Tahtitassut koulutusviikonloppu 2018

// Tätä kirjoittaessa olen ehtinyt muun muassa matkustamaan Kreikkaan ja tullut takaisin, aloittanut uudet työt, ja selvittämään miten saan pöytäkoneeni jälleen henkiin. Tässä on siis ehtinyt tapahtua kaikenlaista, vaikka leiristä on jo paljon aikaa. 🙂

Osallistuimme Einon kanssa Tahtitassujen järjestämään koulutusviikonloppuun 19-20.5., joka siis keskittyi suurimmin osin koiratanssiin. Tämä järjestettiin Yläneellä Kuralan Kartanotilalla, josta oli lyhyt ajomatka Peksun vanhempien luokse, jossa myös majoituimme viikonlopun ajan kurssipäivien päätyttyä. Olimme myös sopineet Peksun kanssa, että jos Eino ei kestä olla kokonaisia päiviä paikalla, niin tämä tulee hakemaan Einon pois minun jäädessä kuuntelemaan.

Koulutuksia oli kolme, Nadja Böckermanin temppukoulu, Jenni Laineen koreografia-treeni ja Liisa Tikan koulutus koiran käytökseen liittyen. Saavuimme paikalle jo perjantaina, jossa menimme katsomaan hieman tiluksia valmiiksi ja tutustumassa koulutushalliin. Einolle on alkanut kehittyä tapa haukkua epävarmuuttaan, ja tiesin, että tämä alkaa haukkumaan hallissa jos siellä on paljon koiria. Ja niin Eino haukkuikin, ja seisoimme pitkän aikaa ovella tutkailemassa tilannetta ja odotimme tilan vapautumista sillä hallissa oli kaksi harjoittelemassa silloin. Odottelimme siinä että päästäisiin Einon kanssa hieman kokeilemaan treenaamista ja tunnustelemaan tilaa valmiiksi, että se ei olisi niin jännittävää seuraavana päivänä.

Eino pääsi järkytyksestä yli ja tottui tilanteeseen aika nopeasti, nopeammin kuin mitä esimerkiksi viime mätsäreissä johon osallistuimme. Hallilla oli nimittäin myös koira joka haukkui, mutta Eino ei lopulta enää reagoinut siihen. Pääsimme lopulta hieman treenaamaan, ja Eino toimi todella hyvin! En oikein uskaltanut treenata ilman hihnaa siinä pelossa, että Eino karkaa tekemään lähempää tuttavuutta hallin toisessa päädyssä oleviin koiriin, mutta meni se hyvin näinkin. Sain varmuuden Einosta, että se pystyy keskittymään uudessa tilassa nopeasti, ja Eino sai tutustua halliin valmiiksi.

Lauantai alkoi Jennin aamujumpalla, joka oli ilman koiria. Eino haukkui pariin otteeseen häkissä mutta hiljeni itsekseen, kun ketään ei tullut haukkumisesta huolimatta paikalle. Aamujumppa kesti 30min ja kylmä halli tuntui yhtäkkiä kovin lämpimälle! Aamujumpan jälkeen meillä alkoi heti Nadjan koulutus Einon kanssa. Otin hieman ennen meidän vuoroa Einon hengailemaan ja tutustumaan tilanteeseen, kun molemmissa päissä hallia oli koulutukset meneillään ja se oli aluksi hieman jännittävää pienen pojan mielestä, ja aivan syystäkin, minuakin jännitti! Eino ei oikein pystynyt rentoutumaan, mutta oli kyllä ihanteellisessa mielentilassa muuten. Tämä ehdotti temppuja ja suoritti kaiken pyytämäni heti, ikään kuin laittaen kaikki ajatuksensa minun kanssa työskentelyyn ympäristön ollessa liian kuormittava, että siihen voisi keskittyä.

Nadjan koulutukseen olin pyytänyt opeteltavaksi minun kiertämisen ja sitten sen, että Eino hyppää selälleni niin että istun itse, ja Einon etutassut tulevat minun olkapäille. Aloitimme minun kiertämisellä, ja Eino osasi sen aivan älyttömän hyvin heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien. Sitä sai nopeasti lähteä vaikeuttamaan, ja en ole itseasiassa ennen edes näin nopeasti nopeuttanut harjoitusta. Tämä saattaa olla syy, miksi joudun niin monessa liikkeessä edelleen turvautumaan käsiapuihin! Lopulta saimme tehtyä kaksi kierrosta niin, että itse liikuin vähän paikasta toiseen ja Eino kiertää minua.

Siinä kohtaa vaihdoimme temppua, ja Eino sai alkaa loikkia selkääni vasten. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että korvat irtoaa Einon rämähtäessä olkapäilleni, mutta se lähti sujumaan sujuvammin joka kerta. Tähän tarvittiin apulainen (Nadja) tekemään ensin houkuttelun ja palkkauksen heti kun Eino nousee takajaloille, ja nopeasti saatiin lisättyä kestoa niin, että minäkin pääsin palkkaamaan. Kuvissa muuten näkyy jälleen hyvin tämä Einon ilmeikkyys! Lopulta siihen tarvittiin enää Nadjan puolelta pientä houkuttelua, kun Eino jo keksi mitä kuuluu tehdä. Teimme parit minun kierto-harjoitukset välissä, ja jälleen selkää vasten -hypyt ennen kuin aikamme loppui. Eino sai paljon kehuja Nadjalta nopeasta oppimisesta ja siitä, miten tämä pystyi keskittymään niin hyvin häiriöistä huolimatta. Olin kyllä itsekin yllättynyt ja erittäin ylpeä pienestä noutajastani, joka niin taitavasti suoritti ja oppi uutta!

Lounaan ajaksi Eino pääsi autoon odottelemaan, ikkunat auki varjossa. Nadjan koulutuksen jälkeen Einoa ei oikeastaan enää “tarvittu”, mutta koska tämä pärjäsi niin hyvin häkissä koulutuksen jälkeen, sai tämä jäädä paikalle edelleen. Lounaan jälkeen oli Jennin koulutus, joka siis suoritettiin ilman koiria. Koulutuksen tarkoituksena oli oppia liikkumaan paremmin oman musiikkinsa tahtiin ja saada ideoita oman ohjelmansa suoritukseen. Minulla kun ei vielä ollut ohjelmaa, sain vinkkejä yleisesti ottaen ohjelman rakentamiseen ja miten minun kannattaa esiintyä roolissani. Treeni oli hyödyllinen ja sain paljon vinkkejä, kuten sen, että vähemmän on enemmän ohjelmaa rakentaessa, varsinkin ALO luokassa!

Sinä päivänä ei minun osaltani enää tapahtunut mitään, vaan loppu päivä meni toisten koulutuksia kuunnellessa. Kävimme Einon kanssa ulkona useaan otteeseen ja viereisellä ruohokentällä teimme pientä treeniä odotellessamme illan aktiviteettejä. Illalla oli nimittäin tiedossa grillausta! Grillailussa menikin nopeasti koko ilta, ja Eino pärjäsi koko ajan hyvin. Tämä oli muutaman metrin päässä puuhun sidottuna, joutuen osallistumaan grillailuun etänä. Sen lisäksi, että Eino pärjäsi loistavasti vähän matkan päässä hyvien tuoksujen leijaillessa ohitse, viereiseen puuhun saapui cockeripoika Voltti. Siitä huolimatta Eino oli muutamaa piipahdusta lukuunottamatta täysin hiljaa, ja se oli aivan mahtavaa!

Sunnuntai alkoi kisatreenillä, ja olin tietysti edeltävänä iltana harjoitellut omalta osaltani meidän koreografiaa minun ja Einon iltalenkillä niin pitkälle kuin suinkaan siinä ajassa pystyin. Vaikka kyseessä oli kisatreeni, oli se silti jännittävää astella kehään tietämättä mitä tulee oikein tapahtumaan, miten Eino reagoi tilanteeseen ja tuleeko se ylipäätään pysymään kehässä. Jokaiselle osallistujalle annettiin 5min “kisa-aikaa”, jonka sai käyttää miten itse tykkäsi. Osa teki oman ohjelmansa loppuun asti, osa treenasi pientä pätkää palkaten aina välillä. Itse olin päättänyt tehdä koko ohjelman, ja kenties toistamiseen jos vain ehdimme.

Musiikkimme on Muumien Teatteri-kappale, jossa minä esitän siivoavaa teatterirotta Emmaa, ja Einolla on sitten hieman epämääräisempi rooli. Roolini mukaisesti lavalla tulee aikanaan valmiissa versiossa olemaan myös luuta, mutta jätin sen nyt pois selkeyttääkseni kaikkea minulle ja Einolle. Meillä oli kuitenkin mukana ämpäri, jonka Eino osaa kiertää. Kiertämistä ollaan tehty joskus kauan sitten, mutta oikeastaan vasta leirillä opetin siihen hieman etäisyyttä ja 1m sijaan Einon pystyy lähettämään kiertämään ämpäriä 4m päästä.

Kun meidän vuoromme tuli, menin itseä rauhoitellen, lihapullat molemmissa käsissä Einon kanssa valmiiksi menemään kehään. Otin hihnan irti ja sitten mentiin! En itse esiintymistä muista lainkaan, muuten kuin sen että Eino oli aivan mahtavan taitava ja kaikki keskittymiseni meni Einoon, enkä muistanut itse liikkua musiikkiin mitenkään. Muutamat virheet meille sattui ettei Eino suoraan kiertänytkään, mutta aivan mahtavasti se meni. Einolla oli täysi keskittyminen minuun eikä lainkaan haaveillut karkuun juoksemisesta.

Ensimmäinen esiintymisemme meni “koreografian” mukaisesti, mutta toinen meni hieman väärinpäin. Sen ei kuitenkaan ollut mitään väliä, eihän näitä arvosteltaisi eikä mitään sijoituksia jaeta. Toinen esiintymisemme meni myös mahtavasti, Eino jaksoi koko ohjelman läpi samalla innolla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ohjelmien välissä kävin hakemassa lisää nameja, ja hetken mielijohteesta mentiin molemmat Einon kanssa niin, että tämä oli vapaana. Siinä me käveltiin Eino vapaana toisten koirien ja ihmisten ohitse, Einon keskittyessä minuun täysillä. Parasta viikonlopussa olikin se, kuinka hyvin teimme Einon kanssa yhteistyötä ja miten hyvin toimimme!

Esiintymisen jälkeen odotimme loput kisasuorituksista ennen kuin oli meidän viimeisen koulutuksen aika, Liisa Tikka kouluttajana. Olin tähän koulutukseen valinnut treenikuplan jossa Eino keskittyy vain minuun, eikä esimerkiksi haistelisi lattiaa. Saimme kuitenkin paljon muita vinkkejä ja vahvistusta tekemiseemme, mutta emme itse asiaan jota pyysin opeteltavaksi. Eino nimittäin oli oikein esimerkillinen mallioppilas ja teki aivan loistavaa työtä keskittyen pelkästään minuun. Eino ei karannut haistelemaan myöskään esineitä joita laitettiin lattialle häiriöksi.

Treenin toinen osio tehtiin ulkona, jotta saatiin vähän enemmän häiriötä. Siellä olikin jo enemmän haasteita, ja se treeni menikin seuruun opetteluun joka meillä on hieman kärsinyt viime aikoina. Sitä ollaan nyt myös kotona vahvistettu eri tilanteissa, että Eino seuruussa ei käännä katsettaan pois vaan pitää kontaktin.

Viikonloppu oli erittäin antoisa ja raskas meille molemmille, herättäen paljon ajatuksia ja odotuksia tulevaisuudelle! Meidän tanssiura saattaa alkaa jo tänä kesänä, nyt on enää vain aika hioa koreografia kuntoon ja alkaa lähetellä ilmoittautumisia! 🙂

Kuvat © Saila Rappumäki (lukee kuvissa), Peksu (ne joissa on minun nimeni) ja Laura Lindeman (ne, joissa ei lue mitään).