väsymystään äänellä kun ei jaksa käsitellä asioita muulla tavalla, ja sen vuoksi tämä olikin sellainen kiljukaula. Omat hermot ehtivät kuitenkin mennä tässä pahemman kerran, kun en osannut lopettaa tätä käytöstä.
Minua harmittaa, ettei meillä ole ollut ketään opettamassa aiemmin miten asioita kuuluu opettaa, puuttumassa asioihin jota teen väärin ja opettamassa minulle mitä eri harjoituksia tällaisen koiran kanssa voidaan tehdä. Tämä on niin vierasta aluetta myös itselle, etten osaa edes lähteä arvaamaan. Jos Eino ei osaa kiertää esinettä joka on 5 metrin päässä, lyhennämme matkaa kunnes kierto onnistuu ja lähdemme sitten rakentamaan liikettä pidemmälle etäisyydelle. Nyt en kuitenkaan tiedä mikä on sallittu milläkin “tasolla”, miten kuuluisi edetä, miten lisätä hitaasti vaikeutta ja miten opettaa koira etsimään itsenäisesti ensin dameja metsästä, ja sitten variksia. On suorastaan turhauttavaa ymmärtää miten vähän sitä itse loppujen lopuksi tietää ja miten huonosti osaa opettaa eri asiat koiralle, jolta kuitenkin odottaa jostain syystä täydellistä suoritusta; juuri sitä, mitä ei ole edes osannut opettaa alunperinkään.
Nyt kun olen tästä rutissut tarpeeksi kauan, voin kuitenkin todeta että edistystä ollaan taas tehty sillä, että osaan lukea koiraani paremmin! Tiedän mitä odottaa, missä kohtaa lopettaa ja mitä välttää että Einolla pysyy pakka koossa. Aamulenkillä otin damin ja lihapullan mukaan, ja teimme yhden muistinoudon suhteellisen pitkällä matkalla. Palkkasin Einoa vuolaasti lihapullalla ja kehuilla kun tämä saapui luokse, vaikka ei ollut edes antanut damia vielä. Koska luopuminenkin on nyt jälleen tullut ongelmaksi, en edes vaatinut sitä. Kun en kuitenkaan damiin kiinnittänyt huomiota tai yrittänyt napata sitä Einolta, tämä alkoi itse tarjota damia minulle! Tähän oli hyvä jättää se treeni, ja itsellänikin on jälleen positiivisempi fiilis taippareiden suhteen.
-
Taipparit, here we come!
Olimme eilen ensimmäisistä kertaa Vakka-Suomen noutajien treeniryhmässä, ja oli kyllä antoisa ilta! Jo tästä yhdestä kerrasta saatiin todella paljon irti, niin riistan puolesta kuin eri neuvojen muodossa. Yhteishenki porukassa oli todella mukavaa, keskustelu oli leppoisaa ja oli todella helppoa hypätä mukaan porukkaan. Treenit olivat Vehmaalla, jonne ajaa täältä Turusta vajaan tunnin, mutta näiden treenien vuoksi olen todellakin valmis ajamaan sen matkan. 🙂
Treeneissä ei ole joka kerta riistaa mukana, mutta eilen sattui olemaan sellainen päivä että riistaa oli mukana treeneissä. Eino ei tosiaan ole ennen nähnyt lokkia, kanin vain kerran ja silloinkaan siihen ei koskettu ja variksia en ole näyttänyt sen jälkeen kun tämä alkoi nyppimään niitä parisen kuukautta sitten. Odotukset eivät olleet siis korkealla, mutta Eino kyllä alitti riistatyöskentelynsä kanssa nekin pienet odotukset joita minulla oli. Lokki sai jäädä veteen, varikseen tartuttiin vain hieman ja kaniin ei sitten koskettu enää lainkaan. Pientä tarttumista saatiin kyllä myös lokkiin maalla houkutellessa, ja se kuulemma on jo oikein positiivinen merkki eikä tarvitse lainkaan olla huolissaan taippareista, kunhan nyt treenataan aktiivisesti! Jospa tällä kertaa oikeasti noudatettaisiin tätä neuvoa ja alettaisiin treenaamaan aktiivisesti..
Eino oli kyllä muuten todella hyvä treeneissä, ja yllätti minut positiivisesti olemalla suurimman osan ajasta hiljaa. Noudoille lähdettiin hiljaa, vain muutama kerta piti huudahtaa kavereiden mennessä edeltä tai kun joku muu pääsi noutamaan. Damit Eino kävi hakemassa hyvin niin vedestä kuin maalta, ja damien pureskeluun saatiin myös neuvoja. Meidän tulee nyt siis ottaa vaikka ihan lenkeille mukaan dami, ja sitä kanniskellaan siinä kävellessä. Tässä kun tulee neutraali liike mukaan kantamiseen, eikä kiihdyttävä noutotilanne.
Saimme mukaan pari rikkinäistä varista, joista leikata siivet irti. Eino tuli tietty mukaan katsomaan mitä oikein suihkussa puuhaan, mutta näky tuntui kuvottavan enemmän Einoa kuin minua… Se leikkaaminen ei nyt mitenkään kovin ihastuttavaa hommaa ollut hajun kanssa, ja mielestäni koiran ei tulisi kyllä olla se joka kakoo, vaan minun. 😀 Riista, uusi maasto uusilla ihmisillä ja koirilla sai Einon kyllä todella väsyneeksi, ja illalla koira olikin aika rätti!
Tänään sitten intouduin tekemään vanhoista kuivatuista variksensiivistä siipidamin. Treenataan ensin sen kanssa, sitten teen “tuoresiipidamin” joka on astetta enemmän variksen tuntuinen ja hajuinen, ja lopulta treenataan oikean variksen kanssa. Koska meillä ilmeisesti nyt kotona kieritetään raatoja pitkin lattioita, laitoin siipidamin vähän matkan päähän ja lähetin Einon hakemaan sen. Muutamat kerrat Eino meni edestakaisin minun ja damin välissä, käyden nappaamassa kiinni damiin ja tullen luokseni tyhjin suin, mutta ihan yhtäkkiä Eino rohkistui sen verran että otti siipidamin suuhun ja juoksuaskeleen kanssa toi sen luokseni! Tällä matkalla edes suu ei ehtinyt käydä ja eikä vasta kasaan kyhäämäni siipidami edes mennyt rikki!
Teimme vain tämän yhden noudon, sillä Eino kiihtyy todella nopeasti noutohommista. Tämä tykkää todella paljon tanssista ja rally-tokosta jossa pääsee tekemään yhdessä töitä, mutta noutohommat ja varsinkin vesinoudot on kyllä ylivoimaisesti kaikkein hauskinta, mitä Eino tietää! Eli intoa löytyy, nyt vielä hitunen malttia ja rohkeutta työskentelyyn niin Eino on valmis taippareihin. Menin tässä myös ilmoittamaan meidät möllitaippareihin 1.9, saa nähdä miten meidän siellä käy!