Vuosikatsaus

Vuosi 2017

Vuoden vaihtumisen myötä halusin tehdä sellaisen “miten meni vuosi 2017” ja hieman tulevaisuudelle haaveita ja suunnitelmia vuodelle 2018. Einohan ei ole ollut edes puolta vuotta meillä vielä, vaan saapui heinäkuun puolessa välissä, 14. päivä. Tätä ennen oli kuitenkin tehty jo vuosien ajan suunnittelua, ja kuukausien ajan odottelua ja jännittämistä. Maaliskuussa pennut laitettiin aluilleen, ja syntyivät 26. päivä toukokuuta. Tätä seurasi seitsemän viikon odottelu-aika, jolloin oli vielä epävarmaa kumpi pentueen pojista tulisi meille, sekä kiivasta mietintää nimen suhteen. Niin sitten kävi niin, että pennusta joka oli korkeampi ja vaaleampi, tuli Eino. Matalampi ja tummempi poika taas muutti pentueen isän kotiin ja ristittiin Jymyksi. Tämä parivaljakko onkin tavannut toisensa muutamaan otteeseen kesän ja syksyn aikana joko yhdessä rymyten tai yhteisissä treeneissä. Eino on myös saanut toisen leikkikaverin, nimittäin äitini valkoisenpaimenkoiran Gizmon. Tämän kanssa ollaan nähty enemmän syksyllä ja talvella. Koirakavereiden kanssa Eino on hankkinut ihan valtavasti myös ihmiskavereita, valloittaen jokaisen vastaantulijan ja uuden tuttavuuden persoonallaan ja ulkonäöllään. Ja eihän tuota koiraa voikaan katsoa naama peruslukemilla, kuten tämänkin postauksen yhteydessä on monia kuvia joissa Eino näyttää monipuolisen ilmeikkyytensä.

Treenien osalta ollaan edetty ihan hurjaa vauhtia, ja ollaankin aina otettu vastaan se seuraava mahdollinen kurssi. Einon ollessa 9 viikon ikäinen aloitimme pentuleikkikoulun Turun Murrella, josta etenimme pentukoulun kautta pentu-jatkokurssille, ja aloitimme tämän jälkeen rally-tokon alkeet. Tässä samassa aloitimme pentukurssin joka oli Auran Nuuskujen järjestämä, jossa oli myös Jymy. Rally-tokon alkeiden jälkeen alkoi rally-toko, ja tämän vuoden alussa aloitimme rally-tokon vakiryhmässä. Alle puolessa vuodessa ollaan jo vakkariryhmässä rally-tokossa, joka ei edes ollut alkujaan harrastussuunnitelmissani ykkösenä, mutta joka on ollut todella hauskaa ja Einokin selkeästi nauttii meidän treeneistämme! On ollut todella hauskaa sukeltaa sellaisen lajin maailmaan, josta ei ole ollut mitään tietoa ennen kuin aloitimme koko lajin parissa. Treenien lisäksi olemme harjoitelleet taippareita silmällä pitäen damien ja varisten kanssa (joskin aivan liian vähän, tähän parannusta vuodelle 2018). Mikä kuitenkin merkitsee paljon enemmän treenien ja kurssien nimien ylitse on se, että Eino on selväpäinen ja aina hyvin käyttäytyvä nuori herrasmies. Vaikka tältä tuleekin hieman teini-ikään liittyviä “ylilyöntejä”, ovat ne niin vähäisiä joista osa saa vain haaveilla. Tai siis, ihmisten kanssa Eino käyttäytyy hyvin, tottelee, liikkuu hyvin hihnassa ja pysyy kuulolla myös vapaana, mutta yksin ollessaan ovat kengät saaneet kyytiä. Tämän oletan ja toivon olevan hyvin ohimenevä vaihe, joka menee kohta jo ohi…

Treeneistä vielä sen verran, että temppuja ollaan treenien ulkopuolella harjoiteltu aktiivisesti omaksi ja Einon iloksi. Tähän olemme saaneet muun muassa apua Hanna Maineksen koiratanssi-tunneilla, joihin ollaan välillä päästy mukaan kun äitini ei ole päässyt treeneihinsä. Tämän innoittamana osallistuimme myös lokakuun alkupuolella koiratanssikisoihin, improvisaatio-luokkaan jossa annetaan musiikki jonka tahtiin tanssitaan sen ajan mitä halutaan. En muista juuri mitään meidän esityksestämme, kuin että hauskaa (ja pelottavaa!) se oli. Tämä pelottava kokemus poiki kuitenkin minulle ja 4,5 kuukauden ikäiselle pennulle 2. sijan 14 osallistujan joukosta! Eino piti katkeamattoman kontaktin, juoksi kanssani ympäri kenttää hymyssä suin ja teki hyvin temput joita tältä pyysin. Ja olihan se niin, että se oli minulle paljon jännittävämpää kuin Einolle! Olen pahemman luokan jännittäjä, mutta Eino ei onneksi tähän reagoinut. Toivottavasti se jatkuu jatkossakin, sillä minun jännittämiseni ei tule loppumaan ihan heti.

Vuosi 2018

En osaa oikein ajatella mitä tulevana vuonna tullaan tekemään, mutta ainakin jatketaan toistaiseksi rally-tokon vakiryhmässä ja valmistaudutaan starttaamaan rally-tokossa kenties jo tulevana vuonna. Olen asettanut tavoitteeksi osallistua ainakin rally-tokon mölli-kilpailuihin eli epävirallisiin rally-toko kilpailuihin. Joissain kilpailuissa järjestetään myös nami-luokkia, joissa koiraa saa palkata. Tällaisiin osallistutaan ehkä jo ennen kuin Eino täyttää vuoden jos sopivat kilpailut osuvat kohdalle ja jos minun rahkeeni siihen riittävät, Eino kun olisi jo nyt valmis siihen (iän puolesta ei kuitenkaan vielä, vaan meidän tulee odottaa vähintään 10kk ikään asti ennen ensimmäisiä kilpailuja). Vakiryhmässä tullaan oppimaan myös avoimen luokan liikkeitä, jotka jo viime vuoden puolella aloitettiin hypyn kanssa. Alokas luokan liikkeet vaativat vielä tarkkuutta ja malttia (niin minulta kuin Einolta), ja ehkä jo kevään aikana tullaan vähentämään palkkausta ja aletaan rakentamaan kisasuoritusta. Osallistuimme mihin kilpailuihin tahansa, tavoitteena on ainakin se yksi hyväksytty suoritus!

Tähän väliin voin kertoa siitä, miten eiliset treenimme oikein menivät. Jostain syystä minua jännitti mennä treeneihin, mikä oli ihan hönttiä kun kyseessä oli kuitenkin sama treeniporukka ja tuttu kouluttajamme Anniina koko syksyn ajalta. Tämä ehkä kertoo siitä, millainen jännittäjä oikein olen ja kuinka mitättömistä asioista ne oikein lähtevät liikkeelle! Treenit menivät joka tapauksessa hyvin, tauko on selvästi tehnyt hyvää Einolle joka oli tarmoa täynnä ja valmis vaikka hakemaan kuun taivaalta saadakseen namit itselleen. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että olin ottanut astetta paremmat namit rata-nameiksemme, jotta tämän nenä pysyisi poissa matolta. Alussa hieman muistelimme oppimaamme eikä opeteltu uutta, mikä oli oikein hyvä näin pitkän tauon jälkeen. Radalla ei ollut myöskään mitään sellaista, jota Eino ei osaisi edes kohtuullisesti avustettuna. Seurasimme muiden työskentelyä ja teimme oman rata-suorituksemme viimeisenä. Ei mennyt kuin hujahdus, kun rata oli jo suoritettu, ja nostin oikein ihmeissäni katseeni kouluttajaan todetakseni “se meni äkkiä”. Emme edes olleet oikein hätiköineet, suorittaneet vain nopeasti, vaikka istuessa ja maahan menossa pidin kunnon tauot varmistuakseni siitä että Einokin malttaa eikä hätiköi omin lupinen. Tuleville treeneille sain ohjeeksi jättää namit pois kädestä, jossa pidän niitä koko ajan varmistuakseni koirani kuulolla pysymisestä, mutta niitä pitäisi alkaa malttaa jättää taskuun ja ottaa sieltä yksi kerrallaan. Ja tämä tulee oikeasti vaatimaan treeniä minulta! Treeneistä jäi kuitenkin todella hyvä maku suuhun, ja sain taas nähdä mitä se tollerin aivan mahtava työskentely-into voi oikein olla.

Rally-tokon ensimmäisen (mölli-)kisastartin lisäksi meillä tulee olemaan jo kolmen viikon päästä näyttelyt, nimittäin ollaan menossa Turku Winter Show’hun 21. päivä tammikuuta. Tämän vuoksi meillä tulee olemaan myös seuraavaan kahteen viikkoon näyttelytreenejä, joista toivottavasti napataan kokeneemmilta ohjeita ja pärjätään meidän ensimmäisestä näyttely-koettelemuksesta. Vuonna 2018 tulemme kuitenkin osallistumaan myös virallisiin näyttelyihin juniori-luokkaan, ja iän puolesta voidaan siirtyä myös nuorten luokkaan seuraavan vuoden aikana. Sen kanssa täytyy kuitenkin katsoa miten usein olemme edes näytelmiin menossa, vaikka joulukuussa Helsingin messukeskuksessa järjestettävät näyttelyt ovat kiinnostaneet jo vuosia ja nyt minulla olisi koira sinne… Mutta siihen on lähes vuosi aikaa vielä, vaikka hienoa sinnekin olisi mennä kilpailemaan vuoden suurimpiin näyttelyihin! Tavoitteita näyttelyistä en osaa saati uskalla toivoa, tietenkin mahdollisimman parasta toivotaan.

Terveystuloksia tulevalta vuodelta tuskin vielä tulee, vaikka jo muutaman kuukauden päästä voisin viedä Einon luustokuvauksiin niin maltan vielä hetken ja otetaan kuvat ehkä 1,5 vuoden iässä loppuvuodesta tai vasta seuraavana vuonna. Terveyden puolesta toivotaan kuitenkin erittäin tervettä vuotta, ja yritetään välttää tapaturmia ja eläinlääkäriä. Taippareiden suhteen en osaa asettaa myöskään tavoitteita, joskin toivon treenien ainakin etenevän. Treenejä tullaan suorittamaan niin itsenäisesti kuin ohjatusti ryhmässä, jotta saadaan taas jokin roti tähän työskentelyyn ja harrastamiseen. Jatkan myös Einon ottamista mukaan töihin, ja toivottavasti teini ei ole kovin kamala teini, vaan pysyy omana herttaisena itsenään vaikka päässä pörrääkin pahemman laatuisesti. Eino on ollut perustottelevaisuudeltaan niin mahtava, että toivon todella tämän pysyvän yllä. Eli viis kisoista, kunhan koira toimii arjessa! Näihin sanoihin on aika päättää tämä kirjoitelma, ja lähteä treenaamaan rally-tokon juttuja iltaruuan toimiessa palkkana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *