Ensimmäinen kisastartti
Vauhdikas viikonloppu takana! Saimme Einon kanssa Peksun takaisin perjantaina, jolloin otettiinkin sitten se ilta ja lauantai suhteellisen rauhassa. Lauantaina kävimme kiertämässä retkeilyreitistöjä porukalla Pomponrahkassa, joka on aivan kävelymatkan päässä. Reilu puolitoista tuntia siinä menikin, kun välillä pysähdyttiin katsoamaan Einon pinkomista ja sinkoilua tämän innostuessa milloin mistäkin. Olen kyllä huomannut, että Einolle aivan mahdottoman paras asia on hiekka ja hiekalla juoksu. Tämä innostuu heti hepuloimaan ja juoksemaan aivan päättömästi, kuten lenkillämmekin tämä juoksi ensin ympyrää, pysähtyi kaivamaan kuoppaa, ampaisi taas kiertämään ympyrää palatakseen taas kaivamaan kuoppaa. Ja tätä kesti monta minuuttia! Ihan ihmeellinen pentu, miten se juokseminen voikaan olla niin hauskaa.
Sunnuntai menikin sitten jännittäessä, heräsin aikaisin aamulla pohtimaan mitenhän meidän ensimmäiset kisat tulevat menemään. Vaikka kyseessä oli epäviralliset kisat ja Eino on pentu, asetan itselleni automaattisesti tietyt rajat miten suorituksen tulee mennä. Mentiin sitten aamulla läheiselle hiekkakentälle, jossa päästin Einon vapaaksi katsoakseni ja varmistaakseni itselleni, että hyvin se tulee menemään ja kyllä Eino suorittaa vaikka olisikin ympärillä häiriötä. Mutta ei, sitten Eino ei suorittanutkaan! Tämä jäi haistelemaan, namit eivät kiinnostaneet (okei, kuivaa kissanruokaa, ymmärrän) ja luoksetulo oli Einon normaaliin suorittamiseen nähden surkeaa. Mentiin sitten siitä kentältä hieman metsään lenkkeilemään ja rauhoittelemaan minua, että ulkona on vain niin paljon enemmän häiriötä kuin hallissa täynnä koiria ja ihmisiä ja kiinnostavia hajuja…
Mentiin kisapaikalle noin tunti ennen meidän arvioitua luokan alkua jännittämään ja tutustumaan tunnelmaan. Suorituksen lähestyessä alkoi vain jännittämään entistä enemmän, ja muistin kysyä äitiltäni, joka oli paikalla Gizmon kanssa ja osallistui myös improvisaatioluokkaan, että miten kehään mennään ja mitä ennen suoritusta tulee edes tehdä (ihan pari esitystä ennen omaamme..). Eino ei joutunut paljoa olemaan häkissä ennen suoritusta, käytiin ulkona hieman ja muistuttelin Einolle temppuja. Kaikki meni aivan mahtavasti, ja usko koiraani alkoi palautumaan. Kyllähän se osaa. Aamupalan skippaaminen ja supernamit toki vaikuttivat myös, että löytyi sitä intoa tehdä. Oli kyllä ilo huomata, ettei keskittyminen mennyt kuitenkaan sen innon tieltä, kyllä Eino ihan hyvin kuunteli mitä pyysin kun tällä on hieman ollut taipumusta vain tehdä mitä osaa eikä lainkaan kuunnella mitä itseasiassa tältä pyysin.
Jo ennen kisoja Eino oli valloittava ja sai rapsuja ja kehuja tämän taitavasta suorittamisesta, ja kyllä tuota penneliä saa ihan ylpeänä esitelläkin! Kehääntutustuminen oli omaan mieleeni hieman turhan kaoottinen, tai ainakin lähdin sinne ihan kamalalla kiireellä vaikka 10 minuuttia olikin varattu tutustumiseen ja katsomiseen. Lisäksi kehässä oli aika monta koiraa ja vaikka Eino ihan hyvin ohitteleekin pitäen kontaktin, en osaa itse suunnitella liikkeitä ja pelkään törmääväni tai astuvan vielä jonkin koiran tassun päälle. Kun sitten siinä tutustuessa hieman rauhoituin ja rentouduin, tajusin, että kyllähän Eino osaa ja koska minun 4,5kk vanha pentukin pystyy tähän, niin kyllähän minäkin! Olen todella paha jännittäjä, joten on hyvä, että ainakin minulla on koira joka ei siihen reagoi ja osaa vielä rauhoittaa minua (vaikka sen pitäisi mennä täysin toisin päin). Niin saatiin kehään tutustuminen päätökseen, ja menin jännittämään laidalle Peksun viereen. Edellämme oli kaksi esitystä, ja ne menivät aivan liian nopeasti…
En muista esiintymisestämme juuri mitään. Juoksentelimme TikTakin Heilutaan-biisin tahtiin mikä oli hauska yllätys vauhdikkuudensa vuoksi, muistin välillä että koirani osaa tehdä temppuja ja niitä voi myös pyytää tältä ja pidettiin hauskaa. Lopetin esiintymisemme jonkin verran ennen kuin aika olisi loppunut, kaksi minuuttia olikin todella pitkä aika loppujen lopuksi ja Einolla on oikeastaan vain neljä temppua joita esiteltiin. Kerran heitin vahingossa namin lattialle ja mietin jo sen nostamista, mutta pyysinkin tätä etsimään namin ja juoksin itse kauemmas kutsumaan luokse. Ja Eino pinkoi niin hienosti luokse, ja aamuiset luoksetulo-traumat jäivät hieman kaukaisemiksi muistoiksi. Istuminen ja maahanmeno jäi matkasta eivät sopineet vauhdikkaaseen musiikkiin eikä Eino osaa vielä jäädä paikalleen niin, että sitä olisi voinut käyttää. Mutta hauskaa oli! Näin pari päivää myöhemmin on jo sellainen olo, että voisi mennä joskus uudestaankin.
Esiintymisen jälkeen Eino sai mennä häkkiin rouskuttamaan kanafilettään, jonka oli todellakin ansainnut, itse menin rauhoittumaan Peksun viereen. Luokassa oli 14 osallistujaa, joten hetki saatiin odotella vielä, mutta oli hauska taas siityä siihen sivustakatsojan rooliin. Äitini meni Gizmon kanssa kahdesti ja esiintymisillä oli hyvin erilaiset musiikit, toinen vauhdikas ja toinen rauhallinen, joista se rauhallinen meni huomattavasti paremmin. Kävin tästä mainitsemassakin äitilleni, joka oli huomannut saman. Ehkä reaktiivinen ja säpäkkä paimenpoika tarvitseekin rauhaa ympärilleen keskittyäkseen! Kun esitykset olivat ohi, oli tulosten aika. Ja sieltä meille napsahti toinen sija! Hämmentyneenä ja onnellisena menin meidän paikalle, Eino mukanani tietty. Sisäinen kilpailijani oli toivonut jotain tällaista, mutta en nyt oikeasti uskonut että pärjättäisiin! Kokemustahan me vain tultiin hakemaan. Eino ei ollut kuitenkaan kuulemma tiputtanut kontaktia kertaakaan esityksen aikana ja oli muutenkin valloittava, kommenteissakin lukee “Ihana Eino, tosi hyvin mukana ja temput sujuivat hyvin”. Niin mentiin poseeraamaan kuvia varten, Eino vieressäni tarjoten milloin mitäkin liikettä saadakseen namin kädestäni.
On se kyllä taitava pikkuinen, ja meidät tulee varmasti näkemään useamminkin esiitymiskehän sisällä! Seuraava kerta taitaa olla näyttely, nimittäin Turun Winter Dog Show olisi ensi tammikuussa ja sinne ollaan todennäköisesti matkaamassa pentujen kehään. Kuvat ovat Timon ottamia, kiitos niistä! Peksu otti esiintymisemme videolle ja voi olla että sekin tulee jossain vaiheessa julkiseksi. 🙂
