Pitkästä aikaa ehdin taas kirjoitella tänne! Paljon on ehtinyt tapahtua viikossa, ja kamerakin on päässyt hieman enemmän mukaan. Muutaman päivän sisään tuli vahingossa napsittua yli 900 kuvaa.. Tähän myös huomio, että tämä blogi ilmeisesti päivittää päivämäärät sen mukaan milloin tekstiä on viimeksi muokattu. Yritän saada muutettua sen niin, että aina kun käyn korjaamassa kirjoitusvirheen päivämäärä ei siirtyisi muutamalla päivällä. Silloin on hieman mahdollisempi pysyä perillä milloin ollaan oltu missäkin. 🙂

Viime perjantaina oli ensimmäinen työpäiväni kahteen viikkoon, sitten sen kun Eino haettiin. Peksu lupautui kuitenkin vahtimaan pentua päivän ajan, ettei tämän heti tarvitsisi jäädä kahdeksaksi tunniksi yksin. Oli myös mahdollisuus, että ottaisin Einon mukaan, mutta sitä varten oli helpompi odottaa lyhyempää päivää ja vasta sitten ottaa poika mukaan. Siellä kun on pieni lapsi ja kaksi kissaa, jotka eivät ole juurikaan koiria nähneet, eikä Einokaan ole ehtinyt näkemään kissoja lyhyen elämänsä aikana. Olin töissä muutaman tunnin, kun totesimme työnantajani kanssa, että kyllä Eino tässä pärjää kun voimme olla paljon ulkona. Niinpä ilmoitin Peksulle, että Eino pääsee sittenkin töihin, ja lähdin hakemaan pentua. Sain myös kuulla, että nämä olivat treenanneet istumista sisällä ja ulkona sinä aikana kun olin töissä, taitavat pojat!

Matka töihin oli ensimmäinen laatuaan, jolloin olin yksin liikenteessä, ja Eino oli täysin hiljaa! Päästessämme perille Eino lähti nopeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja yritti myös antaa työpaikkani lapselle pusuja. Olin myös täysin yllättynyt ja ylpeä pentuni käytöksestä kun pieni lapsi kiljui, huitoi ja juoksi karkuun lähtiessämme liikkeelle. Ja mitä teki Eino? Ei mitään! Lapsi teki tätä vain innostuksesta ja jännityksestä kun ei ole nähnyt niin läheltä pientä koiraa, mutta näin mielessäni vain kauhukuvia saalisvietin syttymisestä ja että Eino lähtee vähintään jahtaamaan toisen juostessa karkuun kirkuen. Mutta ei niin mitään. Hetken kun olimme ulkona alkoi asiat mennä jo paremmin, eikä kiljumistakaan kuulunut niin paljoa enää. Kävimme myös sisällä kurkkaamassa miten Eino reagoi kissoihin, sekä erityisesti katsomassa miten kissat reagoivat Einoon. Molemmat yllättivät käytöksellään, ja näyttää siltä, että Einon uskaltaa jatkossakin tuoda töihin! Ja ainiin, matka töistä kotiin, aivan hiljaa.

Lauantaina ehdin ottaa Einosta hieman 9vk-kuvia, ja saipa tämä myös leikkikaverin leikittämään kesken aamulenkkeilyn! Lähdimme myöhemmin samana päivänä viettämään viikonloppua Nousiaisiin, jossa Eino pääsi taas leikkimään Telman kanssa. Hetken aikaa kaksikko jaksoi vetää rallia pitkin pihaa, mutta kuumuuden vuoksi leikki laantui aika nopeasti. Tai no, Eino olisi jatkanut, mutta tämän omaksi parhaaksi keskeytimme leikit. Oli ihana huomata, miten hyvin Eino pysyy vapaana pienellä alueella vaikka mitään erikoisempaa ei tapahdukaan. Yön nukuimme asuntoautossa, enkä muista että olisimme ennen nukkuneet muualla kuin kotona. Enkä muista, että tämä olisi ollut näin väsynyt ennen! Nukkui hyvin koko yön ilman ulkoilutusta, välillä heräsin kurkkaamaan jos tämä vielä nukkuu.

Sunnuntaina noustiinkin sitten porukalla ja lähdimme mustikkametsään! Mukaani tulivat siis Eino ja Peksu, joista kumpikaan ei jakanut intohimoani mustikoiden poimimiseen, mutta kiltisti jaksoivat pitää minulle seuraa siitä huolimatta. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Maskua, jossa Eino pääsisi ensimmäistä kertaa sitten kasvatilta poistumisen leikkimään veljensä Jymyn kanssa! Alkuun molemmat olivat hieman varautuneita, mutta nopeasti lähtivät leikkimään ja repimään toisiaan kilpaa. Hauskaa näytti olevan! Valitettavasti meidän piti lähteä reilun tunnin päästä, mutta pojat tulisivat kyllä jatkossakin pääsemään leikkimään keskenään. Myöhemmin suuntasimme kohti Ylänettä Peksun vanhempien luo, jossa viettäisimmekin aikaa aina keskiviikkoon asti.

Yläneellä treenit hieman jäivät, vaikka uusia kokemuksia tuli siitä huolimatta joka päivälle. Maanantaina olikin hurja päivä pienelle, kun tämä sai ensimmäistä kertaa leikkiä variksen siiven kanssa sekä pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Varis oli erittäin kiinnostava, ja Eino kanniskelikin tätä erittäin tyytyväisenä ja ampaisi perään kun heitin sen vähän matkan päähän. Uiminen taas ei mennyt aivan niin hyvin, eikä Eino meinannut millään ymmärtää miksi joku haluaisi veteen. Kun menin edeltä veteen Einolla ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja (tämän mielestä) kuin tulla perässä, eihän tämä voi jäädä yksin pelottavalle rannalle! Lopulta Eino meni uimaan yhteensä kaksi kertaa, mutta ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan tilanteesta. Kyllä tästä vielä uimari saadaan! Myöhemmin leikattiin vielä kynnet ja treenailtiin yksittäin käskyjä.

Tiistai meni rentoutuen, vähän näytin variksen siipeä taas (jonka Eino repi). Mustikkametsässä oltiin pari tuntia, ja treenattiin “jätä” käskyä ruuan kanssa. Keskiviikkona taas tapahtuikin enemmän, kun oltiin meidän aivan ensimmäisissä treeneissä! Kyseessä oli pentuleikkikoulu, eli ei aivan treenit, mutta ainakin ensimmäinen kurssi koskaan. Eino ei oikein lähtenyt leikittämään muita mitä normaalisti tekee, vaan kierteli pitkin seiniä ja haisteli lattiaa, ja meni kerjäämään nameja muilta. Jälkeenpäin ajateltuna (nyt kun pentu on nukkunut lähes puolitoista vuorokautta) tämä oli vain väsynyt, joten ehkä ensi viikolla tämä olisi jo riehakkaampi ja tutustuisi muihin koiriin!

Kuvat lisään myöhemmin, nyt matkaamme vanhimman siskoni luo viettämään päivää!