Treeniuutisia
Nopea päivitys tähän vielä tämän päivän treeneistä. Otin aamupäivällä variksen sulamaan, sillä Eino ei ole sitten tammikuun päässyt lähempään kosketukseen variksen kanssa ja halusin tietää mitä tulee käymään kun taipparikurssillamme otetaan rista esiin. Tai että Eino ylipäätään suostuu siihen koskemaan silloin! Hajut kiinnostivat kovasti, mutta ei halunnut koskea kun sen jäisenä Einolle esittelin. Halusin myös testata Einon uutta taitoa antaa dami käteen ulkona, että se toimii myös Paimalassa keskiviikkona seuraavissa treeneissämme.
Kun varis oli saanut sulaa jonkin tunnin ajan, pakkasin Einon, variksen ja damit autoon ja ajoimme vähän matkan päähän Luolavuoreen jossa olemme useampaan otteeseen lenkkeilleet ennenkin. Ulkona satoi siinä kohtaa, ja toivoin sen ajavan innokkaimmat sunnuntai-lenkkeilijät sisätiloihin. Yllättävän paljon ihmisiä liikkui metsässä sateesta huolimatta, mutta saimme kuitenkin hyvin treenattua moneen otteeseen! Aloitin treenin dameilla niin, että Eino sai vajaan metrin matkan nostaa damin käteeni ja sai palkaksi lihapullaa. Kun tiesin Einon tajuavan käteen antamisen myös ulkona, jätin tämän istumaan paikalleen ja kävelin jonkin matkan päähän damin kanssa. Heitin sen hieman piiloon kiven taakse, ja palasin Einon luokse. Tämä istui hyvin paikallaan, ja jälleen ampaisi liikkeelle saadessaan luvan. Dami tuotiin aivan oppikirjan oppien mukaisesti suoraan minulle käteen!
Toistimme tätä muutaman kerran ja tein Einolle myös pariin otteeseen kahdella damilla hakuruudun, joka sujui aivan mahtavasti. En voi uskoa, että vielä muutama päivä sitten Eino vielä damin saadessaan ampaisi karkuun tai ainakin vähän matkan päähän, että en vain saisi otettua sitä pois! Jatkoimme matkaa, ja otin siinä variksen esiin. Eino ei suoraan halunnut tähän koskea, joten jätin Einon jälleen odottamaan ja vein variksen jonkun metrin päähän. Tämä ampaisi kyllä innoissaan hakemaan varista, mutta ei ottanut tätä suuhunsa. Kutsuin Einon luokse, ja kokeiltiin uudestaan. Nyt Eino nappasi jo variksen, mutta ei oikein vaikuttanut tietävän mitä tehdä sen kanssa. Niinpä ei mennyt aikaakaan kun kuului *krunts* ja tiesin ainakin jonkin menneen rikki variksessa. Kutsu luokse, ja varis vähän matkan päähän jälleen. Nyt Eino toi sen jo paremmin luokse, mutta meno ei ollut yhtä itsevarmaa kuin damin kanssa.
Jatkoimme matkaa ja annoin Einolle hetken hengähdys- ja ajatustauon. Seuraavalla yrityksellä Eino toi variksen suoraan luokseni! En vaatinut tältä vielä variksen antamista käteen, sai riittää tältä erää että se tulee lähelle. Minulla on vielä kuivattuja variksensiipiä kaapissa, joten saan opetettua variksen käteen antamisen hyvin laittamalla damin ympärille siipiä. Toistimme tämän kolmesti, ja joka kerta varis tuotiin hieman pidemmänkin matkan takaa luokse. Helpotin Einon valintaa juoksemalla itse hieman karkuun, jolloin luoksetulo oli erittäin vauhdikas ja mallikkaan näköinen. Ei siis ihan tarvitse hävetä silmiä päästään kun me saamme kurssilla riistaa käsiteltäväksi, Eino toimi nimittäin todella hyvin variksenkin kanssa! Ainakin paremmin kuin miltä meno näytti damien kanssa vielä muutama päivä sitten.
Teimme vielä loppuun yhden hakuruudun. Hausta näkyi että Eino oli todella väsynyt, mutta tämä haki silti reippaasti ja iloisesti. Toinen dami oli myös hieman haastavammassa paikassa, ja kerran Eino lopetti etsinnän kesken tullen sanomaan “auta, en minä jaksa etsiä enää”. En kyllä paljoa joutunut auttamaan, kun Eino jo löysi damin ja ampaisi sitten tuomaan sitä minulle.
En tiedä mitä tapahtui tai miten, mutta olen kyllä niin ylpeä ja iloinen tästä Einon huimasta kehityksestä. Jotkut palaset vain loksahtivat nyt ihan kunnolla Einon päässä paikalleen, ja toivon niiden pysyvän niin!