Treeniä monessa muodossa

Sehän osaa!

Istumista ollaan treenattu joka päivä siitä lähtien, kun sitä on alettu alkujaan treenaamaan. Se on helppo käsky, ja nyt istumaan menosta palkkaaminen on vaihtunut sanasta “istu” palkkaamiseen. Kun sekin alkoi sujua hyvin, aloin yleistämään käskyä myös meidän lähimetsään ja myös kauempaan metsään, jossa ei olla oltu kuin pari kertaa. Hienosti Eino tajusi, että se sama käsky pätee myös muissa maisemissa. Eilen kokeilin, josko istumiseen saisi hieman kestoa. Niin teimme samat kuusi toistoa kolmesti, mutta tällä kertaa kahden sekunnin odotuksella. Joka kerta onnistui, Eino tuijotti vain tiiviisti koska naksahtaa ja saa namin. Lyhyen harjoituksemme jälkeen Eino oli edelleen innoissaan ja valmis jatkamaan.

Olemme myös treenanneet luopumista. Pari päivää sitten treenattiin, että kun Eino lakkaa tavoittelemasta nyrkissä olevaa nakinpalaa, kuuluu naksahdus ja tämä saa eri namin kuin mitä oli tavoittelemassa. Ei tarvittu kuin muutama toisto, kun Eino tajusi mistä oli kyse. Eilen lisäsin sanan “jätä” siihen, kun Eino on kääntymässä pois nakilta. Tätä tullaan toistamaan pariin otteeseen kunnes pentu tietää mitä “jätä” tarkoittaa, ja sitten aletaan vaikeuttamaan harjoitusta. Tämän lisäksi ollaan harjoiteltu luoksetuloa sekä tietenkin mustikoiden syömistä!

Välillä osataan, välillä huudetaan

Autoilun suhteen tuntuu, että otettiin Nousiaisten reissun aikana roimasti takapakkia. Kävimme sunnuntaina myös Yläneellä, eikä keskustelusta Peksun kanssa meinannut tulla mitään, kun yksi huutaa ja räksyttää kurkku suoraan takaluukussa. Noin puolivälissä hyppäsinkin takapenkille, ja siitä alkoi sellainen parinkymmenen minuutin pituinen naminsyöttö. Palkkasin aina, kun tämä oli rauhassa, alkuun 2 sek välillä, nousten siitä hitaasti minuuttiin. Reilun minuutin kohdalla meni liian vaikeaksi ja alkoi vinkuminen, mutta silloin helpotin harjoitusta ja matka sujui sillä todella hyvin. Matka takaisin Turkuun Yläneeltä meni alun haukkumisen jälkeen todella hyvin, saatoin olla monta minuuttia palkkaamatta, ja pentu pysyi koko ajan hiljaa ja rauhassa maate takana. Kyllä se tästä siis, kunhan ei vain vaatisi niin paljoa heti alkuun!

Yksinolo taas on mennyt todella hyvin. Alkuun pidin huolen, että Eino oli joko nukkumassa tai todella väsynyt, mutta nyt olen jättänyt myös tämän ollessa hereillä kun on ollut pakko lähteä. Huutoa ei ole kuulunut, ja tänäänkin tämä vain kurkkasi minua kun tulin sisään, ja jatkoi sitten nukkumista. Olin aivan varma, että kun yksin ollessaan takaluukussa matkustus on mitä on, niin yksinolostakaan ei tulisi mitään. Väärässä sain olla, ja hyvä niin!

Hallin avajaisia ja pentutreffejä

Olen ajatellut, että Eino on hieman herkempi tapaus, joka pelästyy suhteellisen helposti. Sain kuitenkin todeta, että olen täysin aliarvioinut pienen pentuni! Olimme eilen treenihallin Qubliksen avajaisissa, jossa oli siis koiria jotka haukkuivat, ihmisiä jotka halusivat tulla moikkaamaan pientä pentua, hälinää, koiratanssiesityksiä, musiikkia ja aploodeja. Hetken ajan pidin tätä sylissä jossa tällä on turvallisempi olla (eikä hihnakäytös nyt niin mallilla ole, että tungoksessa lähdettäisiin testaamaan), kunnes päästin alas ja tämä oli aivan rauhassa. Hieman jännitti alkuun, mutta hetken kuluttua oli aivan kuin kotonaan. Asetuin vielä istumaan aivan kaiuttimen viereen, josta tuli koiratanssiesityksien musiikit, ja aina pariin otteeseen Eino kuunteli tarkemmin, kunnes taas rauhoittui ja meni maate jalkojeni juureen, vaikka ihmisiä ja koiria kulki suoraan edestä. Tänään kävimme Turun lemmikkiasemalla pentutreffeillä, jossa Einoa alkuun hieman jännitti, mutta lähti nopeasti leikittämään muita koiria.

Tässä loppuun vielä huima ero 7vk ja 2 päivää sekä 8vk ja 2 päivää kuvien välillä. Ei Eino olekaan kohta enää niin pieni! Asetuksissa näyttää olleen myös eroa, ei tuo mielestäni ihan noin paljoa ole vaalentunut. 🙂