Näppärä noutaja!
Vaikka olemme olleet nyt jo jonkin aikaa sairaslomalla, kaikki aktiviteetti ei suinkaan ole lopetettu. Ilmoittauduimme jokin aika sitten taipumuskoe-kurssille, jossa olemme nyt olleet kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla emme oikein saaneet mitään irti siitä, sillä kahden tunnin aikana teimme vain yhden noudon ja lopun aikaa odottelimme tai seuruutimme koiriamme. Einolle kun seuruutus ja istuttaminen ei tällä hetkellä ole hyväksi, teimme sen meidän tahtiimme ja rajoitustemme mukaan. Viime kerta oli kuitenkin erilainen, sillä seuruutuksen ja ryhmässä työskentelyn lisäksi teimme hakuruutua.
Hakuruutu on nimi yksi neljästä taippareissa esiintyvälle osiolle. Siinä viisi varista (tai muuta riistaa) viedään alueelle niin, että kauin on vähintään 50 metrin päässä. Koira ei saa nähdä mihin varikset viedään. Lopuksi heitetään yksi varis niin, että koira näkee variksen mutta ei välttämättä mihin se putoaa. Koiran tulisi toimia viettiensä varassa, etsiä aktiivisesti riistaa ja sen löytäessään tuoda se ohjaajalle. Kaikkia kuutta varista ei välttämättä tarvitse tuoda takaisin, vaan tuomari voi todeta jo aiemmin koiran omaavan riittävästi viettejä ja taipumusta suorittaakseen sen osa-alueen hyväksytysti.
Olen itse ollut mukana taippareissa seuraamassa hakuruutua, sekä tekemässä Einon puoliveljelle Milolle hakuruutua, mutta Einolle tämä oli aivan ensimmäinen kerta, kun se pääsee tekemään tällä tavalla itsenäisesti noutotyötä. Meidän noudettavat olivat kylläkin dameja, ja noutoetäisyys aivan maksimissaan 20 metriä. Olimme ryhmämme viimeisiä, jolloin olimme odotelleet jo 1,5 tuntia muiden suoritusten ajan. Eino oli siis jo siinä kohtaa väsynyt, ja ajattelin sen vaikuttavan ainakin jotenkin. Veikkasin että vieraat damit saavat ainakin jäädä metsään, sillä Eino kieltäytyi ottamasta vierasta damia suuhunsa pari viikkoa sitten. ”Hyi, siihenhän on koskenut joku muukin!”
Kun odottelun jälkeen oli meidän vuoromme, lähti kouluttajamme kävelemään metsään tiputtaen kaksi damia sinne Einon nähdessä mihin ne putosivat. Annoin sitten meidän oman damin (johon Eino ainakin suostuu koskemaan) heitettäväksi. Kun se oli heitetty, kouluttajamme tuli vielä kertaamaan mitä tehdään. Olemme yleensä tehneet noudot heti, kun Einolla vielä riittää mielenkiinto damien olinpaikkaan ja tämä saattaa muistaa mikä tehtävän nimi on. Huolestuin siis hieman, että tyssääkö tämä suoraan siihen, että meidän piti jäädä kuuntelemaan ohjeita…
Huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, sillä kun olimme saaneet ohjeet ja päästin Einon noutamaan ensimmäisen damin, tämä ampaisi täyttä vauhtia damille, ja vielä takaisin! Luopumisessa meillä oli ongelmia eikä mikään dami tullut taipparien vaatimusten mukaisesti metrin etäisyydelle (saati käteen), mutta ensimmäisen damin sain huijattua Einolta heittämällä lihapullan eri suuntaan. Pienen sähellyksen jälkeen lähetin Einon seuraavalle damille, ja hetken aikaa Einon piti miettiä ennen kuin tajusi homman jujun ja ampaisi damille. Luopuminen hoidettiin jälleen hieman luovuutta käyttäen, mutta ihan onnistuneesti.
Eino haki yhteensä neljä damia, kaikki yhtä innokkaasti ampaisten ja pomppien mättäiden yli. Väsymys ei näkynyt lainkaan koirassa, ja kun tehtävä tajuttiin etsi Eino ainoastaan dameja keskittymättä muihin hajuihin. Treenasimme Paimalassa yleisen koiranulkoilutus-reitin varrella, joten kiinnostavampia hajuja varmasti löytyi! Saimme myös hyvän neuvon kouluttajalta damista luopumiseen. Koska Einolle damit ovat parhaita ikinä, saa Eino nyt eri damin kuin sen jota tämä noutaa palkaksi. Saimme lainata yhden damin kouluttajalta tätä varten, että voimme kokeilla kotona, toimiiko tällainen lähestymistapa Einolle. Ja yhden kokeilun perusteella toimii!
Teimme eilen illalla yhden noudon, jossa vein lainatun damin jemmaan ja lähetin Einon noutamaan sen. Kun Eino näki minulla toisen damin, tämä jätti hakemansa noin kolmen metrin päähän minusta tiputtaen sen heti suustaan. Laitoin kuitenkin damin nopeasti selkäni taakse poistaen palkan mahdollisuuden, jolloin Eino kääntyi heti ottamaan haettavan damin. Otin palkka-damin selkäni takaa, ja me saimme aikaan palautuksen suoraan käteen! Eino taisi pudottaa damin vahingossa käteeni sillä katse oli liimautunut toiseen damiin, mutta lasketaan joka tapauksessa onnistuneeksi noudoksi!
Koska tästä tuli niin pitkä teksti, laitan tähän nyt hieman vanhempia kuvia viime kesältä, seuraavaan kirjoitukseen tulee sitten hieman ajankohtaisemmat kuvat. 🙂