Pieniä pentuja ja isoja pentuja
Tähän alkuun hieman rästikuvia, siitä kun Eino ja Rambo tapasivat sekä siitä, kun Eino ja Jymy olivat uimassa Maskussa. Seisotuskuvia on myös otettu joka viikolta, niitä voi käydä katsomassa Eino-välilehdestä!
Kävimme myös vierailemassa Einon kasvattajan Benitan luona yhdessä Susannen ja Jymy-veljen kanssa, joka ei ole nähnyt pentuja tosiaan sitten 7 viikon ikäisinä, ja nyt pennut täyttivät 11 viikkoa. Benitalle on myös syntynyt 6.8. pentuja, ja sain kunnian käydä kurkkaamassa näitä alle viikon ikäisiä tollerinalkuja! Kuvia piti tietty myös napsia. Sain samalla käynnillä Einon rekisteritodistuksen, Kennelliiton jalostustietojärjestelmään pennut olivat tulleet jo jokin aika sitten, mutta nyt pääsisin muuttamaan Einon omistajatietoihin oman nimen! Siellä se nyt myös on, ja linkki jalostustietojärjestelmään löytyy Eino-linkin takaa. 🙂 Viihdyimme Benitan luona jonkun tunnin, kunnes meidän oli lähdettävä. Alla olevissa kuvissa alimmalla rivillä on Eino ja Jymy isoisoäitinsä Amien kanssa. 🙂
Vanhemman siskoni kaksi lasta tulivat nimittäin luokseni pariksi tunniksi, ja molemmat olivat aivan tohkeissaan päästessään jälleen näkemään Eino-koiraa. Eino-koira oli kuitenkin väsynyt veljensä kanssa leikkimisestä, joten tämä lähinnä nukkui lasten vieraillessa. Tämä sopi minulle kuitenkin paremmin kuin hyvin, vähemmän liikkuvia tekijöitä joita täytyy pitää silmällä. Lisäksi Einolle olisi tullut raskas päivä ilman kunnon päiväunia, sillä menimme vielä myöhemmin kiertämään Turussa järjestettävän Aura Festin alueen ympäri! Lavalla taisi olla Teflon Brothers, kun olimme lavan edustalla johon musiikki kuului parhaiten. Eino pärjäsi hienosti, sillä alun jännityksen jälkeen tämä keskittyi lähinnä nappaamaan kaikkea luvatonta maasta kuin ihmettelemään ihmisiä ja melskettä. Aura Festin kiertämisen jälkeen menimme vielä käymään Peksun siskon luona.
Näiden lisäksi ollaan käyty Murren pentuleikkikoulussa pariin otteeseen, siellä on ollut enemmän pentuja kuin ensimmäisellä kerralla ja Eino on ollut myös hieman enemmän hereillä jaksaakseen leikkiä. Toisella käynnillä teemana oli erilaiset paikat ja alustat, ja paikalle oli tuotu agility-putken tapainen putken pätkä, joka oli normaalia putkea huomattavasti korkeampi. Eino oli ensimmäinen sinne uskaltanut, todennäköisesti vain siksi kun heitin putkeen namin ja tämähän menee vaikka minne jos ruokaa vain on tarjolla! Siellä oli myös tasapainotyynyjä, joihin Eino meni heti seisomaan kuin mikäkin ammattilainen. Eilisessä ryhmässä huomasin, että Eino alkaa rähistä helpommin ollessaan väsynyt. Pitää enemmän ääntä eikä leiki enää yhtä hillitysti. Kun meno meni liian villiksi, otettiin pennut kiinni ja vietiin rauhoittumaan. Huomasin myös, että Eino ei kuunnellut minua aivan yhtä hyvin kuin ennen. Oma vika kyllä, kun namit ovat useamman lenkin ajan unohtuneet matkasta. Ihmekään, ettei kiinnosta tulla luokse ja totella!
Muuten ollaan treenailtu istumista, katsekontaktia sekä pyörimistä. Olemme viettäneet enemmän aikaa keskustassa Peksun luona, ja pentu on päässyt myös mukaan töihini. Kätevintä on kuitenkin se, että työpaikkani on alle kilometrin päässä Susannen luota! Olen siis vienyt Einon sinne aamupäiviksi, ja käynyt sitten hakemassa tämän töihin päivällä. Eino on siis päässyt riekkumaan Jymyn kanssa aamuiksi, ja sitten olen ottanut valmiiksi leikitetyn pennun nukkumaan päikkäreitä töihin. Koska olen pystynyt ottamaan Einon mukaan kaikkialle, varsinaisia yksinolo-treenejä on tullut todella vähän. Tämä kuitenkin korjattiin viime viikolla, kun yhtäkkiä Eino piti jättää usein yksin useiksi tunneiksi. Tämä kuitenkin selvisi pitkistäkin ajoista, viisi ja puoli tuntia oli pisin aika, joten ehkä uskallan ja raaskin jättää tämän yksin koulupäiviksi, kun koulu alkaa tosiaan ensi viikon tiistaina 22. päivänä.
Eino pääsi alkuviikosta viettämään tupareita kaverini mökille, ja näki siellä myös hevosia ensimmäistä kertaa. Näytin hevoset tälle sylistä, kun hevoset olivat kauempana. Eino suhtautui hieman epäluuloisesti, mutta kun laitoin tämän maahan, ei hevoset kiinnostaneet enää lainkaan vaikka ne pystyikin näkemään. Eino on kyllä aika mahtava, pakko sanoa.
