Reissua ja sosiaalistamista
Treenit ovat jääneet hieman vähemmälle, mutta sosiaalistamista onkin ollut senkin edestä! Olemme käyneet isosiskojeni luona, molemmissa paikoissa kaksi pientä lasta, toisessa koira. Tämän lisäksi kävimme jälleen Turun lemmikkiaseman pentuleikkikoulussa, ja vauhtia löytyi jo aivan eri tavalla kuin edeltävänä kertana, saati edeltävänä päivänä pentuleikkikoulussa! Pentutreffien jälkeen kävimme Peksun kummivanhempien luona poimimassa vadelmia, ja myös Eino tajusi nopeasti miten niitä vadelmia oikein saa puskasta. Oli kyllä hauska seurata pientä, joka etsi kypsät marjat raakojen joukosta ja napsi ne ennen kuin me saimme niitä poimittua! Sai olla myös hieman varuillaan omien marjojen kanssa, Eino kun tajusi äkkiä, että miksi sitä itse puskista kurkottelee marjoja kun me keräämme hänelle ihan omaan kippoon marjat…
Ajoimme myös Peksun kanssa Hankoon viettämään päivää ihan muuten vain, hieman arpoen mahtaako koko reissussa olla järkeä kun vettä tuli vaakatasossa Turussa. Kannatti kyllä, siellä oli lämmin ja aurinkoista! Eino oli paria vinkaisua lukuunottamatta hiljaa koko matkan sinne ja takaisin, ja luulen tämän ilmoittavan nykyään vain kuumuudesta tai muusta epämukavuudesta kiljaisemalla takaluukusta. Tämä oli myös pisin aika, kun pentu joutui olemaan hihnassa yhtäjakoisesti. Olimme kuitenkin monta tuntia Hangossa. Siellä tämä ihmetteli uusia juttuja, pääsi haistelemaan merta, ja joutui monen ihmisen rapsuteltavaksi. Eipä tämä pentua kuitenkaan kovinkaan näyttänyt häiritsevän! Kävimme myös syömässä ravintolassa, Eino minun jaloissani. Alkuun tämä hieman touhuskeli itsekseen, kunnes asettui maate lepäämään.
Heti Hanko-päivän jälkeen kävimme Einon kanssa Turun vege-markkinoilla Vegåniassa, jossa oli vielä enemmän ihmisiä ja ihmeteltävää! Tungoksesta johtuen Eino sai matkustaa sylissäni suurimman osan ajasta. Markkinoilla riitti ihmisiä, tuoksuja ja muita koiria. Monet ihmiset pysähtyivät ihastelemaan pentua, ja Eino jaksoi tervehtiä jokaista ihmistä aina yhtä suurella ilolla häntä heiluen.
Eilen maanantaina Einolla oli myös pitkä päivä. Aamulla lähdimme aikaisin (noh, vähän vajaa yhdeksän..) liikkeelle töihin. Sieltä menimme leikkimään Jymyn kanssa, ja veimme pennut samalla uimaan. Tämä oli Einon toinen uintikerta, eikä tämä näyttänyt arvostavan uimista edelleenkään. Pentujen painittua itsensä väsyksiin oli meidän aika poistua, jotta tämä saisi levättyä ennen illan treenejä! Äitini on lomalla Kiuruvedellä, joten ei pysty osallistumaan tällä viikolla omiin treeneihinsä, ja kysyi opettajiltaan jos me saamme osallistua niille heidän sijaan! Niinpä reissasimme elämämme ensimmäisiin kunnon treeneihin, ja kun muut treenasivat koiratanssia omine liikkeineen ja koreografeineen, me Einon kanssa treenasimme kontaktia, rauhoittumista ja lopussa vielä pyörimistä. Eino yllätti halukkuudellaan pitää kontaktia yllä, ja nopeasti pystyin lähtemään liikkeelle Einon pysyessä todella hyvin kontaktissa. Sain myös hyviä vinkkejä siihen, miten palkata niin, että liike jatkuu eikä palkka tule aina pysähdyksestä. Myös palkan suunta vaikuttaa ilmeisesti paljonkin, täytyy pitää mielessä jatkoa varten.
Pyörimistä oli todella hauska opetella, ja vaikka alku näytti mielestäni kankealta (opettaja Hanna kehui kyllä, ehkä olen vain liian vaativa) tuli pyörähdyksistä todella nopeita ja vauhdikkaita aivan muutaman toiston jälkeen. Tempuista Eino osaa oikeastaan vain istua, joten pyörähdyksestä tulee hauska lisä! Eino jaksoi todella hyvin koko tunnin, ja olisi mieluusti jatkanut vielä treenejä. Lähtiessäni kohti ovea Eino pysähtyi tapittamaan, että ei kai me vielä olla lähdössä! Keskiviikkona meillä on jälleen pentuleikkikoulu, ja torstaina reaktiivisten koirien treeni. Reaktiivinen tämä koira ei kyllä ole, mutta sillä ei kuulemma ole väliä; mennään sinne treenaamaan ja tekemään jotain yhdessä, ja saamaan vinkkejä jatkoa varten. 🙂