Oma koira

Kaksi vuotta sitten se alkoi

2015 keväällä päätin, että minulle tulee koira. Pitkän harkinnan, etsinnän ja tutkimisen päätteeksi totesin, että kyllä se novascotiannoutaja eli tolleri vain on koira minua varten. Itse asiassa jo yläasteella muistan nähneeni kuvan tollerista, ja ihastuin tämän ulkonäköön. Myöhemmin aloin lukemaan eri koiraroduista, sillä olisin halunnut pennun jo silloin, (asiaanhan ei vaikuttanut se, että kahdelle kaverille tuli samaan aikaan pentu..) mutta vanhemmat eivät nyt aivan lämmenneet ajatukselle. Tutustuin tolleriin tarkemmin jo tuolloin, ja sen jälkeen aina silloin tällöin kävin lukemassa tollereista lisää. Siksi nytkin omaa koirarotua miettiessä tolleri kävi heti alkuun mielessä, eikä mikään rotu sitten lopulta ollut paremman tai sopivamman kuuloinen. Niinpä aloin tutustumaan eri kasvattajiin, jota kautta tutustuin moniin ihmisiin käydessäni eri näyttelyissä samalla kun sain hieman parempaa kuvaa millainen tolleri oikein koirana on.

Koska en voinut saada koiraa heti ja nyt, halusin tietää kaiken valmiiksi jotta olen mahdollisimman valmistautunut kun vihdoin kannan pienen pentuni mukanani kotiin. Kaksi vuotta opiskelin kaiken mahdollisen, joka eteen on tullut – netistä olen lukenut ja googlannut koulutustapoja, lukenut ruokinnasta, käynyt luennoilla, lukenut kirjoja ja katsonut menestyneiden kouluttajien videoita. Halusin taata pennulle parhaan mahdollisen alun kaiken suhteen (vaikka eipä se teorian osaaminen osoittaunutkaan lähellekään sitä, mitä todellisuus on).

Pennun odotus

Pitkän odotuksen, kyselemisen, ihmettelyn ja vielä kerran odotuksen jälkeen Benita, kasvattaja kasvattajanimellä Sienna-Red, kertoi tulevasta pentueesta hänen sijoitusnarttunsa Moxyn (Sienna-Red Euphoria) kanssa. Pentueen isäksi oli valittu uros Hedera’s Love Supreme, jota olin siinä kohtaa päässyt usein jo ihastelemaankin. Moxy ultrattiin tiineeksi, ja siitä alkoi pidempi odotusaika kuin miltä edeltävät kaksi vuotta oli tuntunut! Niin syntyi neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua, ja lopulta toinen pojista tuli minulle. Kasvattaja oli arvellut, että tämä tulisi pärjäämään paremmin harrastuksissa joita olin ajatellut, ja toivon että näin tulee olemaan. Einoksi ristitty poika oli ollut se vauhdikkaampi ja säpäkämpi pojista, ja minä kun halusin harrastuskoiran, ei lainkaan haittaa että moottoria löytyy!