Einon ensimmäiset viralliset näyttelyt

Olimme ilmoittautuneet Auran ryhmänäyttelyyn kuukausi sitten, ja nyt edeltävänä viikonloppuna ne vihdoin olivat! Harjoittelimme seisomista ja juoksua koko edeltävän viikon ajan iltalenkeillä kun oli jo viileää, ja selkeää edistystä tapahtui viikon aikana. Eino oppi vihdoin sanan ”seiso”, ennen se on ollut todella epävarma mutta nyt Eino tarjoaa sitä ensimmäisenä, eikä esimerkiksi heittäydy kyljelleen…

Edeltävänä iltana Eino pääsi pesulle, vaikka se Einon ilmeestä päätellen oli enemminkin rankaisu kuin mitenkään positiivinen asia. Einolla on ollut myös hieman ”ongelmaa” kurittomien selkäkarvojen kanssa, jotka tahtovat nousta vastoin minun tahtoani sojottamaan vastakarvaan eli joko pystysuoraan ylös tai ne kaareutuvat aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin niiden kuuluisi mennä. Koko illan harjailin selkäkarvat aina oikeaan suuntaan kun yrittivät nousta väärään suuntaan, ja se onnistuikin lopulta ja Einon selkäkarvat menivät kauniisti selkää pitkin!

Matka Auraan taittui nopeasti, ja lopulta päästiin näyttelypaikalle jonka löysi kyllä helposti. Olimme Einon kanssa kahdestaan liikkeellä, Peksu ei ollut tullut mukaan, mutta äitini tulisi kyllä myöhemmin kannustamaan meitä ja toimimaan kehätyttönäni. Kävin ilmoittamassa Einon, ja sitten menin hakemaan häkkiä. Kun olin saanut laitettua kaikki tavarat paikalleen, otin Einon hieman pyörähtämään tyhjällä asfalttialueella joka edessämme oli. Olimme kultaistennoutajien jälkeen, ja siinä kohtaa oli enää reilu kymmenen koiraa meidän vuoroomme. Äiti saapuikin sopivasti jännittämään kanssani hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja antamaan vinkkejä, miten Eino kannattaa esittää. Päädyimme lopulta siihen, että esitän siten, miten Eino parhaiten paikallaan pysyy ja seisoo hyvin, ei lähdetä vielä näissä näyttelyissä kikkailemaan.

Benita oli myös paikalla Neelan kanssa, jota en ole nähnyt sitten pikkupennun kuin kuvissa, ja kaunis nuori neitonen tästä onkin kasvanut! Neelan veli Cisco oli myös paikalla ja oli junioriluokassa meidän kanssa. Junioriluokassa oli myös kolmas uros, Peikkolinnan Suurin Voitto. Me olimme luokassa viimeiset, järjestyksen määräytyessä aakkosjärjestyksessä ja Sienna-Red Sirocco ei ole ihan alkupäässä. 🙂 Ensimmäinen pyörähdys kehässä meni hyvin,  ja sitten menimme laidalle odottelemaan meidän arvosteluvuoroamme.

Eino antoi kopeloida itsensä hyvin, ja seisoi hyvin. Sitten sieltä tuotiin mittakeppi, jonka kanssa tuomarit voivat mitata koirat jotka näyttävät liian pieniltä tai liian suurilta rotumääritelmään nähden, mutta voivat myös mitata kaikki koirat näin halutessaan. En kuitenkaan ollut osannut ajatella, että Eino kun on tällainen isompi poika, tämä saatetaan oikeasti mitata vaikka Eino ei korkeutensa kanssa mene ylärajan yli. Ne pari minuuttia kun Einoa yritettiin mitata oli kyllä sellainen pohjanoteeraus, Einon mennessä aivan tolaltaan eikä pysynyt lainkaan paikallaan edes sitä pientä hetkeä, että tämä oltaisiin saatu mitattua. Tuomarimme Tiina Illukka vain mitatessa totesi, että tätä kannattaa harjoitella.

Lopulta tuomari lopetti yrittämisen, eikä korkeutta saatu otettua ylös. Kun katsahdin tuomarinpöytään, Illukka huikkasi ”ihan hyvä” myötätuntoisen näköisellä hymyllä, ja olin aivan varma että lappuun ruksattiin juuri EVA, Ei Voi Arvostella, joka tarkoittaa että meidän näyttelyt olisivat päättyneet siihen. Tuomari näytti meille kuitenkin, että juoskaa ympäri, ja ajattelin että tämä vain haluaa antaa meille arvostelun vaikka tulosta ei saadakaan. Siinä sitten juostiin ympäri ja edestakaisin tuomarin pyynnöstä, ja sitten taas seistiin tuomarin pöydän edessä. Eino seisoi kyllä hyvin, ja olin ylpeä että tämä pelottavasta tikusta huolimatta uskalsi pöydän läheisyyteen vaikka hieman huolestuneena kurkkasikin pöydän suuntaan. Eino kun on hieman pehmeä mieleltään. Tässä olisi voinut käydä kuten Turun näyttelyssä että tämä ei suostu lainkaan seisomaan paikallaan vaan menee epävarmaksi, kun jotain hieman pelottavaa tapahtuu.

Sieltä kuitenkin kajahti ilmoille ERINOMAINEN, eli paras arvostelu mitä siinä kohtaa voitiin saada! Häkeltyneenä kävelin ulos kehästä, kun meidät sitten huudettiin takaisin junioriluokan kilpailuluokkaan jossa juniorit vielä laitetaan järjestykseen. Me menimme ensimmäisiksi, sillä Eino oli saanut ERIn kun kilpakumppanit olivat saaneet EHn (erittäin hyvä). Taas juostiin ympäri kehää, ja meidät osoitettiin ensimmäiselle paikalle. Saatiin vielä siinä kohtaa SA, eli sertin arvoinen! Odotukseni päivälle olivat olleet ERI tai EH, mutta nyt saimme yhtäkkiä menolipun Paras Uros -kehään jossa pääsimme mittelemään sertistä!

Kun loput urokset oli arvosteltu, menimme PU-kehään jossa meillä oli yksi kilpakumppani käyttöluokasta,upean näköinen Kitimat Trent Harmon. Kehän kiertämisen jälkeen meidät käteltiin ykkössijalle, ja sen lisäksi että Eino oli näyttelyn paras uros, tälle myönnettiin serti! En tiennyt miten päin olisin oikein ollut siinä kohtaa, se tuntui vaan niin uskomattomalle että minun pieni junnuni oli juuri päihittänyt kaikki muut pojat näyttelyssä! PU1 sija tarkoitti myös sitä, että pääsisimme kilpailemaan ROP tittelistä, eli rotunsa paras. Tämän tittelin kilpailuun otetaan paras uros ja paras narttu. Olisimme siis vähintään VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras!

Kun nartut oli arvosteltu, ja kilpakumppaniksi saimme upean Hedera’s Red Fire Brilliant nartun, oli voittaja jo selvillä. Mentiin kuitenkin pitämään kehään hauskaa, ja Eino esiintyi edelleen upeasti. Kokematon ja hieman jo väsähtänyt Eino sai VSP ruusukkeen, jonka otimme kiitollisena vastaan. Otimme vielä ROP ja VSP poseerauskuvan, ja juuri ennen niiden ottoa Eino tajusi olevansa naisseurassa. Vinkumisesta ja kiskomisesta huolimatta saatiin hyvä kuva, mistä näkee kyllä selkeästi kenessä Einon ajatukset oikein ovat!

Otimme vielä omat poseerauskuvat pokaalin ja molempien ruusukkeiden kanssa, kunhan saimme äitini kanssa kerättyä itsemme Einon menestyksestä. Oli myös ihana huomata kuinka onnellisia toisten puolesta tolleri-porukassa oikein ollaan, sillä saimme todella paljon onnitteluja ja Eino sai kehuja ulkomuodostaan! Ja tämän kokemuksen myötä katson Einoa myös aivan eri tavalla, näen siinä paljon aikuisemman ja näyttävämmän koiran kun ennen Eino on ollut mielestäni vielä keskeneräinen eikä huimaa menestystä sitä varten kannata edes odottaa. Nämä tulokset ylittivät siis odotukseni moninkertaisesti!

Arvostelumme:
Erinomainen tyyppi ja koko. Oikeat mittasuhteet. Kaunis urosmainen pää. Hieman raskaat korvat. Hyvät kulmaukset ja luusto. Liikkuu pitkällä sivuaskeleella. Runko saa vielä tiivistyä.