Meidän ensimmäiset näyttelyt

Jälleen pientä taukoa päivityksestä, mutta meidän elämään ei kovin kummoista ole kuulunutkaan viimeisen kolmen viikon aikana. Rally-tokossa ollaan harjoiteltu käännöksiä (valkovuokko, tulppaani, ja täyskäännöstä takaakierrolla – tälle on varmasti parempikin nimi, jota en valitettavasti tiedä!) ja seisomista, seuruuta tarkemmin sekä sivulle ja eteentuloa. Käytiin myös moikkaamassa pitkästä aikaa Jymyä ja Miloa, ja käytiin lenkkeilemässä Maskussa. Lenkki jäi lyhyemmän puoleiseksi kurjan sään vuoksi, mutta koirat olivat saaneet riehua jo hetken aikaa sisätiloissa joten olivat jo valmiiksi väsyneitä lenkille lähtiessä. On myös täysi mahdottomuus yrittää saada tästä kolmikosta kuvaa jossa kaikki olisivat paikallaan, mutta alla yksi parhaista kuvista joita saatiin! “Ylärivissä” Eino ja Milo, alakulmassa Jymy.

Tänään sitten taas käytiin pyörähtämässä näyttelykehässä! Tänä viikonloppuna järjestettiin Turku Winter Show 2018, ja me saimme vuoromme sunnuntaina. Näitä näyttelyitä on jo pitkään jännitetty, mutta kunhan itse paikalle pääsimme, pääsi jännitys jo laantumaan. Kävimme myös tyhjässä kehässä pyörähtämässä ja kokeilemassa menoa, ja tämän perusteella luotto koiraani kasvoi huimasti. Eino juoksi nätisti ja seisoi paikallaan, kuten näyttelyissä kuuluukin. Sitten Eino häkkiin odottelemaan meidän vuoroa. Mukana kanssani oli Peksu, jonka käsialaa ovat myös kaikki näyttelyistä otetut kuvat. Saatiin myös seuraksi äitini, joka oli tullut kannustamaan meitä näyttelyihin turistina! Susanne tuli Milon kanssa valioluokkaan, ja kasvattajamme Benita oli myös paikalla kannustamassa. Kun alkoi lähestyä meidän vuoromme, otin Einon ulos häkistä hieman lämppäämään siinä minun kanssani. Kohdallamme oli kuitenkin valitettavan ahdasta, joten muuta kuin pientä temppuilua ei mahduttu tekemään. Jotain pientä tekemistä saatiin kuitenkin tehtyä, ettei kylmiltään tarvitse kehään lähteä.

Kun aikamme koitti, lähdimme Einon kanssa tsemppi- ja onnen-toivotusten saattelemana kehään. Pentuluokassamme oli kaksi muuta urosta meidän lisäksemme, ja asetuimme jonon perälle paikallemme. Tuomarina meillä oli hollantilainen Rony Doedijns. Alkuun hieman seisomista tuomarin katsoessa koirat läpi, juoksukierros ympäri ja sitten odottamaan yksilöarvostelua. Näyttelytreenien perusteella olin osannut odottaa, että hampaiden katsomisesta saattaa tulla ongelmia, ja niinhän siinä myös kävi. Yksilöarvostelussamme Eino väisti tuomaria, ei antanut koskea, kiersi ja kaarsi ettei vain joutuisi kosketuksi. Pelkät hampaat eivät siis olleet ongelmallisia! Tuomari pyysi minua näyttämään Einon hampaat lopulta. Muistikuvieni perusteella Eino ei antanut lainkaan koskea ja vain aristi tuomaria, mutta kuvat sanoo toista! Meillä onkin ujo poika joka on tarkka ketä saa koskea ja ketä ei, mutta ei arka tai pelokas. Arvostelussakin on kohta, jossa kysytään tuomarin käsiteltävyyttä johon tuomarimme on vastannut “Käsiteltävissä” ollen paras kolmesta vaihtoehdosta, toisten kahden ollen “Väistää” tai “Vihainen”.

Mitä seisomiseen tulee, oli Eino yksi vempula eikä sekään mennyt kuten piti. Kun nyt oltiin kuitenkin sössitty jo käsittely-osuus ja seisominenkaan ei enää sujunut kuten piti, keskityin vain siihen että Eino edes seisoo eikä mene istumaan. Niinpä unohdin sen, mitä tulee tassujen asentoihin ja pään asentoon, ja lähdin tsemppaamaan pientä epävarmaa poikaa kehuilla ja nameilla. Juttelin varmaan muutenkin koko esiintymisemme ajan Einolle, mutta kun Eino ei edes tahtonut seistä jännitykseltään lähdin tsemppaamaan poikaa oikein kunnolla. Saatiin me jopa ihan nättiä seisomista aikaan lopussa! Jälleen kierrettiin kehää juosten, ja oli hauska huomata miten yksilöarvostelussa Eino laukkasi ja pomppi, mutta kun kehässä oli muitakin pisti Eino parastaan ja liikkui kuin oltaisiin ennenkin kehässä pyörähdetty.

Lopulta kilpailuluokasta meidät käteltiin paikalle kaksi, joka otettiin ilolla vastaan! Ei hävitty myöskään huonolle, voittajaksi päätettiin uros Burning Red’s Boy Like Murphy. Arvostelu oli myös oikein hyvä siihen nähden, millaista esiintymisemme oli, mutta eihän pentujen vielä tarvitsekaan olla ammattilaisia kehäkäytökseltään.

Arvostelumme: Young male, needs more self confidence in the ring. Sufficient bone and substance, good body, normally angulated in front and rear. Beautiful head with good skull and muzzle. A bit flat feet. Typical white marking in all desired spots, needs to improve in topline. Nice colour and condition, sufficient on the move. Very lovely presentation.

Olen oikein tyytyväinen arvosteluumme, itsevarmuutta todella tarvitaan ja mitä ylälinjan kehittymiseen tulee, niin se varmasti kehittyy vielä Einon kasvaessa aikuisen raameihin. Pidin myös pitkästä arvostelusta! Viimeinen lause arvostelun lopussa lämmitti myös mieltä. 🙂